Sellusta syntyy nyt tekstiilejä, kemikaaleja ja jopa autonrenkaita – Aallon dekaani Kristiina Kruus: ”Meillä on käsissämme valtava mahdollisuus”
EU:n päivitetty biotalousstrategia piirtää Suomelle uudenlaisen talouden tiekartan – ei pelkästään poliittisena linjauksena, vaan teollisen murroksen alkuna, jossa metsäbiomassa ja metsäteollisuuden sivuvirrat nousevat keskeiseen rooliin.
Aalto-yliopiston kemian tekniikan korkeakoulun dekaani Kristiina Kruus näkee muutoksen käänteentekevänä. EU:n strategia vahvistaa suuntaa, johon suomalainen tutkimus ja teollisuus ovat jo pitkään liikkuneet: kohti biopohjaisia materiaaleja, kiertotaloutta ja fossiilisten korvaamista uusiutuvilla ratkaisuilla.
”Tärkeintä uudessa strategiassa on, että nyt metsäbiomassapohjainen biotalous näkyy selvästi EU:n strategisissa linjauksissa”, Kruus sanoo.
Suomelle EU-tason strateginen muutos on poikkeuksellisen tärkeä. Siinä missä Keski-Euroopassa biotalous on perinteisesti nähty maatalouden jatkeena, Pohjoismaissa katse on pitkälti aina ollut metsissä.
Metsäbiomassa nousi EU-strategian ytimeen
Metsät ovat Suomelle poikkeuksellisen tärkeitä. Yli 70 prosenttia maan pinta alasta on metsää, ja ne muodostavat sekä talouden että kulttuurin perustan. Metsät tarjoavat uusiutuvan raaka aineen teollisuudelle, tukevat työllisyyttä ja ovat keskeinen osa Suomen biotaloutta.
”Meillä on valtavat metsäbiovarannot. Per asukas Suomella on Euroopan suurimmat metsäbiovarannot, ja tämä asettaa meidät aivan erityiseen asemaan”, Kruus sanoo.
Suomalaisten vahva metsäsuhde näkyy myös julkisissa ratkaisuissa: kestävä luonnonvarojen käyttö on luonteva osa suomalaista yhteiskuntaa ja päätöksentekoa.
Kruusin mukaan marraskuussa 2025 julkistettu EU:n uusi biotalousstrategia nostaa metsäbiomassan aiempaa näkyvämmin keskiöön juuri metsäisen Suomen eduksi.
”Ruotsilla on samankaltainen lähtökohta, mutta Norjassa öljy- ja kaasuteollisuus on pitkään ohjannut talouden kehitystä, eikä puupohjaisen biotalouden rakentaminen ole ollut yhtä kiireellinen tavoite”, Kruus muotoilee.
Sellusta syntyy nyt kaikkea muutakin kuin paperia
Suomen metsäteollisuuden vienti nojaa yhä selluun, mutta sen käyttötarkoitus on muuttunut radikaalisti. Paperin kysynnän romahdettua 2000-luvun puolivälissä sellun tuotantoa on suunnattu uusiin tuotteisiin.
”Nyt sellusta voi ja kannattaa tehdä kaikkea muutakin kuin painopaperia”, Kruus tiivistää.
Nopeimmin kasvava alue ovat kuitupohjaiset pakkausmateriaalit.
Verkkokaupan kasvu on lisännyt kuljetuspakkausten tarvetta, ja EU:n muovijätedirektiivi sekä kertakäyttömuoveja koskevat rajoitukset ovat vauhdittaneet kuitupohjaisten vaihtoehtojen kysyntää. Kierrätettävä kartonki, kuitupohjaiset elintarvikepakkaukset ja muovia korvaavat ratkaisut ovat yleistyneet nopeasti. Pikaruoka-annosten pakkausratkaisut, kertakäyttöastiat ja jopa juomapillit tehdään yhä useammin kierrätettävästä puukuidusta.
Pakkaus ei ole yksinkertainen tuote, Kruus selventää.
”Materiaalin pitää kestää rasvaa, kosteutta ja kaasuja. Sen on suojattava ruokaa, säilytettävä tuoreus ja samalla oltava kierrätettävä. Näiden ominaisuuksien yhdistäminen vaatii paljon tutkimusta ja tuotekehitystä”, Kruus muotoilee.
Suomessa on juuri tähän tutkimukseen viime vuosina panostettu.
”Suomella on vahva pakkausalan osaaminen ja keskeinen rooli kuitupohjaisten pakkausratkaisujen kehittämisessä, vaikka kansainvälinen kilpailu alalla onkin kovaa”, Kruus sanoo.
