Historiallinen kauppa: yksityinen maanomistaja myi suoalueensa luontoarvot yritykselle
Monimuotoisuus ja luonnonsuojelu
Yksityinen maanomistaja myi ennallistettavan suoalueen luonnonarvoja osuuskaupalle Pohjois-Karjalassa. Metsänomistaja sai uuden tulonlähteen ja yritys keinon rahoittaa luonnonmonimuotoisuutta.
Yksityisten maanomistaja ja yrityksen välisiä luonnonarvokauppoja ei ole Suomessa juurikaan tehty ennen Pohjois-Karjalan kauppaa. Kaupan osapuolet, myyjä ja Pohjois-Karjalan Osuuskauppa, kutsuvat kauppaa “historialliseksi”.
”Kauppa avaa maanomistajille tavan saada suojelusta ja luonnonarvojen tuottamisesta markkinalähtöistä tuloa, ja yritykset voivat tehdä konkreettisia vastuullisuustoimia. Kaikesta hyötyy luonto”, MTK:n ympäristöasiantuntija Heli Siitari kommentoi.
Toteutuneen luonnonarvokaupan suokohde sijaitsee Ilomantsin Kuikkasuolla, jossa vuosikymmeniä sitten kaivetut ojat ovat kuivattaneet turvetta, heikentäneet suokasvillisuutta ja lisänneet ravinnekuormitusta alapuoliseen vesistöön.
”Ojat johtavat vettä pois, mutta puusto ei kasva. Samalla ravinteet kulkeutuvat järveen, jonka vesi on tummunut selvästi 1970-luvun jälkeen,” kuvaa Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjala ry:n Panu Kukkonen osana MTK:n LUMA-hanketta tehdyn luonnonarvokaupan lähtötilannetta.
Kaupan toteutuminen on ollut pitkä prosessi. Kukkosen mukaan kohteen suunnittelu ja luonnonarvojen kartoitukset tehtiin loppusyksyllä 2025, ja luonnonarvojen tuottamissuunnitelma hyväksyttiin viranomaisprosessissa vuodenvaihteessa 2025–2026. Puuston käsittely valmistui maaliskuussa 2026, ja vesitalouden ennallistamistoimet on tarkoitus toteuttaa loppukesällä 2026.
Ilomantsin kauppa näyttää mallia
Ilomantsin ennallistettava kohde on noin 12 hehtaarin ojitettu suoalue. Kaupan välitti Pohjois- Karjalan metsänhoitoyhdistys, joka vastasi kohteen suunnittelusta ja kartoituksesta yhteistyössä maanomistajan kanssa.
MTK:n Siitari kertoo, että luonnonarvokauppa perustuu vapaaehtoisuuteen ja voi täydentää perinteisestä puukaupasta saatavaa tulovirtaa.
Nyt toteutuneessa kaupassa suokohteen omistaja Petri Purmonen halusi palauttaa suon luonnontilaisemmaksi sekä maiseman että vesienhoidon vuoksi. Luonnonarvokauppa tarjosi siihen rakenteen.
Tavoitteena on avoin, vähäpuustoinen lakkasuo, joka ei enää kuormita järveä.
“Uskon, että nyt alue saadaan palautettua luonnolliseen tilaansa siten, että jatkossa aiempaa kirkasvetisemmän järven äärellä kuuluu lintujen laulu ja tulevat sukupolvet voivat käydä alueella, vaikka poimimassa lakkoja, kiittää maanomistaja Purmonen.
Panu Kukkosen mukaan hanke toimii mallina tuleville kaupoille.
”Maanomistaja saa toivomansa suon, vesistöpäästöt vähenevät ja yritysostaja – tässä tapauksessa S‑ryhmä – saa vaikuttavan ja mitattavan luontotyön”, Kukkonen sanoo.
Yritykset rahoittavat, maanomistajat toteuttavat
Luonnonarvokaupassa maanomistaja tuottaa luonnon monimuotoisuutta ennallistamalla tai suojelemalla kohteen, ja yritys maksaa syntyvistä luonnonarvoista.
