Kirjanpainaja on metsien terveysmittari – tutkija kertoo, kuinka tuhoja voi ennakoida
Itä-Suomen yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa on kehitetty menetelmä, jolla kirjanpainajatuhojen todennäköisyyttä voidaan ennakoida metsikkötasolla eri puolilla Suomea.
Tutkimuksessa analysoitiin yli kahden miljoonan kuusimetsikön puusto- ja maisemaominaisuuksia. Tutkimusalue kattoi 11,4 miljoonaa hehtaaria. Tämä mahdollisti korkean riskin metsiköiden tunnistamisen ja ennakoivien torjuntatoimien suunnittelun.
Tutkimuksen toteutti kolumbialainen metsäntutkija John Pulgarín Díaz. Hänen työnsä osoittaa, että metsikön rakenne, maisemaolosuhteet sekä erityisesti lämpötilan nousu ja kuivuus vaikuttavat merkittävästi kirjanpainajatuhojen syntyyn ja leviämiseen Suomessa.
Pulgarín Díazin mukaan metsänomistajien tärkein keino varautua kasvavaan riskiin on metsien aktiivinen seuranta.
”Erityisesti kuivien keväiden ja lämpimien kesien jälkeen metsät kannattaa tarkistaa huolellisesti. Mitä aikaisemmin tuhot havaitaan, sitä paremmin niiden leviäminen voidaan estää”, hän sanoo.
Kun kolumbialainen metsäntutkija Pulgarín Díaz saapui Suomeen vuonna 2021 aloittaakseen tohtoriopinnot Itä-Suomen yliopistossa, hänellä oli jo lähes kahden vuosikymmenen kokemus kaarnakuoriaisten tutkimuksesta.
Kotimaassaan hän tarkasteli trooppisia metsiä, joissa puulajien monilukuisuus estää tuhojen leviämisen laajoille alueille.
”Kolumbiassa kuoriaisia ei pidetä merkittävänä ongelmana metsissä. Puulajien suuri monimuotoisuus estää tuhojen leviämisen laajoille alueille”, hän kertoo.
Suomessa tilanne on toinen.
”Talousmetsät ovat usein kuusivaltaisia, mikä tekee niistä alttiita kirjanpainajan kaltaisille tuholaisille erityisesti silloin, kun puut kärsivät ympäristöstressistä”, hän sanoo.
Ilmastonmuutos vahvistaa kirjanpainajatuhoja
Kirjanpainaja on yksi merkittävimmistä Suomen kuusimetsiä uhkaavista tuholaisista. Se on pieni, noin viiden millimetrin pituinen tummanruskea kaarnakuoriainen.
Kirjanpainaja lisääntyy etupäässä tuulenkaadoissa, heikkokuntoisissa pystypuissa ja tukkipinoissa. Mikäli kirjanpainajia on paljon, ne voivat hyökätä myös elävien puiden kimppuun.
Pulgarín Díazin analyysi Etelä-Suomen kirjanpainajatuhoista vuosina 2012–2020 osoittaa, että lämpötilan nousu ja kuivuus ovat keskeisiä tuhoriskiä lisääviä tekijöitä.
Ilmastonmuutoksen myötä kirjanpainajan aiheuttamien metsätuhojen riski kasvaa. Lämpimät kesät nopeuttavat kirjanpainajan kehitystä ja voivat moninkertaistaa hyönteiskannat.
”Kun korkeat lämpötilat ja kuivuus esiintyvät samanaikaisesti, olosuhteet ovat kirjanpainajalle ihanteelliset.”
Erityisen merkittäviä ovat pitkät hellejaksot.
”Kun yli 25 asteen lämpötiloja jatkuu useita päiviä tai viikkoja, kirjanpainaja lisääntyy nopeammin ja tuhojen määrä kasvaa.”
Riskialueet laajenevat
Tutkimus osoittaa, että kirjanpainajatuhojen riski ei jakaudu tasaisesti eri puolille Suomea. Vaikka Suomessa ei ole koettu yhtä laajoja tuhoalueita kuin esimerkiksi Saksassa, maassa on jo alueita, joilla tuhoriski on pysyvästi muita korkeampi.