Kestävyys ei synny itsestään
Kuitupohjaiset pakkaukset, joiden raaka-aineena on puu, ovat keskeisessä roolissa, kun teollisuus pyrkii irti öljypohjaisista muoveista. EU:n tavoitteena on ohjata pakkausalaa kohti biopohjaisia materiaaleja, kuten kuitupohjaisia ratkaisuja, biopohjaisia muoveja ja kemikaaleja. Tämä tukee suoraan suomalaisen metsä- ja pakkausteollisuuden kehitystä.
Stora Enson elintarvike- ja nestepakkausliiketoiminnan vastuullisuusjohtaja Marjukka Kujanpää muistuttaa, että materiaalivalinnalla on suuri merkitys. Hänen mukaansa pakkauksen hiilijalanjälkeä voidaan pienentää jopa yli 60 prosenttia, kun fossiilipohjaiset materiaalit korvataan biopohjaisilla vaihtoehdoilla.
”Joissain vertailuissa päästöt voivat pienentyä jopa 67–80 prosenttia kun tarkastellaan pakkauksen koko elinkaaren vaikutuksia”, Kujanpää kertoo Forest.fi:n artikkelissa.
Kruus muistuttaa, että biopohjaisuus ei kuitenkaan vielä tee tuotteesta kestävää.
”Ratkaisujen pitää olla taloudellisesti järkeviä, ympäristön kannalta kestäviä ja yhteiskunnallisesti hyväksyttäviä.”
Biogeeninen hiilidioksidi – uusi raaka-aine vetytaloudelle
Metsävetoisessa biotaloudessa keskeistä on Kruusin mukaan se, että metsäteollisuuden sivuvirrat saadaan tehokkaasti käyttöön.
”Kaikki raaka‑aineet ovat rajallisia. Uusiutuvakin biomassa on rajallista. Siksi kaikki fraktiot pitää käyttää hyödyksi ja turvautua niiden polttamiseen mahdollisimman vähän”, hän sanoo.
Yksi nopeasti kasvava biotalouden osa-alue on uusiutuvien biopolttoaineiden kehitys. Suomessa biopolttoaineiden kehitystyö on jo pitkällä, ja Neste on noussut yhdeksi alan kansainväliseksi edelläkävijäksi. Yhtiön uusiutuvat polttoaineet perustuvat jäte‑ ja tähderaaka‑aineisiin, mikä vähentää riippuvuutta neitseellisistä materiaaleista.
Tässä vaiheessa vielä suurelta osin hyödyntämätön mahdollisuus liittyy sellutehtaiden tuottamaan biogeeniseen hiilidioksidiin (CO₂). Se on metsäteollisuuden suurin käyttämätön sivuvirta ja potentiaalinen raaka‑aine myös tulevaisuuden lentopetroliteollisuudelle.
Forest.fi:n haastattelussa LUT-yliopiston professori Kristian Melin arvioi, että vetytalouden kehittyessä biogeenisen CO₂:n arvo voi nousta nopeasti. Talteenotto voisi sekä edistää ilmastotavoitteita että synnyttää metsäyhtiöille uutta liiketoimintaa ja vientiä. Tulevaisuudessa biogeeninen hiilidioksidi voisi toimia myös kerosiinin raaka‑aineena.
Kruus näkee kehityksen samansuuntaisena. Ilmailu on hänen mukaansa sektori, jota on vaikea sähköistää, joten biopohjaisilla ratkaisuilla voi olla merkittävä rooli, kun alan ilmastotavoitteet tiukkenevat.
”Biogeeninen hiilidioksidi ei ole vain päästö, vaan uusiutuva raaka‑aine, joka voi yhdistää metsäteollisuuden ja vetytalouden. Vetytalouden kehittyessä tämä sivuvirta voi muuttua keskeiseksi osaksi myös lentoalan vihreää siirtymää”, hän sanoo.
Tekstiilikuiduissa valtava potentiaali
Kruus nostaa haastattelussa esiin myös tekstiiliteollisuuden, joka on yksi maailman saastuttavimmista teollisuudenaloista. Ala kuluttaa valtavia määriä vettä, kemikaaleja ja energiaa, ja synteettiset kuidut, kuten polyesteri, jota valmistetaan öljystä – aiheuttavat merkittäviä mikromuovipäästöjä vesistöihin ja meriin. Arvioiden mukaan jopa 35 prosenttia maailman mikromuovista on peräisin tekstiileistä.
WWF:n mukaan yhden puuvillapaidan valmistus voi vaatia jopa 2 700 litraa vettä – määrä, joka vastaa yhden ihmisen lähes 3,5 vuoden juomaveden tarvetta. Selvitysten mukaan vaate- ja tekstiiliteollisuus tuottaa jopa 10 prosenttia maailman ilmastopäästöistä, mikä tekee uusien biohajoavien ja kierrätettävien materiaalien kehittämisestä entistä tärkeämpää.