Ilomantsin kohteessa ostajana on S-ryhmä, joka on asettanut tavoitteekseen tuottaa ennallistamalla kansallisella tasolla 500 luonnonarvohehtaaria vuoteen 2035 mennessä.
”Yksityistä sektoria tarvitaan voimakkaammin mukaan luontotyöhön. Tätä voidaan edistää markkinaehtoisilla ratkaisuilla”, sanoo S-ryhmän vastuullisuusjohtaja Nina Elomaa.
”Ensimmäiset ennallistamiskohteet Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa ovat osa tätä tavoitettamme”, jatkaa Elomaa.
Pohjois-Karjalan Osuuskaupassa korostetaan myös hankkeen paikallista merkitystä.
”Haluamme, että sekä luonnonarvot että hankkeeseen käytetyt eurot jäävät omaan maakuntaan”, kertoo Pohjois-Karjalan Osuuskaupan viestintä- ja vastuullisuusjohtaja Petri Vähä.
Uusi tulonlähde metsänomistajille
MTK:n Siitari painottaa, että markkinaehtoinen kauppapaikka täydentää valtion rahoituskanavia, ei korvaa niitä.
Luonnonarvokaupan kehittyessä siitä voi muodostua metsänomistajille merkittävä lisätulon lähde. Samalla markkinan ympärille syntyy uusi palvelukenttä, jossa luonnonarvoja mitataan, todennetaan ja hinnoitellaan.
Keskeisessä roolissa ovat alueelliset metsänhoitoyhdistykset, jotka kartoittavat kohteita, arvioivat niiden luonnonarvoja ja välittävät kauppoja.
”Luonnonarvokauppa avaa maanomistajille tavan saada suojelusta ja luonnonarvojen tuottamisesta markkinalähtöistä tuloa. Yritykset taas voivat tehdä konkreettisia vastuullisuustoimia”, sanoo MTK:n Siitari.
Markkina hakee vielä muotoaan
Luonnonarvokauppa on Suomessa vielä alkuvaiheessa. Ilomantsin kauppa kuitenkin osoittaa, että malli voi toimia myös käytännössä.
Suomessa suuren tutkijajoukon kehittelemä tietyn alueen luonnonarvojen yksikkö, luonnonarvohehtaari, mittaa kunkin elinympäristön luonnonarvoja. Yksikkö on tarpeen, jotta luontovaikutuksia voidaan arvioida läpinäkyvästi. Luonnonarvohehtaarin käyttö luonnonarvokaupan yksikkönä helpottaa myös eri kohteilla tehtyjen toimenpiteiden vaikutusten vertailua käytännössä.
Ilman yhteisiä standardeja ostajien olisi vaikea arvioida, mitä he ostavat – ja myyjien, miten kohteet tulisi hinnoitella.
Hintatason tarkka muodostuminen vaatii lisää toteutuneita kauppoja. Yksittäiset kaupat eivät vielä riitä luomaan markkinaa, vaan tarvitaan laajempi joukko kohteita eri puolilta maata.
Pitkä aikajänne haastaa
Ennallistamisen vaikutukset näkyvät usein vasta vuosien päästä, mikä voi vaikeuttaa yritysten investointipäätöksiä.
”Tarvitaan lisää pilottihankkeita ja kokemuksia eri luontotyyppien ennallistamisesta”, SOK-ryhmän Elomaa toteaa.
Keskeistä on myös tasapainon löytyminen luontoarvojen kysynnän ja tarjonnan välillä. Jos korvaustaso jää liian matalaksi, maanomistajat eivät lähde mukaan. Jos hinnat nousevat liian korkeiksi, yritysten kiinnostus voi hiipua.
