”Pahinta olisi kirjanpainajan nopea lisääntyminen” – ilmastonmuutoksen mukanaan tuomia tuholaisia vastaan auttaa vain hyvä metsänhoito

27.2.2020 / Artikkeli
There are thousands of species of bark beetles in the world, of which the European spruce bark beetle is the worst for the economy. Photo: Shutterstock
There are thousands of species of bark beetles in the world, of which the European spruce bark beetle is the worst for the economy. Photo: Shutterstock

Leudon ja myrskyisän talven pelätään lisäävän haitallisia tulokaslajeja Suomen metsissä. Professori Jarkko Hantulan mukaan metsätuhoriskiä kasvattaa metsien kuusivaltaisuus ja jatkuvan kasvatuksen mahdollinen lisääntyminen.

Metsätuhokysymys on ilmastokeskustelussa jäänyt Hantulan mielestä vain otsikkotasolle.

”Ei riitä, että sanotaan metsätuhojen lisääntyvän ilmaston lämpenemisen seurauksena. Tarvitaan kokonaisvaltaisempi näkemys tuhojen aiheuttajista, niiden leviämisestä ja erityisesti keinoista niiden torjumiseksi.”

Hantula on Luonnonvarakeskuksen metsäpatologian professori, joka tunnetaan muun muassa juurikäävän ja sen leviämisen ehkäisemiseksi tehtävästä tutkimuksesta.

Nyt Hantula on huolissaan kirjanpainajasta. Sen leviämisellä on hänen mukaansa selvä yhteys ilmastonmuutokseen.

”Kirjanpainaja hyötyy lisääntyvistä myrskytuhoista sekä korkeammista lämpötiloista, mitkä auttavat sitä lisääntymään pahimmillaan useita sukupolvia vuodessa.”

Paras lääke on hyvä metsänhoito

Ilmastonmuutoksen rinnalle kirjanpainajan leviämisessä Hantula nimeää myös toisen syntipukin, Euroopan metsien kuusivaltaisuuden.

Keski-Euroopassa kirjanpainaja on aiheuttanut varsinkin Tšekin ja Slovakian sekä Saksan kuusikoissa pahoja tuhoja. Seuraukset näkyvät puukaupassa Pohjoismaita myöten, kun markkinoille tulee yhtäkkiä iso määrä puutavaraa, joka on saatava eteenpäin. Kuollut puu on ennen kaikkea saatava pois metsästä, koska metsässä se vahvistaisi edelleen tuholaiskantoja.

Kirjanpainaja on aiheuttanut varsinkin Tšekin ja Slovakian sekä Saksan kuusikoissa pahoja tuhoja. Kuva: Shutterstock
Kirjanpainaja on aiheuttanut varsinkin Tšekin ja Slovakian sekä Saksan kuusikoissa pahoja tuhoja. Kuva: Shutterstock

”Euroopassa kirjanpainajan leviäminen kuusivaltaisissa metsissä on iso haaste, mihin Suomenkin tulee varautua. Kirjanpainaja hyötyy eniten suurista kuusitukeista, jolloin ne tulisi korjata ajoissa”, Hantula sanoo.

Hantulan resepti metsätuhojen ehkäisemiseksi on hyvä metsänhoito ja jaksollinen metsänkasvatus päätehakkuineen.

”Tasaikäisellä metsänkasvatuksella voidaan hyödyntää parhaiten metsänjalostuksen tuloksia. Näin voimme parantaa puiden kasvua ja tuhonkestävyyttä”, Hantula sanoo.

Lisäksi hän kehottaa kasvattamaan sekametsiä, jotka kestävät tauteja ja tuhoja paremmin. Sen sijaan jatkuva kasvatus lisäisi Hantulan mukaan metsien kuusivaltaisuutta ja tuhoriskejä. Jo nyt havupuut ovat pääpuulajina 80 prosentissa metsiä.

Suomessa vasta muutaman vuoden harjoitettu jatkuva kasvatus sopii Hantulan mukaan esimerkiksi arvokkaille luontoalueille sekä turvemaille vesistö- ja hiilipäästöjen hillitsemiseksi. Lisäksi jatkuva kasvatus voi olla maisemallisista syistä hyvä vaihtoehto asutuksen ja vapaa-ajan rakennusten lähistöllä.

