Venäjä pilasi ainutlaatuisen tutkimusalueen Tšhernobylissa – ”Vahinko on palautumaton”
Ihmiskunnan on tärkeää tietää, miten kasvit selviävät radioaktiivisesta säteilystä, sanovat Oulun yliopiston tutkijat.
Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022, tankit vyöryivät Tšornobylin (ukrainalainen kirjoitusasu) räjähtäneen ydinvoimalan alueelle, niin sanottuun Punaiseen metsään. Sotilaat mylläsivät maata ja leiriytyivät maastoon tietämättä tai piittaamatta radioaktiivisesta säteilystä.
Samalla he sotkivat vuosia tai jopa vuosikymmeniä jatkuneita pitkittäistutkimuksia ydinvoimalan alueella, harmittelevat Oulun yliopiston tutkijat Janne Koskimäki ja Anna-Maria Pirttilä. Tšornobylissä räjähti ydinreaktori huhtikuussa1986.
Taustasäteily alueella oli vaimentunut tasaisesti onnettomuudesta lähtien. Muutos oli tarjonnut monille tutkijoille ainutlaatuiset olosuhteet tutkia kasvien ja eläinten selviytymistä erityisissä olosuhteissa.
”Venäläiset sotilaat ilmeisesti eivät tienneet alueen historiaa, kaivoivat asemia ja kulkivat raskaalla kalustolla maastossa. Radioaktiivinen maakerros ja pöly nousi pintaan ja ilmaan, ja säteilymäärät kasvoivat uudelleen näillä alueilla.”
Huhujen mukaan osa sotilaista sairastui säteilymyrkytykseen. Tšornobylin suojavyöhyke sijaitsee lähellä Ukrainan ja Valko-Venäjän rajaa.
Punaisen metsän myllääminen kielletty
Ennen Venäjän aloittamaa hyökkäyssotaa Punainen metsän alueella liikkuminen oli hyvin rajoitettua, eikä maata saanut kaivaa tai muokata.
”Säteilytasojen radikaali muutos vaikuttaa erityisesti pitkittäistutkimuksiin, joissa näytteitä on ehditty kerätä jo useampana vuotena luotettavien vertailujen aikaan saamiseksi. Näiden tutkimusten osalta vahinko on palautumaton”, tutkijat kertovat.
Taustasäteily tasaantuu ajan kanssa, mutta sitä ei voi enää verrata Tsornobylin voimalaitoksen räjähtämishetkeen.
Oulun yliopisto tiedotti hiljattain vastoinkäymisestä huolimatta tutkimustuloksista, jotka pohjautuvat suomalais-ukrainalaisen tutkijaryhmän ennen sotaa keräämiin näytteisiin. Ilmeni, että koivut selviävät säteilystä paremmin kuin männyt, jotka säteily tappoi pystyyn ja muutti punaisiksi.
”Koivut, joista näytteet kerättiin, näyttivät terveiltä. Näin ollen päällisin puolin katsottuna koivut voivat alueella hyvin. Sen sijaan männyt eivät ole pärjänneet säteilyn kanssa yhtä hyvin. Niissä oli enemmän kuolleisuutta ja outoja kasvuvasteita”, tutkijat kertovat.
Männyssä oudot kasvuvasteet ovat näkyneet muun muassa häiriintyneenä kasvuna sekä puuttuvina tai ylipitkinä neulasina.
Aiemmassa tutkimuksessa on havaittu, että mäntyjen kuollessa alueen valtasivat koivut. Säteilylle koivukaan ei ole immuuni. Säteily stressaa puuta, mikä hidastaa kasvua ja altistaa tuholaisille.
Punaisen metsän eliöstö rikasta
Ihminen ei ole vaikuttanut – Venäjän sotilaita lukuun ottamatta – Punaiseen metsään pian 40 vuoteen. Alueen eliöstö on rikasta, mikä on tarjonnut ainutlaatuisen mahdollisuuden tutkia kohonneen taustasäteilyn vaikutusta luontoon.
Pirttilän ja Koskimäen mukaan Tšornobylin alueen eläimistöä ja maaperää on tutkittu paljon mutta kasveja vain vähän.
”Tiettävästi meidän tutkimuksemme on ensimmäinen, joka liittyy kasvien sisäisiin ja pinnalla eläviin mikrobeihin”, he kertovat.
Tutkijat olettivat, että koivun symbioosi mikrobien kanssa voisi säteilyn vuoksi muuttua herkemmin parasiittiseksi eli puulle haitalliseksi.
Alustavat tutkimustulokset viittaavat kuitenkin siihen, että koivu valikoi stressaavan säteilyn vaikutuksesta sopivia symbiontteja aiempaa löysemmällä seulalla, eli se etsii ”uusia ystäviä”.
Mikrobit välttämättömiä elämälle
Mikrobit ovat välttämättömiä elämälle, ja osa mikrobeista selviää jopa hyvin voimakkaassa radioaktiivisessa säteilyssä.
”On tärkeää tietää, mitkä mikrobit selviävät ja miten. Tiedolla on merkitystä ravintoketjussa ja lopulta siten myös ihmisen selviytymisessä”, Koskimäki ja Pirttilä sanovat.
Kasvien sisällä, niiden solukoissa, elelee suurehko joukko isäntäkasvin valitsemia mikrobeja. Hyödyllisten mikrobiyhteisöjen merkitys isäntäkasville korostuu erityisesti epäsuotuisissa kasvuolosuhteissa.
Fukushiman onnettomuus Japanissa (2011) osoitti, että ihmiskunnan kannattaa varautua ydinonnettomuuksiin ja ymmärtää niiden seurauksia.
Tutkijat muistuttavat, että ilman tiedettä ei ymmärrettäisi, miten ympäristö sopeutuu säteilyyn tai toipuu kohonneesta säteilystä. Tiedon avulla luontoa voidaan auttaa palautumaan paremmin ja nopeammin onnettomuusalueen ympärillä.
Koskimäki ja Pirttilä arvioivat uutisointiin perustuen, että Tšornobylin lähialueet ovat rauhallisia ja säteilyn taso on ainakin osittain normalisoitunut. Jatkotutkimus alueella ei ole itsestäänselvyys.
”Venäläiset ovat jättäneet metsiin miinoitteita, mikä lienee keskeisin uhka kaikelle toiminnalle alueella.”
Lue lisää: Tuttu metsämarja vadelma vastaa globaaliin uhkaan, josta WHO on varoittanut
