Pölyttäjien väheneminen on ihmiskunnan yhteinen ongelma, jonka hoitaminen on tärkeää myös talousmetsissä. Forest.fi julkaisee Pölymetsä-hankkeen uudet ohjeet pörriäisten vaalimiseen.
”Pienilläkin toimilla voi pölyttäjiä ajatellen saada aika paljon aikaan. Tehdään oikeanlaisia asioita oikeissa paikoissa. Sillä päästään pitkälle”, sanoo hankepäällikkö Sara Turunen metsäalan asiantuntijaorganisaatiosta Tapiosta.
Metsäluonnon monimuotoisuuteen on alettu kiinnittää voimistuvaa huomiota viime vuosina. Turusen mukaan samat luonnonhoidon keinot pätevät pitkälti myös pölyttäjistä huolehtimiseen.
Pienilläkin toimilla voi pölyttäjiä ajatellen saada aika paljon aikaan. Tehdään oikeanlaisia asioita oikeissa paikoissa.
Forest.fi julkistaa tuoreeltaan Pölymetsä-hankkeen uudet ohjeet. Oleellista on ensinnäkin huolehtia, että pölyttäjillä on ravintoa. Puulajeista hyönteispölytteisiä ovat pihlaja, tuomi, lehmukset, vaahtera ja monet pajut.
Pölymetsä-hankkeen uusissa ohjeissa suositellaan monilajisen puuston ja lehtipuusekoituksen syntymistä ja säästämistä talousmetsissä. Pölyttäjät viihtyvät monimuotoisessa ja monipuolisessa sekametsässä, eivätkä ne myöskään menesty ilman lahopuuta ja kukkia.
Esimerkiksi perhoset viihtyvät avoimissa ympäristöissä kukoistavien kukkakasvien joukossa ja mesipistiäiset pesivät paljaan maapinnan alla maakoloissa.
”Kun puustoa ja pensaita raivataan, maanpintaa voi rikkoa samalla. Sitä ei tarvitse tehdä hirveän suurilta alueita”, Turunen kertoo.
Tekopökkelöt auttavat pölyttäjiä
Ohjeiden mukaan metsätöiden yhteydessä rannoille kannattaa jättää suojakaistoja. Kulotusta suositellaan ja metsätien reuna kannattaa niittää vasta kasvien kukinnan jälkeen. Konstit eivät liikaa taloutta rasita.
”Ei ole hirveän kallista jättää tekopökkelöä metsään. Tekopökkelö voi tulla edullisemmaksi kuin linnunpönttö ja maalahopuun jättäminen maahan ei maksa mitään. Ja jos yhteen kohtaan on jätetty muutama säästöpuu, se ei tuo kustannuksia kuin sen runkopuun verran mitä sinne jätetään,” Turunen sanoo.
Pölymetsä-hanke edistää kansallista pölyttäjästrategiaa, jonka alkusysäys tuli EU:sta viime vuosikymmenellä.
Pölyttäjät takaavat marjasadon
Pölyttäjät ovat tärkeitä puiden lisäksi myös metsäluonnon kasvillisuudelle.
”Tietyt kukkakasvit, metsämarjat ja osa puulajeista ovat hyönteispölytteisiä. Metsässä asuvilla pölyttäjillä on niiden kannalta keskeinen rooli.”
Kimalainen, perhonen, mehiläinen ja kukkakärpänen vastaavat siitä, että metsästä saa poimia vaikkapa mustikoita.
”Puolukka ja mustikka ovat hyönteispölytteisiä. Kokeellisestikin on testattu, että jos hyönteispölytys estetään, varpuihin kehittyy aika harvoin marjoja”, Turunen kertoo.
Puolukka ja mustikka ovat hyönteispölytteisiä. Kokeellisestikin on testattu, että jos hyönteispölytys estetään, varpuihin kehittyy aika harvoin marjoja.
Mustikalle ja puolukalle tärkein pölyttäjälaji on kimalainen. Hillan pölyttämisestä vastaavat pääosin kukkakärpäset. Miten pölyttäjät ehtivät käydä metsässä jokaisessa mustikan, puolukan ja hillan varvussa?
”Jos niitä ei olisi siellä, marjoja ei syntyisi. Pölyttäjät ovat aika ehtiväisiä”, Turunen sanoo.
Metsäpölyttäjiä tutkittu vähän
Pölymetsä-hankkeen selvityksen mukaan metsätalouteen liittyen pölyttäjistä on globaalistikin varsin niukasti tutkimustietoa.
Maatalouteen liittyen pölyttäjiä on tutkittu monin verroin enemmän kuin metsätalouteen.
Metsä on usein pellon vieressä. Silloin se tukee myös viljelykasvien pölytystä.
”Pölyttäjät ovat korostuneemmassa roolissa maatalousympäristössä, jossa niille on laskettu selkeitä talousarvioita ruuantuotannossa. Niiden tärkeys on ymmärretty. Metsäympäristössä ne eivät ole niin suuressa roolissa, mutta varsinkin Suomessa niillä on tärkeä merkitys, koska metsää on niin suuri osa maapinta-alasta”, Turunen sanoo.
