Suomi rakentaa puusta huipputasolla – mutta Ruotsi karkaa volyymeissa
Suomi tunnetaan metsistään ja korkeatasoisesta puuosaamisestaan, mutta puurakentamisen markkinaosuus on edelleen vaatimaton erityisesti kerrostalotuotannossa.
Suomessa puukerrostalojen osuus on vaihdellut viimeisten vuosien aikana kahden ja neljän prosentin välillä, kun Ruotsissa vastaava luku on noussut jo 20 prosenttiin. Aalto-yliopiston puurakentamisen professori Pekka Heikkinen näkee kehityksen kuvaavan ennen kaikkea markkinoiden ja teollisuuden eroja.
“Teknologinen ja taloudellinen kynnys ei ole ylitsepääsemätön. Ruotsin esimerkki osoittaa sen”, sanoo Heikkinen.
Heikkisen mukaan Suomella olisi kaikki edellytykset nousta puurakentamisen edelläkävijämaaksi. Osaaminen on parhaimmillaan kansainvälisesti huipputasoa, ja metsien runsaus tarjoaa riittävästi raaka-ainetta myös laajamittaiseen puukerrostalorakentamiseen.
Suomessa myös valmistetaan ja kehitetään useita puumateriaaleja, kuten ristiinliimattua massiivipuuta (CLT) ja laminoitua viilupuuta (LVL), jotka ovat jo keskeinen osa modernia teollista puurakentamista.
”Nämä materiaalit edustavat teknologista harppausta”, totesi FAO:n apulaispääjohtaja ja metsäjohtaja Zhimin Wu Suomen vierailunsa aikana toukokuussa Forest.fi:n haastattelussa.
Puurakentamisen teollistumisen kasvu Suomen rajojen ulkopuolella alkaa näkyä yhä selvemmin myös suomalaisyritysten viennissä. Puuelementtien valmistaja Punkaharjun Puutaito Oy, joka valittiin Vuoden 2024 puuteollisuusyritykseksi, kertoo Metsätrans-lehden artikkelissa solmineensa historiansa ensimmäisen suoran vientikaupan.
Viime vuodet ovat olleet puutuoteteollisuudelle haastavia, mikä on saanut yrityksen etsimään uusia kasvumahdollisuuksia erityisesti Ruotsista ja Keski-Euroopasta, kuten Ranskasta.
Kerimäeltä aletaan nyt viedä puuelementtejä Ruotsiin vastaamaan puurakentamisen kasvavaan materiaalikysyntään.
Yrityksen valmistamat puuelementit soveltuvat erityisesti kerrostalo- ja tilaelementtirakentamiseen, ja ne valmistetaan asiakkaiden suunnitelmien pohjalta CNC-teknologiaa hyödyntäen eli tietokoneohjatuilla koneilla, jotka mahdollistavat tarkan ja tehokkaan tuotannon.
Professori Heikkisen mukaan puurakentamisen kasvu on edennyt Suomessa sykleittäin. Ennen koronapandemiaa markkina oli selvässä nousussa, mutta rakentamisen yleinen hiljeneminen katkaisi kehityksen ja hidasti teollisen mittakaavan syntymistä.
“Juuri ennen viimeisintä hiljenemistä koronan puhjettua näytti siltä, että puurakentaminen on nousemassa selvästi. Sitten koko ala kääntyi laskuun, ja kehitys katkesi”, Heikkinen kuvaa tilannetta.
Uusi sääntely voi muuttaa markkinaa
Rakennussektori tuottaa noin kolmanneksen Suomen kokonaispäästöistä. Vuoden 2025 alussa voimaan tulleet rakentamisen hiilijalanjäljen raja-arvot tulevat Heikkisen mukaan muuttamaan markkinaa asteittain kohti vähähiilisempiä ratkaisuja. Käytännössä lisäämään puun käyttöä rakentamisessa.
