Ilmastonmuutos

Ilmastonmuutos ja kasvihuonekaasut

Nykyisin ilmastonmuutoksella tarkoitetaan lähes aina sitä, että ilmasto lämpenee ihmistoiminnan seurauksena. Kun kasvihuonekaasujen määrä ilmakehässä lisääntyy, ilmasto tämän seurauksena lämpenee yhä enemmän. Eniten tätä aiheuttaa hiilidioksidi, jota syntyy aina, kun poltetaan hiiltä sisältäviä aineita.

Kasvihuoneilmiöllä tarkoitetaan sitä, että ilmakehä sitoo osan Maan pinnalta heijastuneesta auringon säteilystä ja heijastaa siitä osan taas takaisin Maahan. Tämän seurauksena ilmasto lämpenee. Ilmiö on Maan nykyiselle elämälle välttämätön, koska ilman sitä Maassa olisi huomattavasti kylmempää.

Sellaisia ilmakehän kaasuja, jotka sitovat ja heijastavat lämpöä, sanotaan kasvihuonekaasuiksi. Yleisin kasvihuonekaasu on hiilidioksidi. Hiilidioksidi ei siis ole saaste, vaan ilmakehään normaalisti kuuluva kaasu.

Ilmasto voi muuttua monella tapaa. Ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta vallitsee tiedeyhteisössä laaja yksimielisyys. Yhtä selvää kuitenkin on, että se ei ole ainoa ilmastoon eikä ilmastonmuutokseen vaikuttava tekijä, eikä ihmisen osuudesta ilmastonmuutoksessa ole täyttä selvyyttä.

Kasvien polttaminen on periaatteessa hiilineutraalia

Metsät ja metsätalous ovat monella tavalla osallisia luonnon hiilikierrossa. Kasvaessaan kaikki metsän kasvit sitovat itseensä ilmakehän hiilidioksidia. Samalla myös maaperän hiilimäärä kasvaa. Tällaista hiilen sitoutumista ilmakehän ulkopuolella olevaan hiilivarastoon sanotaan hiilinieluksi.

Hiilivarasto tarkoittaa siis ilmakehän ulkopuolella olevaa hiiltä, joka voi olla esimerkiksi puutuotteissa, kuten puisissa huonekaluissa. Hiilinielu taas tarkoittaa sitä, että tämä hiilivarasto kasvaa.

Hiili taas vapautuu tästä hiilivarastosta, kun kasvit tai niistä tehdyt tuotteet, kuten puiset huonekalut, hajoavat joko luonnollisesti lahoamalla tai palamalla. Myös maaperän hiili vähenee hakkuiden seurauksena.

Kun hiilivarasto pienenee, puhutaan hiilipäästöstä ilmakehään. Hiilipäästö on päinvastainen hiilinielun kanssa.

Metsätalous vaikuttaa ilmakehän hiilimäärään muutenkin. Metsäojitusten seurauksena metsien hiilimäärä yleensä muuttuu. Metsätöissä käytettyjen koneiden polttoainepäästöt aiheuttavat hiilipäästöjä ilmakehään, mutta niiden vaikutus on hyvin pieni verrattuna niihin hiilivirtoihin, mitä metsän kasvu ja hakkuut synnyttävät.

Koska metsän kasvit kasvaessaan vähentävät hiiltä ilmakehästä, voisi ajatella, että metsät torjuvat ilmastonmuutosta. Toisaalta metsistä kuitenkin myös vapautuu hiiltä ilmakehään aina kun eliöstöä eri syistä kuolee. Näin metsät voivat toimia hiilinieluna vain, jos metsistä vapautuvan hiilen määrä on pienempi kuin niihin kasvamisen kautta sitoutuvan hiilen määrä.

Ilmastonmuutosta voimistaa fossiilinen hiili

Ilmastonmuutosta voimistaa sellainen hiili, joka on tuotu luonnon hiilikiertoon ulkopuolelta. Teollistumisen myötä tätä hiiltä on tullut ennen muuta fossiilisten polttoaineiden – kivihiilen, öljyn ja maakaasun – käytöstä energiantuotannossa ja liikenteessä, eli niiden poltosta.

Toisaalta biopolttoaineiden – eli kasvien tai niistä tehtyjen polttoaineiden – käyttö ei voimista kasvihuoneilmiötä, vaikka niiden poltossa syntyykin täsmälleen samanlaista hiilidioksidia kuin fossiilisten polttoaineiden poltossa. Sanotaan, että biopolttoaineiden – kuten metsän – käyttö energiantuotannossa on ilmastonmuutoksen kannalta neutraalia, koska poltossa vapautuva hiili sitoutuu kasveihin niiden kasvaessa.

