Hirvet paikantavat itse aiheuttamansa taimikkotuhot

16.12.2015 / Artikkeli
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on kerännyt satelliittiseurannalla tietoa hirvieläinten liikkumisesta. Uudessa väitöstutkimuksessa pantatietoon yhdistettiin laserkeilausaineistoa, jonka avulla saatiin entistä tarkempaa tietoa hirvien elinympäristöstä. Kuva: Petri Timonen

Hirvi on taimikoiden merkittävin tuhoeläin. Vahinkojen laajuuteen ja ehkäisyyn saadaan uutta tietoa yhdistämällä laserkeilausaineistoa tuhojen sijaintitietoon.

Noin viidenneksen Suomen havu- ja lehtipuutaimikoista arvioidaan kärsivän hirvivahingoista. Erityisesti hirvi pitää männyn taimista. Pahimmillaan taimikosta on jäljellä hirvien vierailun jälkeen vain maasta törröttäviä tikkuja.

Itä-Suomen yliopiston tutkijan Markus Melinin väitöskirjatyössä kehitettiin uusia tapoja tutkia hirvien kulkureittejä ja käyttäytymistä. Työssä yhdistettiin laserkeilausaineistoa GPS-pannoitettujen hirvien sijaintitietoihin.

Aineistot yhdistämällä Melin sai selville, missä ja millaisessa metsässä hirvet kulloinkin liikkuvat. Melin laski laserkeilausaineistosta muuttujia, jotka kuvasivat kasvillisuuden määrää ja tiheyttä, ja joista pystyttiin siten tunnistamaan muun muassa tuhoja kärsineet taimikot.

”Näin pystytään tunnistamaan riskialueet ja toteutuneet tuhot. Kun alueet on tunnistettu laserkeilauskuvista, tiedetään, minne päin maastoa kannattaa mennä tutkimaan tuhoalueita tarkemmin.”

Väitöskirjatutkimuksen metsätuhoja käsittelevä osuus tehtiin Kuusamon yhteismetsän alueella. Tutkimuksessa käytettiin Maanmittauslaitoksen ja Metsäkeskuksen tuottamaa, laserkeilauksella kerättyä kaukokartoitusaineistoa, joka antaa maastosta ja metsistä tarkan kolmiulotteisen kuvan. Laserkeilausaineisto kerätään lentokoneesta ja sitä käytetään yleensä metsien inventointiin ja maanpinnan kartoitukseen.

Riista- ja kalatalouden tutkimuksenlaitoksen pannoittamia hirviä on liikkunut Suomen metsissä viime vuosina noin sata. Pannat lähettävät paikannustietoja, joiden avulla eläinten liikkeet siirretään karttapohjalle.

Lämpöstressistä kärsivä hirvi syö yöllä

Melin tutki yhdistelemänsä materiaalin avulla, millaisissa metsissä hirvet viihtyvät eri vuodenaikoina. Melinin mukaan yllättävää on hirvien käyttäytyminen kesähelteillä.

”Hirvet köllöttelivät jopa kokonaisia päiviä tiheän metsän siimeksessä, mutta siirtyivät yöksi syömään taimikoihin ja nuoriin metsiin”, Melin kertoo eläinten lämpöstressistä kesällä 2010, jolloin Suomessa koettiin ennätyksellisen lämmin kesä.

Melinin väitöskirjan idea laserkeilauksen yhdistämisestä GPS-tietoihin avaa uusia tutkimusmahdollisuuksia ekologiaan. ”Maanmittauslaitoksen keräämä laserdata on avointa ja ilmaista kaikille. Tieto eläinten elinympäristöistä ja metsän rakenteesta hyödyttää ekologista tutkimusta ja sitä myöten myös esimerkiksi riistametsänhoitoa”, Melin sanoo.

Tällä hetkellä Melin tutkii kanalintupoikueiden elinympäristöjä. Siinä laserdata yhdistetään Suomen riistakeskuksen keräämään riistakolmioaineistoon.


Itä-Suomen yliopisto

Maanmittauslaitoksen kaukokartoitus

Metsäkeskus ja metsätietopalvelut


 

Metsänomistajat hyväksyvät nykyisen hirvikannan

  • Luonnonvarakeskus raportoi hiljattain metsänomistajien asenteista hirvituhoihin. Selvityksen mukaan melkein 60 prosenttia metsänomistajista pitää hirvikantaa sopivana.
  • Pessimistisesti hirviin suhtautuvat ne, jotka eivät metsästä ja joilla on runsaasti metsää.
  • Noin kolmannes metsänomistajista on havainnut hirvien aiheuttamia vahinkoja metsissään.
  • Suurimmillaan hirvikanta oli vuosituhannen vaihteessa, jolloin hirviä arvioitiin olevan jopa 140 000.
  • Vuonna 2014 hirviä oli metsästyksen jälkeen noin 74 000.
  • Hirvikantaa pienennetään syksyisin metsästyksellä. Syksyllä 2015 myönnettiin yli 37 000 hivenkaatolupaa.
  • Hirvieläinten aiheuttamia taimikkotuhoja havaittiin noin 740 000 hehtaarilla eli 19 prosentilla koko maan taimikoista Valtakunnan metsien inventoinnissa vuosina 2004–2008.
  • Metsätuhojen lisäksi hirvet ovat ongelma liikenteessä. Suomessa tapahtuu vuosittain noin 1500 hirvikolaria.

Lähde: Luonnonvarakeskus

Anna Kauppi

Kirjoita kommentti