Suomalaismetsistä on tänä kesänä kuulunut hyviä uutisia. Moni uhanalainen laji voi paremmin suojelutyön ja metsänhoidon ansiosta. Valkoselkätikan lisäksi voittajiin kuuluvat myös punahärö ja harjusinisiipi.
Valkoselkätikka on Suomen uhanalaisin metsälintu, jonka määräksi arvioitiin parikymmentä vuotta sitten vain 30 paria. Kuluvana kesänä tikkakanta on kasvanut yli 250 pariin ja pesintöjä varmistettiin 140.
Metsähallituksen, WWF:n ja BirdLifen kartoituksissa pesiä havaittiin ympäri Suomen. Parhaiten valkoselkätikka viihtyy metsäisessä Itä-Suomessa, mutta kanta on vahvistunut maan etelä- ja länsirannikkoa myöten.
Yksi syy valkoselkätikan lisääntymiseen Suomessa on syksyn 2015 ennätyksellinen massavaellus itärajan takaa Venäjältä, jossa kanta on vahva.
”Valkoselkätikan suojelu on purrut hitaasti ja varmasti, ja kanta päässyt hitaaseen kasvuun, mutta tuhansien yksilöiden massavaellus idästä oli todella mahtava piristysruiske kannankehitykselle”, sanoi Metsähallituksen luontopalveluiden tunnettu valkoselkätikka-asiantuntija Timo Laine, kun tulokset kannan kartoituksesta julkistettiin.
Laineen mukaan uhanalaisluokittelussa nyt vaarantuneeksi arvioidun valkoselkätikan yksilöitä havaittiin vielä pesimäkaudellakin aina Ahvenanmaalta Keski-Lappiin asti.
Valkoselkätikka viihtyy talousmetsässäkin
Valkoselkätikan ahdingon syynä on ollut lehti- ja lahopuustoisten metsien väheneminen metsätalouden seurauksena. ”Lajin tärkein ravinto löytyy lahosta lehtipuusta ja pesäkolokin koverretaan tavallisimmin lahopökkelöön”, Laine sanoi.
”Nyt jos koskaan tulisi valkoselkätikan elinympäristövaatimukset ottaa huomioon myös talousmetsien hoidossa, sillä suojelualueet eivät riitä elinvoimaisen kannan ylläpitämiseksi.”
Viime vuonna julkaistiinkin uusi valkoselkätikan huomioiva metsänhoito-ohje. UPM:n, Metsähallituksen, Suomen ympäristökeskuksen ja WWF:n ohjeen mukaan talousmetsien käsittelyssä voidaan merkittävästi helpottaa valkoselkätikan elämää.
Parhaiten se onnistuu säästämällä Suomen havupuuvaltaisissa metsissä mahdollisimman paljon koivuja ja muita lehtipuita sekä tietenkin jättämällä lahopuu hakkuiden yhteydessä metsään.
”Havaitsimme, että kriittinen tekijä ei olekaan pesäpuu, vaan ruoka”, totesi ympäristöasiantuntija Juha-Matti Valonen UPM:stä forest.fi:lle, kun ohjeet julkaistiin.
UPM on tutkinut valkoselkätikan selviytymismahdollisuuksia talousmetsissä pitkään. Valkoselkätikan kannalta tärkeitä puita ovat erityisesti leppä ja raita, jotka kuoltuaan lahoavat nopeasti ja ovat hyvä elinpaikka valkoselkätikan ravinnolle.
”Nämä puut ovat metsätalouden kannalta useimmiten melko merkityksettömiä. Niinpä niiden säästäminen päätehakkuissa ei ole suurikaan ongelma”, Valonen sanoi.
Myös punahärö viihtyy vanhoissa haapapuissa
Monimuotoisuuden huomioiminen talousmetsän hoidossa ja esimerkiksi hakkuissa pystyyn jätetyt säästöpuut hyödyttävät valkoselkätikan lisäksi monia muitakin uhanalaisia metsälajeja.
Yksi vanhoissa haapapuissa viihtyvä laji on kovakuoriaisiin kuuluva punahärö. Äärimmäisen uhanalainen laji elää Suomessa enää kahdella alueella, Evolla ja Kuhmoisissa.
Ne ovat osa Natura 2000 verkostoa, joita on hoidettu päättymässä olevassa, Euroopan unionin rahoittamassa Luonnonhoito-LIFE-hankkeessa muun muassa vapaaehtoisvoimin. Samassa hankkeessa on hoidettu myös valkoselkätikan elinympäristöä yli 80 hehtaarilla Natura-aluetta.
Harjusinisiipi on armeijan suojeluksessa
Myös useiden päiväperhosten kannat vahvistuivat Suomen ympäristökeskuksen mukaan kuluneena kesänä. Uhanalaisista lajeista ainakin pikkuapollolla ja harjusinisiivellä on ollut hyvä vuosi.
Perhosista harjusinisiipi hyötyy metsän kiertokulusta, jossa metsäpalo tai kulotus luo sille sopivan kuivan ja kuuman paahdeympäristön. Aiemmin näitä alueita on ollut esimerkiksi harjujen rinteillä.
Nykyisen metsätalouden, tehokkaan palontorjunnan sekä maatalouden luonnonlaidunnuksen loppumisen vuoksi avoimet paahdeympäristöt ovat kuitenkin nykyään harvinaisia.
Harjusinisiipi on säilynyt Satakunnassa Säkylässä Puolustusvoimien toiminnan ansiosta. Perhosen esiintymä sijaitsee Säkylänharjulla Porin Prikaatin harjoitusalueella, missä säännölliset ammunnat ja muu toiminta ovat luoneet ja ylläpitäneet maaston avoimuutta.
Vahvan kannan ansiosta Säkylänharjun sinisiipiä pystyttiin tänä kesänä jopa siirtämään. Niiden uusi paikka Etelä-Hämeessä pidetään Suomen ympäristökeskuksen mukaan kuitenkin toistaiseksi salassa, jotta perhoset saavat rauhassa kotiutua.
Valkoselkätikka ja metsänkäsittely – ohjeita metsäammattilaisille ja metsänomistajille
Luonnonhoito-LIFE Metsähallituksen sivulla
