Tuttu metsämarja vadelma vastaa globaaliin uhkaan, josta WHO on varoittanut
Arktiset metsämarjat sisältävät haitallisia bakteereja tuhoavia antimikrobisia yhdisteitä, VTT:n uusi tutkimus osoittaa.
Luonnonmarjojen siementen kuorikerroksessa on runsaasti antimikrobisia yhdisteitä, ilmenee teknologian tutkimuskeskuksen VTT:n tutkimuksista. Yhdisteitä esiintyy ainakin vadelmassa, tyrnissä, mustikassa, mansikassa, hillassa ja puolukassa.
VTT:n mukaan parhaiten on jalostettavissa vadelma, jonka siemeniä ja kuorta jää jäljelle mehunvalmistuksessa huomattavasti .
Pienikin määrä marjauutetta tehoaa erityisesti vaarallista sairaalabakteeria MRSA:ta vastaan.
Myös antibioottien määrää voidaan vähentää ilman, että teho laskee.
Vadelmasta voidaan jalostaa uutteita elintarvikkeiden ja kosmetiikan raaka-aineiksi sekä lääketieteelliseen käyttöön. Tuote on mahdollista toteuttaa ihosuihkeena, voiteena, laastarina tai haavasidoksena.
”Tuotetta voisi hyvin käyttää sairaaloissa esimerkiksi iholle ruiskutettavana nesteenä ennen leikkauksia”, kertovat erikoistutkija Panu Lahtinen ja vanhempi neuvonantaja, dosentti Kirsi-Marja Oksman-Caldentey VTT:ltä sähköpostitse Forest.fi:lle.
Uutteet eivät vahingoita ihon hyödyllistä bakteerikantaa, vaan estävät vaarallisten mikrobien kasvua iholla. Lahtisen mukaan aiemmin tehdyt tutkimukset tukevat havaintoa. VTT:llä on tutkittu marjoja jo yli 20 vuotta.
Luonnonvaraisena kasvavaa metsävadelmaa esiintyy yleisesti pohjoisemmassa Euroopassa ja Suomessa Oulun korkeudelle saakka ja pohjoisempana paikoittain. Vadelma kasvaa lehtomaisilla ja tuoreilla kankailla, ojien ja metsien reunamilla, purojen ja jokien rannoilla sekä hakkuuaukeilla ja tienvarsilla.
Antimikrobiset yhdisteet suojaavat homeelta
Luonnossa antimikrobisten yhdisteiden tehtävä on suojata marjan siemeniä esimerkiksi homehtumiselta ennen itämistä. Iholla samat yhdisteet estävät vaarallisten mikrobien kasvua.
Antimikrobisia yhdisteitä voidaan rikastaa marjapuristeista ilman haitallisia liuottimia. VTT on jo patentoinut ympäristöystävällisen tekniikan.
Lahtisen mukaan marjoista ja nanosellusta kehitetty tuote on täysin biopohjainen.
”Haavasuihkeen tai -sidoksen nopeavaikutteinen teho perustuu kehittämäämme valmistusprosessiin, jossa nanosellukalvon pinta ja huokoset kyllästetään marjauutteella niin, että antimikrobiset yhdisteet eivät jää kuituverkon sisälle”, Lahtinen kertoo.
Tavallisesta sellusta jauhetun nanoselluloosan kuidut ovat tavallista sellukuitua pienempiä, jopa vain muutaman nanometrin paksuisia, mikä on noin sadastuhannesosa paperin paksuudesta. Luonnonmateriaalina nanoselluloosa sopii yhteen ihmisen solujen ja kudoksen kanssa. Hylkimistä ei esiinny.
Yhdisteitä on mahdollista tuottaa myös kasvien soluviljelmien avulla, jolloin marjojen satovaihtelut eivät vaikuta tuotantoon.
Kaupallistamisesta puhuttaessa patentoitu keksintö vertautuu markkinoilla jo olevaan pihkavoiteeseen, jolla on niin ikään antimikrobisia ominaisuuksia.
”Lisätietoa tarvitaan erityisesti toksikologisten testausten osalta, jota on tehty aiemmin lakan siemenkuoriuutteelle. Kokeita voidaan myös mahdollisesti tehdä käynnissä olevassa EU-hankkeessa InnCoCells. Mutta markkinoille pääsyyn menee arviolta vähintään 1,5–2,5 vuotta, kun puhutaan lääkinnällisen laitteen statuksesta”, Lahtinen ja Oksman-Caldentey kirjoittavat.
Tähtäimessä on yrityskumppani, joka veisi kehitystyötä yhdessä VTT:n kanssa kaupalliseen suuntaan.
Arktisten marjojen lisäksi myös eri puulajeilla on havaittu samanlaisia ominaisuuksia kuin metsämarjoilla. J
Jyväskylän yliopistossa tehdyssä väitöskirjassa havaittiin, että esimerkiksi männyllä, kuusella, koivulla, tammella, eukalyptuksella ja lepällä esiintyi luonnostaan antiviraalista aktiivisuutta , kun aihetta tutkittiin pinnoilta.