Kruus uskoo puupohjaisten tekstiilikuitujen alan vahvaan nousuun. Markkinaennusteet osoittavat selkeää kasvua: esimerkiksi sellupohjaisten tekstiilikuitujen kysynnän arvioidaan kasvavan useita prosentteja vuosittain, kun taas fossiilipohjaisten kuitujen kasvu hidastuu. Kruusin mukaan kehityspolut ovat kuitenkin pitkiä ja vaativat pitkäjänteistä tutkimusta, pilotointia ja teollista skaalausta.
Suomi kuituinnovaatioiden kärjessä
Suomessa jo toteutetaan kansainvälisesti merkittävää tutkimusta ja kehitystyötä puupohjaisten tekstiilikuitujen parissa. Esimerkiksi VTT:ltä alkunsa saanut Spinnova on kehittänyt menetelmän, joka muuttaa selluloosan tekstiilikuiduksi täysin ilman liuottimia – tämä vähentää kemikaalien tarvetta ja pienentää tuotannon ympäristöjalanjälkeä.
Ioncell, Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston kehittämä teknologia, puolestaan tuottaa korkealaatuista, kierrätettävää ja biohajoavaa kuitua puusta ja tekstiilijätteestä.
Metsä Group on kehittänyt Kuura-tekstiilikuitua koetehtaallaan Äänekoskella vuodesta 2020 lähtien. Prosessi hyödyntää modernia liukoselluteknologiaa ja pyrkii minimoimaan kemikaalien ja energian kulutuksen. Nyt yhtiö suunnittelee Kemiin suurta tekstiilikuitutehdasta, joka toisi arviolta 250 uutta työpaikkaa. Tehdas tuottaisi vuosittain noin 100 000 tonnia Kuura-kuitua, mikä vastaa jopa 170 miljoonan T-paidan valmistusta, Yle uutisoi.
Puurakentaminen sitoo hiiltä vuosisadoiksi
Biotaloudesta, kun puhutaan, myös puurakentaminen nousee yhä näkyvämmin esille.
”Rakennuksiin sitoutunut hiili pysyy poissa ilmakehästä jopa satoja vuosia. Se on ilmaston kannalta merkittävä asia”, Kruus sanoo.
Kansainvälisessä vertailussa Suomi ei kuitenkaan ole vielä tässä vaiheessa ilmasto-ohjatun rakentamisen eturintamassa. Muun muassa Hollanti ja Ranska sekä kaikki muut pohjoismaat ovat ottaneet hiilijalanjäljen ohjauksen rakentamisessa käyttöön ennen Suomea. Tanskassa raja-arvot ovat jopa merkittävästi tiukemmat Suomen tasoon nähden.
Aalto-yliopiston kestävän rakentamisen professori Matti Kuittinenn mukaan puurakentamisen lisääminen olisi yksi Suomen merkittävimmistä ilmastotoimista, vaikutuksiltaan verrattavissa liikenteen tai maatalouden suuriin päästövähennyksiin.
Kuittinen huomauttaa Audiomedian haastattelussa, että Suomi on jäänyt jälkeen erityisesti puukerrostalojen rakentamisessa. Suomessa niiden osuus on vain muutamia prosentteja, kun monissa Euroopan maissa osuus on 10–20 prosenttia ja Ruotsissa vielä tätäkin korkeampi.
Koulutus ja tutkimus ovat biotalouden moottori
Dekaani nostaa haastattelussa esille myös koulutuksen ja tutkimuksen roolin biotalouden edistämisessä. Biotalous ei synny ilman huippuosaajia. Aalto-yliopisto ja muut suomalaiset korkeakoulut kouluttavat diplomi-insinöörejä, tohtoreita ja muotoilijoita, jotka työskentelevät yhä tiiviimmin teollisuuden kanssa.
”Kaikki ennusteet näyttävät, että tulevaisuudessa tarvitaan osaajia tällä alalla”, Kruus sanoo.
Suomen tutkimus‑ ja innovaatiokyvykkyyttä vahvistaa myös valtakunnallinen 1000 uutta tohtoria ‑pilottihanke, jossa yliopistoihin on palkattu tuhat uutta väitöskirjatutkijaa vuosina 2024–2025.
”Kyseessä on yksi Suomen historian suurimmista koulutusinvestoinneista, ja sen tavoitteena on varmistaa osaajien saatavuus eri aloille muun muassa biotalouteen ja vihreän siirtymän aloille”, Kruus sanoo.
Biotalous ei ole vain suurten metsäteollisuusyritysten pelikenttä. Esimerkiksi puusta peräisin olevan ligniinin ympärille on syntynyt uusia kosmetiikka- ja materiaalialan startupeja, ja innovaatioita syntyy jatkuvasti, Kruus sanoo. ”Mahdollisuuksia on valtavasti. Mutta tarvitaan pitkäjänteisyyttä, tutkimusta ja investointeja.”
