Näkökulma | Kalle Ikonen: Puurakentamisen suurvallaksi ei tulla tavoitteilla vaan teoilla

Suomessa metsien suhteellinen pinta-ala on Euroopan suurin. Puuston tilavuudellakin mitattuna Suomella on EU:n kolmanneksi runsaimmat metsävarat Ruotsin ja Saksan jälkeen. Yhdessä vahvan puuta jalostavan teollisuuden kanssa meillä on erinomaiset lähtökohdat puun nykyistä laajempaan käyttöön rakentamisessa.

EU tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2050 mennessä, Suomi jo vuoteen 2035 mennessä. Suomi on nimennyt puurakentamisen yhdeksi keinoksi tavoitteen saavuttamiseksi. Jo tätä aiemmin kaikki Suomen 2000-luvun hallitukset ovat sitoutuneet edistämään puurakentamista.

Tätä taustaa vasten onkin yllättävää, kuinka vähäiseksi puun käyttö suomalaisessa rakentamisessa on jäänyt. Puuta käytetään kyllä edelleen runsaasti omakotitaloissa, joista lähes 90 prosenttia rakennetaan puusta. Uusista kerrostaloista kuitenkin vain alle neljä prosenttia on puisia, kun esimerkiksi Ruotsissa vastaava luku on jopa 20 prosenttia. Pitkän aikavälin tilastot osoittavat, että Suomessa puurakentamisen trendi on ollut 2010-luvulta lähtien laskeva.

Puurakentamistavoitteiden rinnalle tarvitaan konkreettisia toimia, joilla puun käyttöä rakentamisessa voidaan lisätä.

Ensinnäkin rakentamisen vähähiilisyyttä on ohjattava nykyistä kunnianhimoisemmin. Puun rooli rakentamisen ilmastopäästöjen vähentämisessä voi olla merkittävä, sillä monissa rakennuskohteissa puun  käyttö vähentää rakennuksen elinkaarenaikaisia kasvihuonekaasupäästöjä. Rakennukset ja rakentaminen aiheuttavat yli kolmanneksen maailman kasvihuonekaasupäästöistä, joten rakentamisen ratkaisuilla on keskeinen rooli ilmastotavoitteiden saavuttamisessa.

Suomi on ottanut ensimmäisten maiden joukossa EU:ssa käyttöön uusien rakennusten hiilijalanjäljen raja-arvot. Seuraava askel on lisätä raja-arvokehityksen kunnianhimoa niin, että ne aidosti kannustavat vähänpäästöisten rakennusratkaisujen kehittämiseen ja käyttöönottoon.

Tätä tukee EU:ssa parhaillaan valmisteltava hiilenpoistojen sertifiointi, jossa yhtenä tavoitteena on tunnistaa rakennuksiin pitkäikäisesti varastoituvan hiilen merkitys. Se on myös yksi keino saavuttaa EU:n omat ilmastotavoitteet.

Toiseksi julkisen sektorin on käytettävä ostovoimaansa vähähiilisen rakentamisen kehittämiseen ja lisäämiseen. Rakentaminen muodostaa lähes kolmanneksen julkisten hankintojen arvosta EU:ssa. EU on jo käynnistänyt julkisia hankintoja koskevan lakiuudistuksen, jossa pyritään huomioimaan paremmin vähähiilisiä ratkaisuja.

Puun käytön lisäämisellä rakentamisessa pystytään edistämään ilmastotavoitteiden saavuttamista. Puun osuudelle julkisessa rakentamisessa tulisikin asettaa vähintään 35 prosentin tavoite. Samalla se tukisi puurakentamisen markkinoiden kehittymistä ja vahvistaisi näiden ratkaisujen kysyntää sekä loisi referenssejä kasvaville vientimarkkinoille.

Kolmanneksi puurakentamisen edellytyksiä on parannettava joustavammalla kaavoituksella ja luvituksella. Kaikkea ei tietenkään kannata rakentaa puusta, vaan sitä tulisi käyttää siellä, missä sen hyödyt ovat suurimmat. Puu soveltuu hyvin teolliseen esivalmistukseen ja hybridirakentamiseen, joissa eri materiaalien vahvuudet täydentävät toisiaan. Rakenteiden keveys ja rakentamisen nopeus ovat kaksi keskeistä puupohjaisten materiaaliratkaisujen etua. Näitä hyödyntämällä voidaan rakentamisen tuottavuutta edistää merkittävästi ja tarjota samalla ratkaisuja EU:ta ravistelevaan asuntokriisiin.

Neljänneksi tarvitaan laaja-alaista yhteistyötä yritysten, julkisen sektorin ja muiden yhteiskunnallisten toimijoiden välillä. Hyvä esimerkki löytyy Tanskasta, jossa Reduction Roadmap -aloitetta tukee yli 600 yritystä, kuntaa ja toimijaa. Aloitteen avulla sinne on saatu aikaan maailman kunnianhimoisimmat hiilijalanjäljen raja-arvot rakentamiseen. Tanskassa tämä nähdään ilmastonmuutoksen hillinnän lisäksi mahdollisuutena kehittää rakennussektorin innovaatio- ja vientipotentiaalia.

Sama mahdollisuus on Suomella. Meillä on olemassa metsävarat, vahva puuta jalostava teollisuus, osaamista ja pitkälle kehittyneitä puupohjaisia rakennustuotteita. Nyt tarvitaan rohkeutta ja yhteystyötä luoda toimintaympäristö, joka lisää puun käyttöä rakentamisessa. 

Puun käytön lisääminen rakentamisessa ei synny yhdestä päätöksestä. Se vaatii kunnianhimoista vähähiilisyyden ohjausta, julkisten hankintojen esimerkkiä, puun käyttöä tukevaa kaavoitusta ja sääntelyä ja yhteiskunnallista yhteistyötä. Lisääntyvä puun käyttö edistäisi Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamista, mutta sen mukana tuleva taloudellinen toimeliaisuus hyödyttäisi myös koko kansantaloutta.

Suomella on kaikki edellytykset olla puurakentamisen suurvalta. Puheiden lisäksi tarvitaan enää tekoja.