Sekametsät ovat vakuutus ilmastonmuutosta vastaan – tutkijat kehottavat rohkeampiin puulajivalintoihin
Ilmaston lämmetessä jalot lehtipuut ja muut harvinaisemmat puulajit voisivat vahvistaa metsien kestävyyttä, mutta niiden potentiaali jää yhä liian usein kuusen varjoon.
Puulajiston monipuolisuus on tärkeää paitsi luonnon monimuotoisuudelle, myös metsien kestävyydelle, tuottavuudelle ja sopeutumiskyvylle. Yhden puulajin metsät ovat erityisen alttiita tuholaisille ja taudeille. Keski-Euroopan laajat kirjanpainajan vaivaamat kuusikot ovat tästä varoittava esimerkki, Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Katri Himanen nostaa esiin.
Saksassa on yhä laajoja yhden puulajin metsiä, jotka ovat perua 1900-luvun metsänhoitokäytännöistä ja teollisuuden puuntarpeesta. Ilmastonmuutos on kuitenkin tehnyt nämä yksipuoliset kuusimetsät haavoittuviksi: pitkät kuivuusjaksot ja ilmaston lämpeneminen ovat luoneet suotuisat olosuhteet tuhohyönteisille, kuten kirjanpainajalle.
Vuonna 2020 Saksassa hakattiin yli 40 miljoonaa kuutiometriä hyönteistuhojen vaurioittamaa metsää. Määrä oli ennätyksellinen ja moninkertainen aiempiin vuosiin verrattuna, ja metsävaurioista johtuva puunkorjuu on edelleen merkittävää.
Laajat tuhot ovat osaltaan vauhdittaneet Saksan siirtymää kohti puulajiston monipuolistamista. Sekametsiä pidetään aiempaa kestävämpänä ratkaisuna muuttuvissa ilmasto-olosuhteissa.
“Myös Suomessa vastaava riski kasvaa ilmaston lämmetessä, joskin varsinaisia yhden puulajin istutusmetsiä on meillä vähän. Istutusmetsissä annetaan kasvaa luontaisesti syntyneitä muita puulajeja, mikä tekee suomalaisista metsistä monipuolisempia kuin pelkkä pääpuulaji antaisi ymmärtää”, Himanen sanoo.
Valtakunnan metsien inventoinnin mukaan jopa yli neljä viidesosaa metsissä kasvavista puista on luontaisesti syntyneitä.
Himanen pitää puulajikirjon monipuolistamista epävarmuuden hallintana.
”Ilmaston muuttuessa meillä ei oikein enää ole riskittömiä vaihtoehtoja. Puulajikirjon yksipuolisuus on riski puustotuhojen näkökulmasta. Toisaalta harvinaisempien puulajien kasvatuksen lisääminen on taloudellisesti haastavaa”, hän sanoo.
Kuusen yleistyminen lisää riskejä
Kuusi on vahvistanut asemaansa suomalaisessa metsänviljelyssä 2000-luvulla, vaikka viime vuosina sen suosio on taittunut. Sen osuus viljelypintaalasta nousi monin paikoin yli 70 prosentin. Kuusen viljelyvarmuus ja muita puulajeja vähäisempi alttius hirvivahingoille ovat vauhdittaneet kehitystä.
Kuusen yleistyminen lisää kuitenkin metsänomistajan talousriskejä. Ilmastonmuutoksen ennakoidaan pahentavan Saksan tapaan myös Suomessa kuivuusjaksoja, joille kuusi on herkkä. Lämpenevä ilmasto suosii myös juurikääpää ja useita hyönteistuholaisia, jotka voivat heikentää metsien kasvua ja tuottoa.
Luken erikoistutkija Katri Himanen muistuttaa, ettei kuusen viljelystä ole syytä luopua, mutta sen suosimiseen liittyy kaksi erilaista ongelmaa: karuilla kasvupaikoilla korostuvat tuhoriskit, kun taas ravinteikkailla kasvupaikoilla kuusi valtaa alaa muulta lajistolta ja kaventaa siten monimuotoisuutta.
”Karummilla kasvupaikoilla puulajivaihtoehtoja on vähän, sillä esimerkiksi jalot lehtipuut eivät siellä menesty. Näillä alueilla kuusen runsas viljely on ennen kaikkea tuhoriski, ja käytännössä sen pääasiallinen vaihtoehto on mänty”, Himanen selventää.