“Rakennusala muuttuu vasta, kun on pakko. Lainsäädäntö on tehokkain ohjauskeino”, hän toteaa.
Heikkisen mukaan nykyiset raja-arvot ovat vielä vaatimattomia, mutta niiden kiristyminen tulee lisäämään puun kilpailukykyä erityisesti kerrostalorakentamisessa. Raja-arvot on määritetty rakennusten käyttötarkoituksen mukaan, ja ne kiristyvät vuonna 2029, mikä tulee tekemään vähähiilisistä materiaaleista entistä kilpailukykyisempiä. Puu hyötyy tästä erityisesti, koska sen hiilijalanjälki on selvästi pienempi kuin betonin tai teräksen, ja se toimii samalla hiilivarastona.
“Kun raja-arvot kiristyvät, puulle syntyy enemmän tilaa”, Heikkinen sanoo.
Suomi loistaa yksittäisissä kohteissa
Vaikka puurakentamisen markkinaosuus on Suomessa edelleen pieni, maasta löytyy monia kansainvälisesti tunnettuja kohteita. Esimerkkinä Heikkinen mainitsee Jyväskylän Puukuokka-korttelin, jonka Puukuokka 1 -kohde valmistui keväällä 2015 Suomen ensimmäisenä kahdeksankerroksisena puukerrostalona.
Toinen taidonnäyte on Helsingin Katajanokan Laituri -kokonaisuus, jossa yhdistyvät puurakenteinen toimisto- ja hotellirakentaminen.
”Stora Enson uusi pääkonttori kuuluu alan näyttävimpiin toteutuksiin. Monessa mielessä olemme aivan maailman kärjessä. Ongelma on, että nämä ovat tähän asti jääneet yksittäisiksi kohteiksi”, Heikkinen sanoo.
Keskeinen ongelma nykyisessä suomalaisessa puurakentamisessa on mittakaava. Yksittäiset pilottihankkeet eivät vielä muuta rakennusmarkkinaa tai synnytä merkittävää ilmastovaikutusta.
“Vaikka yksittäiset hankkeet ovat kansainvälisestikin korkeatasoisia, niiden vaikutukset ilmastoon jäävät rajalliseksi ilman laajempaa käyttöönottoa.”
Teollistuminen ratkaisee puurakentamisen kustannuskilpailun
Puurakentamisen yleistymistä Suomessa on hidastanut ennen kaikkeakustannuskysymys. Heikkisen mukaan kustannuserot eivät kuitenkaan ole niin suuria kuin usein ajatellaan.
Esimerkiksi Helsingin Vuosaaren Omenamäen puukerrostalokohteessa rakentamiskustannukset olivat noin sata euroa neliömetriltä korkeammat kuin ”tavanomaisessa” rakentamisessa.
”Se on toki paljon rahaa, mutta samalla ero on varsin pieni etenkin, kun kyse oli ensimmäisistä kohteista. Seuraavat hankkeet olisivat jo edullisempia. Suomessa tätä oppimiskäyrää ei ole vielä päästy kunnolla hyödyntämään”, Heikkinen sanoo.
Omenamäki kuuluu Helsingin ensimmäisiin uusiin puutaloalueisiin sitten 1920-luvun Puu-Käpylän rakentamisen. Kokonaisuus muodostuu kolmesta puukerrostalosta, joissa on yhteensä lähes 190 asuntoa aina yksiöistä perheasuntoihin. Alue valmistui syksyllä 2018, mutta on esimerkiksi Helsingin Sanomien mukaan jäänyt varsin tuntemattomaksi.
Ruotsissa puukerrostaloista on jo tullut näkyvä osa uutta asuntorakentamista. Tätä kehitystä on vauhdittanut puurakentamisen pitkälle viety teollistuminen.
”Ruotsissa puurakennukset valmistetaan suurelta osin tehtaissa valmiista puuelementeistä ja standardoiduista moduuleista. Tämä parantaa rakennustyön tuottavuutta ja alentaa kustannuksia”, Heikkinen sanoo.