Uusimman tutkimuksen mukaan metsät hillitsevät ilmastonmuutosta myös sitä kautta, että ne tuottavat kasvaessaan hiukkasia, jotka heijastavat osan maanpinnalle tulevasta auringon säteilystä takaisin avaruuteen. Suomessa tämä vaikutus saattaa vastata jopa neljäsosaa maan fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Ilmiöstä ei kuitenkaan tiedetä vielä riittävästi.

Suomen metsät ovat olleet pitkään hiilinielu

Suomessa metsien hyvä hoito ja käyttö on lisännyt metsien hiilivarastoja viime 70 vuoden aikana. Metsien runkopuuston määrä on kasvanut 1500 miljoonasta kuutiometristä nykyiseen 2500:aan, ja samassa suhteessa on kasvanut puiden muiden osien sisältämä hiili, samoin kuin maaperän hiili muutenkin. Samaan aikaan Suomen metsistä on hakattu puuta teolliseen käyttöön 3700 miljoonaa kuutiometriä, mikä vuositasolla vastaa 50–60 miljoonaa kuutiometriä.

Suomalainen metsätalous onkin siitä erinomaista, että samalla kun se käyttää metsien hiilivarastoa teollisuuden raaka-aineena, se myös kasvattaa näitä hiilivarastoja. Luonnonvarakeskuksen tutkimuksen mukaan 1970-luvun jälkeen nähdystä metsien lisäkasvusta kaksi kolmasosaa johtui metsänhoidosta ja metsien tihenemisestä ja 37 prosenttia ympäristönmuutoksesta, kuten ilmaston lämpenemisestä. Turvemaat, siis esimerkiksi soiden uudisojitus, oli jätetty tämän tutkimuksen ulkopuolelle.

Sama asia voidaan sanoa niinkin, että Suomen metsien kasvusta on viime vuosikymmenien aikana hakattu vain osa. Jos hakkuiden määrää verrataan Luonnonvarakeskuksen arvioimaan suurimpaan kestävään hakkuumahdollisuuteen – josta on poistettu metsäpuiden luonnonpoistuma, luonnonsuojelusyistä kiellettyjen alueiden hakkuut ja myös poliittiset päätökset hiilinielun kasvattamiseksi – ne ovat olleet noin 85 prosenttia suurimmasta kestävästä hakkuutasosta.

Suomen metsät myös pysyvät hiilinieluina

Ilmastonmuutoksen voimistuminen on pakottanut ihmiskunnan kääntämään katseensa fossiilisista raaka-aineista uusiutuviin, kuten metsätuotteisiin. Yhtenä ratkaisuna ilmastonmuutokseen pidetäänkin uusiutuvien luonnonvarojen lisääntyvää käyttöä, kunhan ne on tuotettu ekologisesti ja muutenkin kestävällä tavalla.

Suomessa on useita hankkeita puun teollisen käytön lisäämiseksi. Niiden haittapuoleksi on kuitenkin sanottu, että ne pienentävät Suomen metsien hiilinielua.
Suomessa kukaan ei kuitenkaan suunnittele hakkuiden kasvattamista niin paljon, että hiilinielu katoaisi. Esimerkiksi Suomen ympäristökeskuksen mukaan hakkuiden lisääminen kuitenkin aina vähentää hiilinielua pitkäksi ajaksi verrattuna siihen, että hakkuita ei lisättäisi.

Siitä huolimatta Suomen metsien hiilinielu säilyy ja tule kasvamaan tulevaisuudessa. Vaikka hakkuita maltillisesti lisättäisiinkin, jo vuoden 2030 jälkeen metsien hiilinielu olisi suurempi kuin nyt.

Vastapainona saataisiin paljon uusia biotalouden tuotteita korvaamaan ympäristöä huomattavasti enemmän haittaavia tuotteita, mistä ehkä paras esimerkki ovat tekstiilit. Uusilla teknologioilla puusta tehty kangas voisi korvata puuvillan, joka käyttää runsaasti vettä ja vie peltopinta-alaa ruoantuotannolta. Myös puurakentamisella voidaan korvata esimerkiksi ilmastolle haitallisempaa betonirakentamista.

Päivitetty: kesäkuu 2019