Ravinteikkailla kasvupaikoilla tilanne on toinen.
”Etelä-Suomessa viljelyyn soveltuisi useita muitakin puulajeja, kuten tammi, joten kuusen istuttaminen kaikkialle vie kasvutilaa harvinaisemmilta ja monimuotoisuutta lisääviltä puulajeilta”, hän jatkaa.
Puulajien monipuolistamista korostaa myös Helsingin yliopiston apulaisprofessori Samuli Junttila. Hänen mukaansa monipuolisempi puusto parantaa metsien kestävyyttä ja sopeutumiskykyä muuttuvissa olosuhteissa.
Laajempi puulajikirjo hajauttaa myös metsänomistajan taloudellista riskiä.
”Kuusta istutetaan Suomessa edelleen valtavia määriä, vaikka en kuusella kovin positiivista tulevaisuutta meillä näe. Monimuotoisuuden lisääminen on yksi tärkeimmistä keinoista vahvistaa metsien resilienssiä ilmastonmuutosta vastaan”, Junttila sanoo Forest.fi:n artikkelissa.
Sekametsät vahvistavat metsien vastustuskykyä
Puulajiston yksipuolisuus heikentää metsien muuta eliöstöä. Jokaisella puulajilla on kymmeniä tai jopa satoja seuralaislajeja.
”Kun jonkin harvinaisemman puulajin esiintymistä tuetaan, siihen sidoksissa oleva lajisto hyötyy”, muistuttaa Luken Katri Himanen.
Ilmaston lämmetessä kiinnostus vierasperäisiin puulajeihin, kuten douglaskuuseen ja kontortamäntyyn, on kasvanut. Niiltä haetaan ominaisuuksia, joita kotimaisilta lajeilta puuttuu, kuten parempaa kuivuudenkestävyyttä tai nopeampaa kasvua.
Himanen kommentoi, että vaikka vieraslajeihin liittyvät ekologiset riskit on syytä ottaa vakavasti, pelot vieraslajien hallitsemattomasta leviämisestä ovat Suomessa helposti liioiteltuja.
Siementuotantoa ei ole mittakaavassa, joka mahdollistaisi laajamittaisen viljelyn, ja vieraslajit korvaisivat lähinnä mäntyä ja kuusta, joista ei ole pulaa.
Harvinaisemmat puulajit kiinnostavat
Luken synteesiraportti tarkasteli 25 puulajin viljelymahdollisuuksia muuttuvassa ilmastossa. Raportin mukaan monilla harvinaisemmilla lajeilla olisi potentiaalia, mutta käytännön esteet jarruttavat niiden yleistymistä.
Katri Himasen mukaan harvinaisten puulajien taloudellista kannattavuutta ei ole vielä laskettu tarkasti, mutta on todennäköistä, että ne tuottavat heikommin kuin pääpuulajit. Saman aikaisesti hirvieläintuhot, korkeammat kustannukset, epävarmuus puutavaran kysynnästä sekä siementen ja taimien rajallinen saatavuus hidastavat uusien lajien viljelyä.
Jos harvinaisempia puulajeja halutaan lisätä, Himanen nostaa esiin erityisesti tervalepän ja tammen. Tervaleppä kasvaa nopeasti ja sillä on istutettuna hyvä runkomuoto ja suhteellisen edullinen viljelyketju, eikä se ole hirvieläinten suosiossa. Tammi puolestaan tarjoaa poikkeuksellisen suuria monimuotoisuushyötyjä ja on arvokas maisemapuuna. Vaikka sen kiertoaika on pitkä, nuoruusvaiheen kasvu ei ole niin hidasta kuin usein ajatellaan.
Koivu vahvistaa asemaansa
Himasen mukaan koivun viljely on kasvanut nopeasti viime vuosina.
”Metsänjalostuksen ansiosta rauduskoivun kasvu ja laatu ovat parantuneet merkittävästi.”
Koivun suosiota ovat lisänneet Venäjän tuonnin loppuminen, korkeat kantohinnat ja hirvikantojen pienentyminen. Koivun etuna on myös lyhyt kiertoaika, mikä vähentää pitkän aikavälin riskejä.
