Tutkimus: Metsien hakkuurajoitukset eivät hyödytä globaalia ilmastoa – ja maksavat EU:lle valtavasti
Hakkuiden rajoittaminen EU:ssa maksaisi valtavasti, mutta koituva hyöty ilmastolle olisi lähes olematonta, professori Maarit Kallio sanoo Audiomedialle.
EU:n maankäytölle ja metsätaloudelle asettamien hiilinielutavoitteiden ja biodiversiteettistrategian toteutuminen aiheuttaisi massiivisen hakkuuvuodon EU:sta ulos muihin maihin, Audiomedia kirjoittaa.
”Käytännössä se merkitsisi valtavaa tulonsiirtoa EU-maista muualle mutta lähes olematonta ilmastohyötyä kustannuksiin verrattuna”, sanoo metsäekonomian ja -politiikan professori Maarit Kallio Norjan ympäristö- ja biotieteiden yliopistosta NMBU:sta Audiomedialle.
Kallion mukaan EU:n LULUCF sektorin ilmasto- ja monimuotoisuuslinjauksilla olisi toteutuessaan erittäin suuri vaikutus Euroopan metsätalouteen.
”Tavoitteet ovat kunnianhimoisia. Niiden toteuttaminen on kuitenkin osoittautumassa huomattavasti vaikeammaksi kuin poliittisessa keskustelussa usein annetaan ymmärtää. Myöskään tavoitteiden globaaleja seurannaisvaikutuksia ei ole arvioitu.”
Forest.fi kertoi jo joulukuussa 2024 tutkimushankkeen alustavista tuloksista. Jo silloin havaittiin, että hakkuiden vähentäminen EU:ssa lisäisi hakkuita muualla maailmassa ja maksaisi EU:lle valtavasti.
”LULUFC:n tavoitteiden saavuttaminen moninkertaistaisi biodiversiteetin heikkenemisen riskin muualla maailmassa”, Kallio totesi tuolloin Forest.fi:ssa.
Hakkuurajoitukset vähentävät myös työpaikkoja
Kun puuraaka-aineen tuotanto vähenee EU:ssa, vähenevät myös jalostus, vientitulot, investoinnit ja työpaikat. Tutkimus ennustaa merkittävää tulonsiirtoa EU-alueelta muihin maihin. Päästövähennysten kustannukset voivat nousta yli 700 euroon hiilidioksiditonnia kohden.
”Vertailun vuoksi EU:n päästökaupassa hiilidioksiditonnin hinta on ollut viime vuosina murto-osa tästä. Jos sama päästövähennys voidaan saavuttaa muilla toimilla huomattavasti halvemmalla, herää kysymys politiikan kustannustehokkuudesta”, Kallio toteaa Audiomedian haastattelussa.
Euroopan unionin maankäyttöä, maankäytön muutosta ja metsätaloutta koskeva LULUCF-asetus asettaa jäsenmaille tiukat hiilinielutavoitteet vuosille 2026–2030. Kallion mukaan käytännössä tavoite tarkoittaa sitä, että metsien hiilinieluja on kasvatettava nopeasti.
”Tuoreen mallinnustutkimuksen mukaan LULUCF-tavoitteiden saavuttaminen edellyttää välitöntä ja jyrkkää ainespuun hakkuumäärien vähentämistä EU:ssa.”
Ilmastoa ei auta hiilinielun kasvu vain Euroopassa
Hakkuuvähennysten suuruusluokka olisi vuosina 2030–2035 noin 113–117 miljoonaa kuutiometriä verrattuna markkinaehtoiseen kehitykseen.
Kallion mukaan kyse ei ole marginaalisesta hienosäädöstä, vaan metsätalouden mittaluokassa historiallisesta leikkauksesta.
”Jos politiikka johtaa siihen, että hakkuut ja tulot siirtyvät Euroopan ulkopuolelle ilman merkittävää globaalia ilmastohyötyä, on perusteltua kysyä, onko suunta oikea. Vastuu tavoitteiden saavuttamisesta ja mahdollisista seuraamuksista on jäsenmailla.”
Tutkimuksen mallinnustulosten mukaan noin kaksi kolmasosaa EU:n hakkuuvähennyksistä kompensoituisi lisääntyneillä hakkuilla muualla maailmassa. Ilmastoa ei auta, vaikka metsien hiilinielu kasvaisi EU:ssa.
”Merkittävä osa Euroopassa tekemättä jätetyistä hakkuista tehtäisiin Pohjois-Amerikassa, Brasiliassa, Venäjällä, Indonesiassa, Chilessä ja muilla merkittävillä metsäalueilla. Ilmastopolitiikan näkökulmasta tämä on keskeinen ongelma. Jos hakkuut vain siirtyvät maantieteellisesti, globaalit päästöt eivät juuri vähene.”
Mikäli puun käyttö vähenee, se saattaa lisätä fossiilisten tai uusiutumattomien materiaalien käyttöä.
”Puun ilmastohyöty ei synny vain metsään sitoutuneesta hiilestä, vaan myös siitä, että puu korvaa betonia, terästä ja fossiilisia polttoaineita”, Kallio toteaa Audiomedialle.