Mänty kärsii sienitaudeista – ja hirvistä

Avohakkuumetsätalous ja sekametsät pitäisivät kurissa myös muun muassa juurikäävän eli maannouseman, jota on tähän asti pidetty Suomessa pahimpana metsätuhojen ja metsätalouden menetysten aiheuttajana.

Myös juurikääpä tuhoaa kuusikoita. Jos se leviää metsään, ainoa hoitokeino on vaihtaa havupuut lehtipuuhun.

Suomen toisella vallitsevalla havupuulla, männyllä, ei ole Hantulan mukaan kirjanpainajan veroisia hyönteistuholaisia, mutta paljon sienitauteja, kuten versosurma. Surmakkasienen aiheuttama versosurma tappaa männyn kasvaimia ja oksia latvuksen alaosassa ja se voi muutamassa vuodessa levitä koko latvukseen.

”Historiallisesti isoja versosurmaepidemioita kohdataan ehkä kerran 50 vuodessa. Viimeksi 1980-luvulla kylmät kesät laukaisivat versosurman aiheuttamat metsätuhot, jotka tuolloin pantiin happosateiden syyksi. Ruotsissa esiintyi samanlainen epidemia kylmänä kesänä 2000-luvun alussa.”

 ”Suomi on tähän saakka ollut kohtalaisen turvassa kirjanpainajalta, mutta emme tiedä, miten kauan”, Jarkko Hantula sanoo. Kuva: Erkki Oksanen

”Suomi on tähän saakka ollut kohtalaisen turvassa kirjanpainajalta, mutta emme tiedä, miten kauan”, Jarkko Hantula sanoo. Kuva: Erkki Oksanen

Lisäksi männiköt ovat vähentyneet Suomesta paljon hyönteistä suurempien vihollisten vuoksi. Suuret hirvi- ja metsäkauriskannat syövät mieluiten ja runsaasti männyn taimia, mikä saa metsänomistajat valitsemaan viljelypuuksi kuusen.

”Siksi hirvieläinkannat tulisi pitää myös metsien kannalta järkevän kokoisina”, Hantula toteaa. Kannan kurissapitäminen vähentää myös liikenneonnettomuuksia.

Euroopan tuholaislajit leviävät pohjoiseen

Suomen ennätyksellisen lämmin ja vähäluminen talvi ei huolestuta Hantulaa. Vuonna 2008 oli samantyyppinen talvi kuin nytkin, mutta metsissä ei tapahtunut sen seurauksena mitään erityistä.

”En usko, että tämänkään talven jälkeen tapahtuu mitään dramaattista. Muutokset tapahtuvat pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi kirjanpainajan suhteen on vaikea ennustaa, hyötyykö se lumisuojan puuttumisesta vai saako se kenties itse esimerkiksi sienitauteja.”

Hantula muistuttaa, että Euroopassa on paljon tulokaslajeja, joiden leviämistä nyt seurataan. Uusia, Suomessa vielä esiintymättömiä tuholaisia on tavattu jo Venäjällä, Virossa ja Ruotsissa.

”Saarnensurma on aiheuttanut Euroopassa pahaa jälkeä. Samoin hollanninjalavatauti, joka on hävittänyt Keski- ja Etelä-Euroopan jalavametsiköitä. Viipurista löydettiin viime vuonna jalavataudin esiintymä. Suomeen levittyessään tauti olisi iso vaara maamme harvoille arvokkaille jalavametsiköille. Seuraamme myös saarnen jalosoukkoa, joka kulkee Moskovan alueelta kohti länttä.”

”Ja jos me saamme esimerkiksi Pohjois-Amerikan mäntymetsissä esiintyvän pahkaruosteen tänne, ovat vitsit vähissä.”

Artikkeli on osa Metsämiesten Säätiön ”Metsä vastaa” -viestintähanketta, jossa julkaistaan ajankohtaisia puheenvuoroja kestävästä metsätaloudesta.

Markku Laukkanen

Kirjoita kommentti