Suomen yksityismetsistä on suojeltu kaikessa hiljaisuudessa yli miljoona hehtaaria
Yksityiset metsänomistajat jättävät laajoja metsäalueita omaehtoisesti metsätaloudellisen käsittelyn ulkopuolelle ilman suojelusopimuksia ja -korvauksia.
Pellervon taloustutkimuksen PTT:n tuoreen selvityksen mukaan niin sanottu hiljainen suojelu kattaa arviolta noin 1,1 miljoonaa hehtaaria metsätalousmaata. Kyseessä on ensimmäinen valtakunnallinen arvio ilmiön laajuudesta.
Tutkimus perustuu keväällä 2025 toteutettuun kyselyyn, johon vastasi 853 metsänomistajaa, ja se toteutettiin Suomen Metsäsäätiön apurahalla. Tulokset nostavat esiin ilmiön, joka on ollut pitkään olemassa, mutta jota ei ole aiemmin systemaattisesti tunnistettu tai tilastoitu.
Mitä hiljainen suojelu tarkoittaa?
PTT:n tutkimuksessa hiljaisella suojelulla tarkoitetaan metsänomistajien omaehtoisia ja korvauksettomia suojelupäätöksiä. Näillä päätöksillä rajataan metsäalueita kokonaan metsätaloudellisen käsittelyn ulkopuolelle tai niitä käsitellään vain hyvin pienimuotoisesti.
“Hiljaisen suojelun taustalla vaikuttaa erilaisia motiiveja, kuten luontoarvot, taloudelliset tekijät, maisema- ja virkistysarvot sekä perheeseen ja omistukseen liittyvät syyt. Tämä heijastaa metsänomistajien erilaisia tavoitteita ja metsien monia arvoja”, sanoo PTT:n metsäekonomisti Marjo Maidell.
PTT:n vanhemman metsäekonomistin Jani Laturin mukaan tutkimuksen tärkein viesti päättäjille on, että hiljainen suojelu on todellinen ja laaja ilmiö. Hiljainen suojelu kertoo myös jotain olennaista suomalaisesta metsäkulttuurista.
”Monet haluavat hoitaa metsiään muullakin kuin euroilla mitattavalla tavalla. Se on näkymätön, mutta merkittävä osa suomalaista metsänhoitoa”, Laturi sanoo.
Yleistä, mutta useimmiten pienimuotoista
Kyselyn mukaan 43 prosenttia vastaajista toteutti hiljaista suojelua. Sen osuus oli keskimäärin 8,3 prosenttia vastaajien ilmoittamasta metsätalousmaan pinta-alasta. Kun tulokset skaalataan koko maan yksityismetsiin, hiljaisen suojelun kokonaispinta-ala nousee noin 1,1 miljoonaan hehtaariin.
Valtaosa, noin 70 prosenttia, hiljaisen suojelun alasta on pienimuotoisen käsittelyn piirissä. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi yksittäisten puiden poistamista ilman puunmyyntitarkoitusta. Loput noin 30 prosenttia muodostuvat alueista, jotka on rajattu kokonaan käsittelyn ulkopuolelle.
Tutkimus haastaa PTT:n tutkijoiden mukaan yksinkertaisen jaottelun talousmetsiin ja suojelumetsiin.
“Yllätyin vähän etenkin metsien pienimuotoisen käsittelyn osuudesta. Metsänomistajien toiminta ei ole mustavalkoista”, Maidell kuvaa Forest.fi:n haastattelussa.
Pienten metsätilojen omistajat korostuvat
Hiljainen suojelu oli selvityksen mukaan suhteellisesti laaja-alaisempaa pienillä metsätiloilla kuin suurilla. Vaikka suojelu ei ole kaikilla kohteilla pysyvää, se on monilla tiloilla pitkäaikaista. Suurin osa vastaajista arvioi jatkavansa hiljaista suojelua niin kauan kuin omistaa kohteen tai vähintään kymmenen vuoden ajan.
Ympäristöpolitiikan näkökulmasta hiljainen suojelu tukee luonnon monimuotoisuuden turvaamista ja metsien rakenteellista monipuolistumista. Se myös täydentää lakisääteistä ja sopimuksellista suojelua, vaikka ei näykään virallisissa suojelutilastoissa.
Hiljainen suojelu kytkeytyy myös ilmastopolitiikkaan, koska se vaikuttaa hakkuupäätöksiin ja sitä kautta metsien hiilivarastoihin ja hiilinieluihin.
Käsittelemättömyys ja pienimuotoinen käsittely viittaavat usein suurempiin puuston hiilivarastoihin, mutta tarkkaa vaikutusta hiilinieluihin ei vielä voida arvioida.
“Kun emme tiedä tarkemmin, millaisia kohteet ovat, emme voi suoraan sanoa, mikä vaikutus hiilinieluun on”, Laturi sanoo.
Vaikutuksia puun tarjontaan – mutta ei yksiselitteisesti
Koska puumarkkinat nojaavat Suomessa vahvasti yksityismetsiin, metsänkäsittelyn omaehtoinen rajoittaminen toimii puun tarjontaa säätelevänä tekijänä. Vaikutus ei kuitenkaan ole yksiselitteinen. Osa hiljaisesta suojelusta on väliaikaista tai kohdistuu metsätaloudellisesti vähäarvoisiin tai vaikeasti hyödynnettäviin kohteisiin.
