Soiden ennallistaminen voi olla sekä ilmastoteko että taloudellinen mahdollisuus – uusi tutkimus haastaa vanhat arviot

Erityisesti rahkasammalten nopea palautuminen vähentää soiden metaanipäästöjä ja lisää hiilen sidontaa jo 10–20 vuodessa.  

Suometsien ennallistamista on pidetty tärkeänä luonnon monimuotoisuuden kannalta, mutta ilmastovaikutuksista on kiistelty: lisäävätkö ennallistetut suot metaanipäästöjä niin paljon, että hyödyt jäävät pieniksi? 

Itä-Suomen yliopiston kasviekologian yliopistonlehtori Teemu Tahvanaisen mallinnustutkimuksen tulokset haastavat tämän oletuksen. 

“Tulokseni viittaavat siihen, että metaanipäästöjä on arvioitu aiemmin selvästi liian korkeiksi”, Tahvanainen sanoo. 

Tavalliset suomalaiset suot keskiössä 

Suometsällä tarkoitetaan turvemaalla kasvavaa metsää. Valtaosa talouskäytössä olevista suometsistä on jossain vaiheessa ojitettu. Suon ennallistamisessa sinne kaivettuja ojia tukitaan tai täytetään. Tällöin suolle tulee lisää vettä, suokasvillisuus palaa ja puuston määrä vähenee joko luonnollisesti tai hakkaamalla. EU:n ennallistamisasetus velvoittaa ennallistamaan ojitetut suot luonnontilaan. 

Suomessa joka toinen suohehtaari on ojitettu pääasiassa maa- ja metsätaloutta varten. Tahvanaisen tutkimus kohdistui vähäravinteisiin, happamiin ja rahkasammalvaltaisiin soihin – juuri niihin, joita Suomessa on eniten. 

“Kyse ei ole mistään erikoisista suotyypeistä vaan aivan tavallisesta suomalaisesta suoluonnosta”, Tahvanainen sanoo. 

Tahvanaisen mukaan rahkasammalet ovat ennallistamisen avainlaji. Ne kasvavat nopeasti, muodostavat paksun sammalikon ja alkavat kerryttää uutta turvetta. 

“Rahkasammalikko toimii ikään kuin kone, joka sitoo hiiltä ja hidastaa muun kasvimateriaalin hajoamista.” 

Metaanipäästöt jäävät murto-osaan aiemmista arvioista 

Aiemmat arviot soiden metaanipäästöistä perustuvat luonnontilaisten, hyvin märkien avosoiden päästöihin. Tahvanaisen mukaan tämä ei vastaa ennallistettujen metsätaloussoiden todellisuutta. 

“Ennallistetuista metsätaloussoista ei useinkaan tule avoimia, vetisiä soita, vaan paksusammalisia ja kuivempia. Tällaisissa oloissa metaanin muodostuminen on vähäisempää”, Tahvanainen selventää. 

Tutkimuksessa toteutetun mallinnuksen mukaan metaanipäästöt jäisivät vain neljäsosaan tai viidesosaan aiemmista arvioista. Samalla hiilen sidonta kasvaa rahkasammalkerroksen palautumisen ansiosta. 

Ilmastohyöty näkyy jo kymmenessä vuodessa 

Noin puolella kohteista ennallistamisen ilmastovaikutus muuttuu viilentäväksi jo 10 vuodessa. Jos vertailukohtana on metsätalouden jatkaminen, hyöty näkyy vielä nopeammin. 

“Kun huomioidaan hakkuista aiheutuvat maaperäpäästöt, ennallistaminen voi tuottaa merkittävän ilmastohyödyn jo alle 20 vuodessa”, Tahvanainen toteaa. 

EU:n ja Suomen ilmastotavoitteiden aikajänteellä vaikutus on huomattava: 2–6 hiilidioksiditonnia hehtaaria kohden vuodessa sadan vuoden tarkastelussa. 

Ennallistaminen ei sovi joka suometsään 

Tahvanainen korostaa, ettei ennallistaminen ole ratkaisu kaikille ojitetuille maille. 

“Jos suo on muuttunut pitkälle eikä suolajistoa ole jäljellä, palautuminen on hidasta. Parhaiten ennallistaminen sopii heikosti tuottaville suometsille, Niitä on Suomessa satojatuhansia hehtaareja”, sanoo Tahvanainen.  

Nämä alueet ovat usein metsätaloudellisesti kannattamattomia mutta ilmaston ja luonnon kannalta erittäin potentiaalisia. 

Rahkasammal – ilmastotekijä ja yllättävä vientituote 

Rahkasammalesta on myös taloudellista etua. Rahkasammal mielletään Suomessa arkiseksi suokasviksi, mutta maailmalla se on arvostettu ja kallis erikoistuote. Sitä käytetään erityisesti orkideoiden, bonsaipuiden ja terraariokasvien kasvualustoissa, joissa puhdas, ilmava ja vettä sitova materiaali on välttämätön. 

“Japanissa puutarhaliikkeissä myydään Uudesta-Seelannista tuotuna noin 150 gramman rahkasammalpakkauksia 10–20 euron hintaan”, Tahvanainen kertoo. 

Tahvanaisen mukaan kasvatuksen koealueilla rahkasammalten kasvu on ollut hämmästyttävän nopeaa, muistuttaen ennallistetuilla soilla havaittua kasvua. 

“Oikeissa oloissa alue voi peittyä viidessä vuodessa kokonaan paksuun rahkasammalkasvustoon”, Tahvanainen kertoo. 

Taloudellinen potentiaali on huomattava: hehtaarin vuosituoton arvo voisi olla satoja tuhansia euroja, jos markkinat ja jalostusketjut kehittyisivät siten, että materiaali saataisiin erikoistuotemarkkinoille.  

Samalla rahkasammal tukee ennallistamisen muita hyötyjä: se sitoo hiiltä, parantaa vesitaloutta ja luo elinympäristöjä suolajistolle. 

“Rahkasammal osoittaa, että ennallistettu suo voi olla yhtä aikaa ilmastoteko, luontoteko ja taloudellinen mahdollisuus”, Tahvanainen sanoo. 

Tutkimus tarkentuu – mutta suunta on selvä 

Tahvanainen muistuttaa, että ennallistettujen soiden metaanipäästöjen mittauksia on vielä vähän ja aikasarjat lyhyitä. 

“Tämä on tämänhetkinen paras kokonaisarvio. Toivon, että tutkimukseni vanhenee nopeasti, kun uutta dataa kertyy.” 

Yksi asia on kuitenkin jo nyt varma: “Ainakaan tavallisten suomalaisten soiden kohdalla ei ole syytä olettaa pahinta. Ennallistamisen mahdollisuuksia ei pidä aliarvioida”, Tahvanainen päättää. 

*Tahvanainen, T. (2026) Restoration of forestry-drained oligotrophic peatlands can bring climate change mitigation within a few decades. Restoration Ecology DOI:10.1111/rec.7036 https://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/rec.70326