Näkökulma | Markus Korhonen: Valtion vanhojen metsien inventointi etenee kohti suojelupäätöksiä

Suomessa on käynnissä mittava työ vanhojen ja luonnontilaisten metsien tunnistamiseksi ja suojelemiseksi EU:n biodiversiteettistrategian mukaisesti.

Metsähallituksen inventoinnit valtion mailla etenevät kansallisiin kriteereihin perustuen, ja vuoteen 2026 mennessä selvitetään yli 350 000 hehtaarin metsäalueiden tila. Laaja maastotyö, asiantuntija-arviot ja kaukokartoitus muodostavat kokonaisuuden, jonka perusteella tehdään päätökset uusista suojelualueista ja valtion metsien tulevasta käytöstä.

EU julkaisi vuonna 2023 suuntaviivat vanhojen ja luonnontilaisten metsien tunnistamiseen, ja jäsenvaltioiden on suojeltava ne EU:n linjausten mukaisesti. Suomi laati sen jälkeen kansalliset kriteerit EU:n biodiversiteettistrategian toteutuksen mukaisesti, ja valtioneuvosto hyväksyi periaatepäätöksellä kriteerit vuonna 2025. Inventointi Suomen valtion mailla toteutetaan näiden kriteerien perusteella.   

Vanhan metsän kriteerit koostuvat kolmesta pääkriteeristä ja neljästä täydentävästä kriteeristä. Jotta kohde luokitellaan vanhaksi metsäksi, on sen täytettävä kaikki pääkriteerit ja vähintään kaksi täydentävää kriteeriä. Lisäksi huomioidaan muun muassa metsän käytön aktiivisuus ja pinta-alarajat.

Luonnontilaisten metsien tunnistamisessa oleellista on, että aktiivisen metsätalouden harjoittaminen ei ole vaikuttanut metsän kehitykseen ja metsä on saanut kehittyä luonnon prosessien mukaisesti.   

Valtion mailla inventoitava pinta-ala on noin 350 000 hehtaaria. Vuosina 2024–2025 on inventoitu yhteensä noin 170 000 hehtaaria. Panostus maastoinventointeihin on ollut tähän mennessä yli 38 henkilötyövuotta. Maastoinventoijien lisäksi mukana on ollut muita asiantuntijoita. Esimerkiksi lajistoasiantuntijat ovat kartoittaneet indikaattorilajeja valituilla kohteilla.

Vuonna 2026 inventointi jatkuu pohjoisessa saamelaisten kotiseutualueella, ja inventoitava pinta-ala on yli 100 000 hehtaaria.

Kaukokartoitus tukee maastoinventointia

Inventointien suuri pinta-ala edellyttää kaukokartoitusaineistojen sekä historiatietojen hyödyntämistä. Työn on tuotettava tarkkoja tuloksia, jotta inventoinnin perusteella tehtävät päätökset perustuvat luotettavaan ja mitattuun tietoon. Inventoitavat kohteet on valittu Metsähallituksen ja vapaaehtoisten luontokartoittajien tietolähteiden perusteella.  

Metsien käyttö on ollut Suomessa aktiivista, ja käytön jälkiä on havaittavissa maastossa useissa kohteissa. Vaikka metsänkäyttöhistoria on todennettavissa maastossa, kaukokartoitusmenetelmät eivät ole kaikissa kohteissa pystyneet tuottamaan riittävän tarkkaa tietoa metsänkäyttöhistorian todentamista varten.

Kaukokartoitusaineistojen tarkkuus ja luotettavuus eivät myöskään vielä riitä tunnistamaan vanhojen ja luonnontilaisten metsien ominaispiirteitä kaikissa inventoitavissa metsissä. Kaukokartoituksen avulla inventointia olisi mahdollista tehostaa nykyiseen verrattuna, mutta samalla on varmistuttava myös inventointitulosten luotettavuudesta.  

Myös alle 10 hehtaarin kriteerit täyttävät kohteet huomioidaan

Inventoinnin aikana on havaittu, että vanhan metsän kriteerit täyttävien metsien osuus on suuri verrattuna luonnontilaisen metsän määritelmän täyttäviin kohteisiin. Metsien käyttö on ollut merkittävässä roolissa Suomen historiassa, mikä on vaikuttanut luonnontilaisen metsän määritelmän täyttävien kohteiden löytymiseen inventoinnissa. Yksityismaiden lisäksi myös valtion metsiä on hyödynnetty eri tavoilla ja eri käyttötarkoituksissa kaikkialla Suomessa.  

Kun inventointi saadaan valmiiksi vuonna 2026, Metsähallituksen hallitus tekee valtioneuvostolle esityksen kriteerit täyttävien kohteiden suojelemisesta luonnonsuojelulailla. Määritelmän mukaan näiden kohteiden tulee olla vähintään 10 hehtaarin kokoisia.

Alle 10 hehtaarin kokoiset vanhan ja luonnontilaisen metsän määritelmän täyttävät kohteet liitetään Metsähallituksen alue-ekologiseen verkostoon. Myös inventoinnin aikana havaitut Metsähallituksen ympäristöoppaan mukaiset kohteet lisätään alue-ekologiseen verkostoon, jotta ne voidaan huomioida valtion metsien käytön suunnittelussa. Alue-ekologisen verkoston kohteet ovat käytön ulkopuolella tai rajoitetussa käytössä.

Uudet suojelualat vahvistavat EU:n biodiversiteettistrategian toteutumista Suomessa.