Metsäteollisuus ry:n luontopolitiikan päällikkö Helena Herttuaisen mukaan PTT:n tutkimus on arvokas, koska se tekee näkyväksi ilmiön, joka on ollut osa suomalaista metsäomistusta pitkään. Tutkimus haastaa niin sanotun on–off-ajattelun, jossa metsät nähdään joko aktiivisessa käytössä tai tiukasti suojeltuina.
”Hiljaisen suojelun alueet voivat olla joko täysin ilman käsittelyä tai pienimuotoisen käsittelyn piirissä. Ne turvaavat luonnon monimuotoisuutta laaja-alaisesti ja kustannustehokkaasti”, Herttuainen sanoo.
”Tutkimuksesta ei pystytty selvittämään, kuinka paljon hiljainen suojelu vaikuttaa puun saatavuuteen. Tämä olisi mielenkiintoinen jatkotutkimusaihe”, Herttuainen jatkaa.
Suojelu ja metsätalous kulkevat rinnakkain
Herttuaisen mukaan luonnon monimuotoisuutta turvataan arjen metsätaloudessa jo nyt monin keinoin muun muassa suojavyöhykkeillä, lahopuun ja lehtipuiden lisäämisellä, kulotuksilla sekä arvokkaimpien kohteiden suojelulla.
Samalla hänen mielestään on hyvä muistaa, että puun saatavuus on metsäteollisuuden toiminnan perusta: noin 95 prosenttia puusta hankitaan kotimaasta. Merkittävä suojelualueiden lisääminen ilman kohdentamista heikentäisi puun saatavuutta ja alan toimintaedellytyksiä.
MTK:n metsäjohtaja Marko Mäki-Hakola tähdentää, ettei hiljaisessa suojelussa puhuta marginaalisesta ilmiöstä.
”Metsänomistajat kantavat jo erittäin merkittävää vastuuta monimuotoisuuden ja ilmastotavoitteiden edistämisestä omalla kustannuksellaan. Tämä on muistettava päätöksenteossa”, Mäki-Hakola sanoo Maaseudun Tulevaisuudessa.
Metsänomistajat eivät PTT:n tutkimuksen tulosten perusteella tarvitse lisää ulkopuolelta tulevia säädöksiä hakkuiden rajoittamiseksi.
MTK tarjoaa luonnonarvokauppaa
Hiljaista suojelua ei pidä sekoittaa harmaaseen suojeluun, Mäki-Hakola muistuttaa MTK:n tiedotteessa. Harmaalla suojelulla tarkoitetaan tilannetta, jossa maa- ja metsätalouden käyttöä rajoitetaan epäsuorasti ja epäselvästi ilman virallisia päätöksiä tai korvauksia.
MTK:n mukaan suuri potentiaali suojelutoimissa kohdistuu parhaillaan luonnonarvokauppaan.
Luonnonarvokaupassa toimija ostaa luonnonarvoja metsänomistajalta. Suojelusopimuksissa korvaukset tulevat monesti valtion kassasta, mutta luonnonarvokaupassa ostajina voivat toimia esimerkiksi kunnat, yritykset ja yksityishenkilöt.
MTK:n uusittu luonnonarvojen kauppapaikka Luontoarvot.fi avataan asteittain vuoden 2026 aikana. Ensimmäinen vaihe avataan jo maaliskuussa. Luontoarvot.fi on kohtaamispaikka luonnonarvojen myyjille, ostajille ja välittäjille. Maanomistajat voivat tuoda kauppapaikalle myyntiin erilaisia luonnonarvokohteita.
”Hiljaista suojelua tulee olemaan jatkossakin, mutta uskomme, että monet kohteet soveltuisivat hyvin tarjottavaksi luonnonarvokauppaan. Kun oikea kohde löytyy sopivalle ostajalle ja sopimukset miellyttävät kaikkia, on kaupassa pelkkiä voittajia”, MTK:n ympäristöasiantuntija Heli Siitari kommentoi.
Eurooppalainen kysymys
Hiljainen suojelu ei todennäköisesti ole vain Suomen ilmiö, mutta vastaavia valtakunnallisia arvioita ei ole kansainvälisesti tehty. Suomen erityispiirteenä on laaja yksityismetsänomistajien joukko ja metsänomistajien monitavoitteisuus.
“Tulokset osoittavat, että metsien käyttöä koskeva kokonaiskuva jää vajavaiseksi, jos huomio kohdistuu vain virallisiin suojelupäätöksiin ja sopimuksiin. Hiljainen suojelu on osa metsien käyttöä ja suojelua, vaikka sitä ei tilastoida”, toteaa PTT:n Jani Laturi.
Tutkimus nostaa esiin myös kysymyksen, joka on ajankohtainen koko Euroopassa: miten omaehtoinen, epävirallinen suojelu tulisi tunnistaa, mitata ja huomioida osana metsä-, ilmasto- ja biodiversiteettipolitiikkaa.
PTT:n tutkijat korostavat, että nykyinen arvio hiljaisen suojelun laajuudesta perustuu kyselytutkimukseen, mikä tuo siihen väistämättä epävarmuutta. Metsänomistajien omat arviot eivät aina vastaa tarkasti todellista pinta-alaa tai kohteiden luontoarvoja.
“Emme voi olla varmoja, tavoitammeko kyselyllä kaikki metsänomistajaryhmät”, Maidell huomauttaa.
“Emme myöskään arvioineet kohteiden laatua: onko kyse metsämaasta vai joutomaasta, tai millaisia luontoarvoja alueilla on. Nämä tarkemmat analyysit jäivät tekemättä. Olisi erittäin hyvä, jos tätä arviota pystyttäisiin tarkentamaan jatkossa.”