Suojellun metsän prosenttiosuus tuottavasta ja vähätuottoisesta metsästä on noussut Pohjois-Suomessa. Etelä-Suomessa prosenttiosuus on säilynyt ennallaan.
Etelä-Suomen metsien suojeluosuus on ennallaan viidessä prosentissa, kertovat Luonnonvarakeskuksen vuoden 2019 uudet tilastot. Suojeltu metsäpinta-ala on silti kasvanut Etelä-Suomessakin esimerkiksi Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma Metson ansiosta
Verrattuna edelliseen arvioon lisäys koko maan suojeluhehtaareissa on noin 145 000 hehtaaria ja Etelä-Suomessakin 60 000 hehtaaria. Muutos ei kuitenkaan pyöristyksen takia näy luvussa, joka ilmoitetaan tasaprosentein.
Toisaalta Pohjois-Suomessa suojeluosuus on noussut 19 prosentista 20:een. Koko maan luku on noussut 12 prosentista 13:een. Tiukasti suojeltuja hehtaareja oli yhteensä 2,88 miljoonaa, mikä on lähes Belgian tai melko täsmälleen Albanian kokoinen ala.
Luvut ovat vuosien 2016 ja 2019 alusta. Pohjois-Suomeksi tilastoissa lasketaan Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakunnat.
Talousmetsien suojelu on lisääntynyt
Suurimman osan suojeluosuuksien kasvusta selittää se, että talousmetsien suojelukohteiden määrä tilastoissa on lisääntynyt. Määrä on toki lisääntynyt myös luonnossa, mutta osa lisäyksestä selittyy sillä, että tiedot saadaan paremmin talteen.
”Menetelmät ovat tässä suhteessa kehittyneet”, sanoo yliaktuaari Esa Ylitalo Luonnonvarakeskuksesta.
Suojelluista metsistä tuottavalla metsämaalla on 1,7 miljoonaa ja vähätuottoisella kitumaalla 1,2 miljoonaa hehtaaria. Talousmetsien suojelukohteiden osuus koko metsä- ja kitumaan suojellusta alasta on yli 16 prosenttia.
Jos suojellun metsän osuus metsäalasta halutaan ilmoittaa yhdellä luvulla, Luonnonvarakeskus ja metsäala käyttävät tavallisesti samaa lukua kuin ympäristöviranomaisetkin: tiukasti suojellun metsän pinta-alan osuus tuottavan metsämaan ja vähätuottoisen kitumaan alasta.
Metsä- ja kitumaata yhdessä sanotaan puustoiseksi metsäksi, mikä myös selittää niiden valintaa suojeluprosentin perustaksi. Jako tuottavaan metsämaahan, vähätuottoiseen kitumaahan ja tuottamattomaan joutomaahan perustuu metsän taloudelliseen tuottoon. Metsän ekologiset arvot eivät luonnollisestikaan noudata samaa luokittelua.
Esimerkiksi YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAOn metsämääritelmä perustuu latvuspeittävyyteen. Suomen metsäluokitus vastaa FAOn metsämääritelmää siten, että FAOn määritelmä kattaa Suomen tuottavan metsämaan kokonaan ja sen lisäksi puolet vähätuottoisesta kitumaasta.
Valtaosa Länsi-Euroopan suojelumetsistä on Suomessa
Kansainvälisessä vertailussa Suomen metsiensuojelu on kärkikaartissa, vaikka vertailu onkin vaikeaa erilaisten luokitusten takia. Jos kuitenkin katsotaan Euroopan unionin State of Europe’s forests -raportin määrittelyitä, jopa 80 prosenttia unionin tiukimmin suojelluista 1.1-luokan metsistä on juuri Suomessa.
Valtaosa Suomen tiukasti suojelluista metsistä sijaitsee luonnonsuojelulain nojalla perustetuilla luonnonsuojelualueilla tai suojeluohjelmien alueilla sekä erämaa-alueilla. Näillä alueilla ei harjoiteta metsätaloutta lainkaan.
Tiukasti suojeltujen metsien lisäksi rajoitetussa metsätalouskäytössä olevien metsien pinta-ala on 0,4 miljoonaa hehtaaria. ”Niitä ei tilastossa luokitella suojelluiksi”, sanoo Ylitalo.
Suurin osa, 80 prosenttia tiukasti suojelluista metsistä sijoittuu Pohjois-Suomeen. Noin 85 prosenttia suojelluista metsä- ja kitumaista on valtion mailla.
Yksityismetsien suojelukohteiden suhteellinen merkitys kasvaa etelää kohti siirryttäessä. Kun yksityismaalle perustetaan tiukasti suojeltu alue, se kuitenkin usein siirtyy samalla valtion omistukseen.
Metsien suojelu metsä- ja kitumaalla. Kaikkiaan Suomessa on 20,2 miljoonaa hehtaaria metsämaata ja 2,5 miljoonaa hehtaaria kitumaata. Lähde: stat.luke.fi
State of Europe’s Forests 2015 -raportti