Osa vihreää siirtymää
Luonnonarvokauppa on osa laajempaa kehitystä, jossa taloudelliset kannustimet ohjaavat luonnonvarojen kestävämpään käyttöön. Se ei korvaa suojelua tai julkista rahoitusta, mutta voi täydentää niitä ja tuoda mukaan yksityistä pääomaa.
Taustalla on myös kasvava paine: Suomi on sitoutunut pysäyttämään luontokadon vuoteen 2030 mennessä, eikä tavoitetta saavuteta ilman uusia rahoituskeinoja.
Samaan aikaan yritysten luontoriskit ovat nousseet keskeiseksi taloudelliseksi kysymykseksi. Arviolta noin puolet maailman bruttokansantuotteesta on riippuvainen luonnosta.
”Yksityistä sektoria tarvitaan voimakkaammin mukaan luontotyöhön. Tätä voi edistää markkinaehtoisilla ratkaisuilla, kuten luontoarvomarkkinoiden edistäminen ja ekologisen kompensaation kannusteiden luominen”, sanoo SOK-ryhmän Elomaa.
Tammikuussa Tapio Palvelut Oy, S-ryhmä, Finsilva ja LähiTapiola julkistivat markkinaehtoisen luonnonarvokaupan pilottihankkeen, jossa ennallistetaan metsätalousyhtiö Finsilvan omistama noin 12 hehtaarin entinen avosuo Pielavedellä Pohjois-Savossa. Luonnonarvojen ostaja on S-ryhmä ja luonnonarvokaupan välittäjä on Tapio Palvelut Oy.
Tässä hankkeessa luonnonarvokaupan kohde on noin 12 hehtaarin laajuinen, ojitettu karu suo, jolla kasvaa 1960-luvun jälkeen tehdyn ojituksen seurauksena syntynyttä, heikosti kasvavaa puustoa. Ennallistamistoimenpiteinä tukitaan ojia ja poistetaan pääosa haihduttavasta puustosta. Vesitalouden palautumisen seurauksena suolajisto alkaa elpyä ja alueen luonnonarvot kasvavat.
”Monimuotoisuus paranee markkinarahalla. Maanomistajia tarvitaan mukaan tuottamaan luonnonarvoja: heille luonnonarvokauppa avaa uudenlaisen ansaintakeinon, ja mahdollistaa ympäristö- ja taloudellisten tavoitteiden yhdistämisen”, sanoi Finsilvan toimitusjohtaja Juha Hakkarainen tiedotteessa.
”Jotta luonnonarvomarkkina Suomessa voi käynnistyä laajemmin, tarvitaan tällaisia todellisten toimijoiden pilottihankkeita, joissa saadaan aitoja kokemuksia kaupankäynnin vaiheista”, sanoo metsätalousliiketoiminnan johtava asiantuntija Marika Makkonen LähiTapiolasta.
Suomi mukana kansainvälisessä kehityksessä
Luonnonarvomarkkinoita kehitetään parhaillaan myös EU-tasolla. Euroopan komissio on käynnistänyt niin sanotun Luonnonarvomarkkinoiden (Nature Credits) tiekartan, jonka tavoitteena on luoda yhteisiä pelisääntöjä markkinoille.
EU-vetoinen luonnon monimuotoisuuden edistäminen perustuu vuoteen 2030 asti ulottuvaan EU:n biodiversiteettistrategiaan, jonka keskiössä ovat suojeltujen alueiden lisääminen ja luonnon tilan parantaminen.
Suomi on kehityksessä aktiivisesti mukana, ja kotimainen nyt käynnistynyt luonnonarvokauppamalli on herättänyt kansainvälistä kiinnostusta erityisesti siksi, että luonnonarvojen mittaamiseen ja todentamiseen panostetaan.
”Ilomantsin hanke on vasta alkua, mutta sen merkitys on laajempi kuin yksittäinen kohde.
Se osoittaa, että luonnonarvokauppa voidaan toteuttaa käytännössä ja että se voi yhdistää maanomistajien, yritysten ja ympäristön tavoitteet”, toteaa MTK:n Siitari.