Mellanå Plantin toimitusjohtaja Rainer Bodman kertoo, että puulajivalinnat ovat Suomen taimialalla selvässä muutoksessa. Kuusi on yhä yleisin myytävä taimilaji, mutta männyn ja koivun osuus kasvaa nopeasti. Taustalla ovat ilmastoriskit ja aiempi kuusen viljely liian karuille kasvupaikoille.
”Kuusta on istutettu mäntymaille hirvivahinkojen pelossa. Kuusi kasvaa niillä 15–20 vuotta kohtalaisesti, mutta sen jälkeen kasvu hiipuu. Nyt mäntyä palautetaan sopivammille kasvupaikoille, ja sekaistutukset yleistyvät”, Bodman sanoo.
Koivupelosta koivubuumiin
Koivun asema on vahvistunut selvästi verrattuna 1960–1970-lukujen ”metsien valkoisen valheen” aikaan, jolloin koivua vältettiin sen oletettujen riskien ja heikomman taloudellisen arvon vuoksi, sanoo Rainer Bodman.
Sittemmin käsitys on muuttunut. Jalostettu koivu kasvaa nopeasti ja tuottaa hyvin, ja EteläSuomessa ensiharvennuksia voidaan tehdä jo alle 20-vuotiaissa metsiköissä.
Bodmanin mukaan koivua ei nähdä enää riskipuulajina, vaan varteenotettavana vaihtoehtona monimuotoisuuden ja ilmastonkestävyyden vahvistamisessa. Lopulliseen puulajivalintaan vaikuttaa silti metsäteollisuuden kysyntä.
Metsänomistajat tekevät päätöksiä sen mukaan, mitä puuta teollisuus pystyy ostamaan ja jalostamaan. Siten puulajin suosio riippuu yhtä paljon markkinoista kuin kasvupaikasta.
Siemenvalinnat ratkaisevat metsien tulevaisuuden
Metsien tuleva kasvu ja hiilensidontakyky ratkaistaan pitkälti jo taimitarhoilla. Alalla pitkään toimineen Bodmanin mukaan jalostettu männynsiemen voi tuottaa jopa neljänneksen paremman tilavuuskasvun. Koivun kohdalla, varovaistenkin arvioiden mukaan luku on yli 30 prosenttia. Tämä näkyy suoraan metsien hiilensidonnassa.
”Jalostuksen avulla voidaan valita klooneja, jotka kestävät paremmin tauteja, tuholaisia, kuivuutta ja halloja eli juuri niitä tekijöitä, joita ilmastonmuutos voimistaa”, Bodman sanoo.
Asiantuntijoiden mukaan metsien tulevaisuus riippuu pitkälti siitä, kuinka hyvin onnistumme sopeuttamaan metsänhoitoa muuttuvaan ilmastoon ja kuinka nopeasti ymmärrämme myös esimerkiksi puiden kuolleisuuden vaikutukset niin luonnon kuin yhteiskunnan kannalta.
Ilmastonmuutos haastaa suomalaisen metsätalouden, mutta samalla se avaa mahdollisuuden uudistaa puulajivalintoja ja vahvistaa metsien monimuotoisuutta.
Apulaisprofessori Samuli Junttila korostaa, että tarvitaan nopeampaa muutosta nykyisiin käytänteisiin ja rohkeampia valintoja nyt istutettaviin puulajeihin. Myös lisää rahaa tutkimukseen ja opetukseen tarvitaan, erityisesti metsien terveydentilan ja monimuotoisuuden seurannan saralla.
”Huomisen metsät istutetaan tänään, ja voimme vaikuttaa siihen, kuinka kestäviä niistä tulee ilmastonmuutosta vastaan”, Junttila toteaa.
Vaikka tutkimus ei määrääkään, miten metsiä tulee hoitaa, se näyttää eri valintojen seuraukset.
”Jos tavoitteena on sopeutua ilmastonmuutokseen ja turvata monimuotoisuus, jalojen lehtipuiden ja harvinaisempien puulajien viljelylle on vahvat perusteet. Metsien tuleva hyvinvointi ratkaistaan pitkälti jo siemenvaiheessa, ja se, mitä tänään valitaan taimituotantoon, näkyy metsissä vuosikymmenten päästä”, Himanen päättää.