Näkökulma | Sami Oksa: Suomen vesitiekartta voi näyttää suunnan koko Euroopalle
Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät arjessamme ja sen seurannaisvaikutukset näkyvät metsissä.
Läkähdyttävät helteet piinaavat kesäisin keskieurooppalaisia ja Suomessa talven lyheneminen ja sään ääri-ilmiöt yleistyvät. Samalla seurannaisvaikutukset näkyvät metsissä.
Keski-Euroopassa kirjanpainaja pystyy lisääntymään jopa kolmesti lämpimimpinä vuosina ja Suomessa kahdesti. Kuivuus on lisännyt Keski-Euroopan metsien hyönteistuhoja ja Suomessa puunkorjuu ja kuljetus hankaloituvat roudan puuttuessa.
Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa myös vesistöihin. Pitkät kuumat ja kuivat jaksot alentavat pinta- ja pohjavesien vedenpinnan tasoa. Roudattomat ajat mahdollistavat pintavesien mukana ravinteiden pidempiaikaisen huuhtoutumisen vesistöihin. Samaan aikaan on pystytty vähentämään ilman rikkipitoisuutta paremmilla ilmanpuhdistusmenetelmillä, joka on vähentänyt hapanta laskeumaa. Tämä muutos on osaltaan taustalla siinä, että pintavedet Suomessa ovat tummentuneet.
Muuttuvassa tilanteessa Euroopan on pystyttävä tekemään kaksi asiaa samanaikaisesti: lisäämään luonnon resilienssiä ja turvaamaan uusiutuvan, eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyky. Metsätalouden vesiensuojelun tehostaminen on tästä konkreettinen esimerkki.
Suomalainen metsäteollisuus on lähtenyt edistämään vesiensuojelua vesitiekartan avulla. Tiekartta tarkastelee metsätalouden vesistövaikutuksia muuttuvassa ilmastossa ja etsii skenaariopohjaisia ratkaisuja, jotka aidosti vähentävät kuormitusta. Työtä tehdään yhdessä Helsingin yliopiston ja alan asiantuntijoiden kanssa, jotta ratkaisut olisivat tieteellisesti kestäviä ja käytännössä toteuttamiskelpoisia. Tämä on eurooppalaisittain harvinaisen kunnianhimoinen kokonaisuus — ja samalla malli siitä, miten jäsenmaat voivat arvioida ja kehittää omaa maankäyttösektoriaan.
Tiekartan taustatutkimukset ovat rohkaisevia. Metsäsektorin vesistövaikutukset ovat Suomessa maltillisia ja niitä voidaan entisestäänkin pienentää. Tämä on tärkeä signaali koko Euroopalle: ilmasto-, vesi- ja luontotavoitteet voidaan sovittaa yhteen, kun toimenpiteet perustuvat tutkittuun tietoon ja toimijoiden yhteistyöhön.
Merkittävä osa Suomen metsätalouden vesistökuormituksesta syntyy historiallisen ojituksen aiheuttamasta niin sanotusta ojituslisästä. Samat haasteet koskevat monia EU-maita, joilla on omia perintökuormituksen muotoja maataloudessa, metsätaloudessa tai turvemailla. Juuri siksi vesistöjen tilan parantaminen vaatii uudenlaisia ratkaisuja: modernia vesiensuojeluteknologiaa, tilakohtaisten toimien optimointia ja ennen kaikkea yhteistyötä.
Suomen vesitiekartta ei ole vain kotimainen hanke. Koko Eurooppa tarvitsee ratkaisuja, jotka eivät aseta ilmastotavoitteita, luonnon monimuotoisuutta ja taloudellista kilpailukykyä vastakkain, vaan yhdistävät ne. Suomen lähestymistapa osoittaa, että tämä on mahdollista: kun politiikka nojaa tutkimukseen ja päätöksenteko perustuu yhteistyöhön, tuloksena on sekä puhtaampia vesiä että vahvempi biotalous.
Nyt on oikea hetki tehdä tästä yhteinen eurooppalainen tarina. Suomi tarjoaa tähän mallin, jota koko maanosa voi hyödyntää.