Näkökulma | Teemu Seppä: Yksi oikeustapaus pesintäajan hakkuista – paljon ennakoimattomia vaikutuksia metsien käsittelyyn

Joskus unohtuu, kuinka merkittäviä vaikutuksia erilaisilla EU-päätöksillä on suomalaisen metsäsektorin toimintaympäristöön. Kun on saatu päätökseen neuvottelut relevantista EU-asetuksesta tai -direktiivistä, osataan tietysti odottaa, että vaikutuksia on.

Ennallistamisasetus on hyvä esimerkki EU-säädöksestä, jonka vaikutusten tiedetään olevan isoja. Osaa vaikutuksista ei kuitenkaan osata ennakoida, ja ne paljastuvat vasta kansallisen toimeenpanon päästessä kunnolla vauhtiin. Kansallisen lainsäädännön muokkaustarvetta aiheutuu joskus yllättävistä syistä ja pitkänkin ajan päästä alkuperäisten säädösten hyväksymisestä.

EU-lintudirektiivin tarkentunut tulkinta siirtyi nopeasti metsälakiin

EU:n lintudirektiivi hyväksyttiin alkuperäisessä muodossaan vuonna 1979, ja sen tavoitteena on kaikkien Euroopassa luonnonvaraisina elävien lintulajien suojelu. Yksi keino tähän on pesivien lintujen tahallisen häirinnän kielto. Direktiivin vaikutus muuttui viime vuonna metsätalouden kannalta merkittävällä tavalla, kun EU-tuomioistuin antoi elokuussa 2025 päätöksen tapauksessa, joka koski pesintäaikaisia hakkuita Virossa. Päätös tarkensi ns. tahallisen häirinnän tulkintaa.

Direktiivi pannaan toimeen kansallisella lainsäädännöllä, joten tarkentunut tulkinta aiheutti Suomessakin muutostarpeita metsälakiin ja luonnonsuojelulakiin. Maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö ja eduskunta tarttuivat kiitettävällä ripeydellä asiaan varmistaakseen, että ristiriitaa ei EU-direktiivin ja kansallisen lainsäädännön välillä ole. Muutokset kansallisiin säädöksiin, joista tärkeimpänä metsälaki, astuivat voimaan kesäkuun 2026 alussa.

Tiedossa olevien pesien vahingoittaminen on tähänkin asti ollut luonnonsuojelulain nojalla kiellettyä, ja linturikkaiden alueiden pesintäaikaisia hakkuita on suositeltu välttämään metsäsektorin omissa ohjeistuksissa.

Nyt pesintäaikaisista metsätalouden rajoitteista säädetään metsälaissa. Puunkorjuu on kategorisesti kielletty kolmen kuukauden mittaisella kiivaimmalla pesintäkaudella kaikista linturikkaimmilla kohteilla. Tällaisia ovat rehevät lehtipuuvaltaiset metsät, korvet ja rantametsät. Kaikki tiedossa olevat ja havaitut pesät on säästettävä, ja pesivien lintujen suosimat järeät haavat, kolopuut ja pystylahopuut jätetään pesintäaikana rauhaan kaikilla kohteilla.

Lintudirektiivi on aikojen saatossa pantu kansallisesti toimeen hieman eri tavoin eri jäsenmaissa. Nyt saatu tarkentunut tulkinta aiheuttanee kuitenkin muutostarpeita muissakin jäsenmaissa, tosin monet arvelevat pärjäävänsä ohjeistusten päivityksellä. Komissio tarkastelee parhaillaan direktiivin toimivuutta, ja jotkin jäsenmaista haluaisivat siihen muutoksia, mutta tulevaisuus on tältä osin erittäin epävarma. Lyhyellä aikavälillä on tärkeintä varmistaa, että kansallinen metsälakimme on toimiva.

Muutoksesta uusia kysymyksiä kulotuksista ja myrskypuiden korjuusta

Kun suosituksista tehdään säädöksiä pikaisella aikataululla, muuttuu tekeminen monimutkaisemmaksi. Törmätään kysymyksiin, joita ei ole osattu huomioida. Niin meillä Metsähallitus Metsätalous Oy:ssäkin. Olemme muun muassa laatineet sisäisiä ohjeistuksia lakimuutoksista ja järjestäneet henkilöstölle webinaareja. Joihinkin kysymyksiin ei hyviä ratkaisuja vielä ole löytynyt.

Esimerkkinä mainittakoon kulotusten kohtalo. Talousmetsissä tehtävät luonnonhoidolliset kulotukset katsotaan metsänhoitotoimenpiteiksi, ja niitä koskevat lintujen pesinnän huomioimisen osalta samat velvoitteet kuin muitakin metsänhoitotoimia. Luonnonhoidollinen kulotus on kuitenkin tärkeä osa metsätalouden luonnonhoitoa. Kulotuksissa syntyy palanutta ja hiiltynyttä puuta, jota monet uhanalaiset ja harvinaiset lajit tarvitsevat elinympäristökseen.

Metsähallitus Metsätalous Oy on tehnyt erilaisia polttoja 400–600 hehtaarilla vuosittain. Kulotukset vaativat paljon valmistelua, ja niiden toteutuminen riippuu sääolosuhteista. Paras kulotusaika osuu touko- ja kesäkuulle, jolloin maasto kuivuu hyvin ja palamista haittaava pintakasvillisuus on vielä suhteellisen matalaa. Jos kulotuksia ei jatkossa voisi toteuttaa pesintäkaudella, muodostuisi aiempien kaltaisten kulotuspinta-alojen saavuttaminen erittäin vaikeaksi.

Toisena haastavana esimerkkinä mainittakoon metsätuholain edellyttämä myrskytuhopuiden korjuu, jolla pyritään ehkäisemään hyönteistuhoja. Jatkossa pesintäaikaisilta rajoitealueilta saa ilmeisesti pesintäaikana korjata vain havupuut. Kaatuneet lehtipuut, jotka eivät aiheuta hyönteistuhoriskiä, tulee korjata muuna aikana. Tuhoalueelle pystyyn jäänyttä puustoa ei pesintäaikana saa hakata. Tämä johtaa siihen, että samalla alueella joudutaan käymään useamman kerran, mikä ei ole järkevää luonnon eikä talouden kannalta.

Edellä mainittujen esimerkkien lisäksi on muitakin kysymyksiä, joihin täytyisi löytää toimivia ratkaisuja. Nämä asiat toivottavasti pidetään mielessä, kun maa- ja metsätalousministeriö laatii metsälakia täydentävän asetuksen.