Riskikeskittymät sijaitsivat aluksi pääasiassa Kaakkois-Suomessa, mutta tutkimus osoittaa niiden laajentuneen vähitellen myös Lounais-Suomeen. Kehitys viittaa siihen, että kirjanpainajalle suotuisat olosuhteet ovat yleistymässä uusilla alueilla.
Pulgarín Díazin mukaan yksi vahvimmista uusien tuhojen ennustajista on aiempien tuhoalueiden läheisyys.
”Tuhoja esiintyy harvoin satunnaisesti. Uudet vahingot syntyvät usein lähelle alueita, joilla kirjanpainaja on jo aiemmin aiheuttanut tuhoja”, Pulgarín Díaz sanoo.
Myös metsän rakenteella on merkitystä: vanhat ja järeät kuusikot osoittautuivat tutkimuksessa erityisen alttiiksi kirjanpainajille. Tämä korostaa metsänhoidon ja riskialueiden seurannan tärkeyttä muuttuvassa ilmastossa.
Tuhoriski kasvaa metsänreunassa
Tutkimus nostaa esiin metsän häiriöiden merkityksen kirjanpainajatuhojen synnyssä. Hakkuut ja myrskytuhojen kaatamat puut voivat lisätä metsien alttiutta tuholaisille.
Häiriöt luovat uusia metsänreunoja, jotka muuttavat paikallista pienilmastoa ja voivat altistaa jäljelle jääneet puut kuivuudelle ja muulle stressille. Heikentyneet puut ovat puolestaan helpompi kohde kirjanpainajalle.
Vaikka vahingoittuneiden puiden poistaminen on tärkeä osa torjuntaa, osa metsänhoitotoimista voi samalla lisätä riskiä ympäröivissä metsissä. Siksi metsänhoidossa on Pulgarín Díazin mukaan huomioitava sekä välittömät hyödyt että pitkän aikavälin vaikutukset metsien kestävyyteen.
”Suuret häiriöt voivat luoda kirjanpainajalle suotuisat olosuhteet levitä ja vakiintua alueelle”, Pulgarín Díaz kertoo.
Onko jatkuvapeitteinen metsänkasvatus ratkaisu?
Tutkimus nostaa esiin myös jatkuvan kasvatuksen mahdollisen merkityksen metsien kestävyyden vahvistamisessa. Jatkuvapeitteisessä metsänhoidossa vältetään laajoja päätehakkuita ja säilytetään metsän peitteisyyttä.
Pulgarín Díazin mukaan jatkuvapeitteinen metsänkasvatus voi tarjota yhden keinon parantaa metsien vastustuskykyä muuttuvissa ilmasto-olosuhteissa. Hän kuitenkin painottaa, että aiheesta tarvitaan vielä lisää tutkimusta suomalaisissa metsissä.
”Jatkuvapeitteinen metsänhoito saattaa vähentää yhtä keskeisistä kirjanpainajatuhojen taustatekijöistä, mutta lopullisia johtopäätöksiä ei vielä voida tehdä”, hän sanoo.
Kirjanpainaja on metsien terveyden mittari
Ilmastonmuutoksen myötä kirjanpainajasta on tulossa enemmän kuin pelkkä metsätuholainen. Se toimii yhä selvemmin metsien terveyden ja ilmastonmuutoksen vaikutusten indikaattorina, jonka esiintyminen kertoo metsien kyvystä sopeutua muuttuviin olosuhteisiin.
Pulgarín Díazin tutkimuksen keskeinen viesti on, että metsien kestävyyttä ei voida tarkastella yksittäisten metsikköjen tasolla. Ratkaisevassa asemassa ovat koko maiseman rakenne, metsien monimuotoisuus sekä eri alueiden väliset ekologiset yhteydet.
Riskien ennakointi, puulajiston monipuolistaminen ja metsien rakenteellisen vaihtelun ylläpitäminen voivat vähentää ilmastonmuutoksen lisäämiä tuhoja. Samalla ne voivat vahvistaa metsien kykyä sopeutua tulevaisuuden sääoloihin.
”Suomen metsien suojeleminen edellyttää paitsi puiden myös niiden välisten ekologisten suhteiden ymmärtämistä. Vain siten voimme ennakoida, miten metsät reagoivat lämpenevässä ilmastossa”, Pulgarín Díaz sanoo.