Pölyttäjien määrän vähentyminen on huolestuttanut erityisesti maataloudessa, mutta myös talousmetsissä – mikä auttaa myös maataloutta.
”Metsä on usein pellon vieressä. Silloin se tukee myös viljelykasvien pölytystä”, Turunen toteaa.
Avohakkuut jopa hyönteishotelli
Tapion selvityksen mukaan avohakkuualueet ovat monille metsien pölyttäjille merkittävä korvaava elinympäristö, kun luonnonvaraiset niityt vähenevät.
Mitä tapahtuu, jos Suomessa siirrytään enenevässä määrin metsän jatkuvaan kasvatukseen?
Jos kaikki maapinta-ala on tiheää metsää, se ei ole hyvä asia pölyttäjien kannalta.
”Tällä hetkellä Suomessa ei ole avohakkuuympäristöistä pula, koska avohakkuita on tehty Suomessa aika paljon. Jos jatkuvan kasvatuksen määrä tulevaisuudessa korostuisi, niin sen ei pitäisi olla merkittävä seikka. Mutta jos kaikki maapinta-ala on tiheää metsää, se ei ole hyvä asia pölyttäjien kannalta, Turunen kertoo.
Hakkuualueen laatu pölyttäjille hiipuu sitä mukaa, kun kehittyvän taimikon latvukset alkavat varjostaa maanpintaa. Vähiten pölyttäjiä on kasvatusmetsissä, koska valoa, lämpöä ja mesikasveja on niukasti.
Harvinaisemmat lehtipuut jätetään metsiin
Metsäyhtiö Metsä Group ilmoitti keväällä jättävänsä järeät haavat sekä muut harvoin metsissä esiintyvät lehtipuulajit, kuten raidat, tuomet, pihlajat ja lepät metsiin. Ennen harvinaisemmat lehtipuulajit on säästöpuita lukuun ottamatta korjattu pääosin energian tuotantoon. Turunen tervehtii kehitystä ilolla.
”Lahopuut, säästöpuut ja tekopökkelöt ovat hyviä asioita pölyttäjille. Erityisesti jos säästöpuihin jättää kukkivia lehtipuita. Ne hyötyvät niistä eniten”, Turunen sanoo.
Lahopuut, säästöpuut ja tekopökkelöt ovat hyviä asioita pölyttäjille. Erityisesti jos säästöpuihin jättää kukkivia lehtipuita.
Pölyttäjien asia etenee myös muualla metsäteollisuudessa osana metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamista. Stora Enso ilmoitti toukokuussa, että se maksaa metsänomistajalle monimuotoisuuslisää puukaupan yhteydessä Suomessa.
Kokeilu perustuu metsänomistajan päätökseen jättää hakkuualueelle aiempaa enemmän säästöpuita ja tekopökkelöitä. Myös UPM on ilmoittanut monimuotoisuutta tukevista ohjelmista.
Pölyttäjien huomioiminen talousmetsien käsittelyssä -opas julkaistaan kokonaisuudessaan toukokuun aikana.
Näin autat pölyttäjiä
Metsänhoidon ja hakkuiden yhteydessä:
- Suosi monilajista puustoa
- Valitse säästöpuuryhmiin lehtipuita
- Säilytä lehtipuita (raitaa, pihlajaa,
- tuomea, vaahteraa)
- Säästä syntyneet maapuut ja lahopuut (ml. kuorensa menettäneet
- pystykuuset)
- Lisää lahopuuta tekopökkelöillä
- Säilytä pienialaisia kosteikkoja
- Jätä leveät käsittelemättömät suojavyöhykkeet vesistöjen rannoille
- Säästä pensaita (pajuja, paatsamaa, kuusamaa)
- Jätä istuttamatta paahteiset ja kallioiset laikut
Metsäteiden reunoilla ja pellonreunoilla:
- Niitä vuosittain kukinnan jälkeen metsäteiden varret
- Lisää metsän reunan väljyyttä pienaukkojen tai harvennuksen avulla
Lehdoissa:
- Suosi lehtipuustoa ja etenkin jaloja lehtipuita
- Vähennä kuusien määrää
- Lisää puuston väljyyttä
Paahdeympäristöissä:
- Tee luonnonhoidollinen avoimuutta lisäävä hakkuu
- Riko maapintaa
- Jos mahdollista, suorita luonnonhoidollinen kulotus
Lähde: Pölymetsä-hanke
2 kommenttia “Elintärkeistä pölyttäjistä kannattaa huolehtia myös talousmetsissä – uudet ohjeet lisäävät metsien monimuotoisuutta”
/ Ilpo Pietilä
Tärkeä ja yksityiskohtainen selvitys. On käytännön laajamittaisten toimien aika metsissämme. Ja pikaisesti, sillä aikaa ei ole hukattavana. Kaikki siis mukaan!
/ Lauri Oinonen
Sekametsä´lienee osittaisenakin parasta.