Suomessa puupohjainen rakentaminen nojaa yhä vahvasti työmaarakentamiseen, minkä vuoksi puurakentamisen teollistamisessa nähdään huomattavaa tehostamispotentiaalia. Aalto-yliopiston tutkimuksen mukaan jopa 80 prosenttia työmailla tehtävästä työstä on tehotonta siinä mielessä, ettei se suoraan edistä hankkeiden etenemistä.
Heikkisen mukaan puurakentamisen rajallinen teollinen mittakaava heijastuu Suomessa sekä kustannustasoon että markkinaosuuksiin.
”Pitkälle teollistetut puurakentamisen ratkaisut voisivat kuitenkin tehostaa merkittävästi rakentamisen prosesseja, työvoiman käyttöä ja koko rakennusalan tuottavuutta.”
Puurakentaminen on tulevaisuuden kasvusuunta
Metsä Woodin toimialajohtaja Jussi Noponen pitää puurakentamista yhtenä rakennusalan keskeisimmistä kasvusuunnista. Kiristyvät päästövähennystavoitteet lisäävät vähähiilisten rakennusmateriaalien kysyntää, ja puu vastaa tähän tarpeeseen erinomaisesti.
“Rakennukset aiheuttavat noin kolmanneksen maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Puun etuna on, että se sitoo hiiltä koko rakennuksen elinkaaren ajan”, Noponen totesi Metsä Groupin Äänekosken biotuotetehtaan mediatilaisuudessa.
Noposen mukaan teollinen puurakentaminen voisi nostaa koko rakennusalan tuottavuutta merkittävästi.
“Työn tuottavuus voi olla moninkertainen verrattuna perinteiseen työmaarakentamiseen.”
Noponen korostaa myös uusien puupohjaisten rakennusmateriaalien roolia vähähiilisen rakentamisen ratkaisuna. Metsä Group on syksyllä 2026 avaamassa Äänekoskelle uuden tehtaan, joka valmistaa laminoitua viilupuuta nimellä Kerto LVL.
“Tällä rakennusmateriaalilla voidaan saavuttaa sama lujuus selvästi pienemmällä materiaalimäärällä kuin perinteisillä ratkaisuilla.”
Ilmastohyödyt voivat olla merkittäviä
Aalto-yliopiston kestävän rakentamisen professorin Matti Kuittisen mukaan puurakentamisen laajamittainen kasvu voisi muodostua yhdeksi Suomen merkittävimmistä yksittäisistä ilmastotoimista.
”Ympäristöministeriön teettämän tutkimuksen mukaan puurakentamisella voi olla jopa parinkymmenen prosenttiyksikön päästövähennyspotentiaali useassa eri rakennusluokassa. Puu toimii samalla myös hiilivarastona koko rakennuksen elinkaaren ajan”, Kuittinen toteaa Forest.fi:lle.
Kuittisen mukaan myös EU:n valmisteilla oleva hiilivarastokauppa voi lisätä puurakentamisen houkuttelevuutta. Sen taustalla on EU:n Carbon Removal Certification Framework (CRCF) -asetus eli hiilensidonnan ja hiilenpoiston sertifiointikehys, jonka pohjalta valmistellaan parhaillaan teknisiä kriteerejä puutuotteisiin sitoutuneen hiilen laskentaan ja sertifiointiin.
”Jos Suomen rakennusmääräykset sallisivat muissa maissa käytössä olevia puurakenteita, ja jos meidän rakentamisen markkinassamme erityisesti kerrostaloihin saataisiin lisää puuta, kotimaan ilmastohyödyt voisivat olla merkittäviä”, Kuittinen sanoo.
Asiaa koskeva EU-lainsäädäntö on juuri työn alla: ”Tähän Suomen kannattaisi vaikuttaa aktiivisesti sekä EU:ssa että omaa rakentamisen lainsäädäntöä tarkastelemalla”, Kuittinen päättää.