Millaisille paikoille jatkuva kasvatus soveltuu? Tutkijalla ja kokeneella metsäammattilaisella selvä näkemys

30.9.2022 / Artikkeli
Jatkuvan kasvatuksen metsää Savossa
Jatkuvassa kasvatuksessa metsän tulisi uudistua luontaisesti. Taimet syntyvät luonnollisesti, eivät kylvämällä tai istuttamalla. Päättäjien metsäakatemia vieraili jatkuvan kasvatuksen kohteessa Savossa syyskuussa. Kuva: Kimmo Tuisku / Päättäjien metsäakatemia

EU:n alueella yleinen jatkuva kasvatus soveltuu Suomessa parhaiten reheville turvemaille, mutta joihinkin kohteisiin ei ollenkaan.

”Parhaimmat edellytykset metsien niin sanotulle jatkuvalle kasvatukselle syntyvät rehevämmillä turvemailla. Kohteessa vaaditaan luontainen taimiaines, jolle on olemassa hyvät kasvun edellytykset”, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Saija Huuskonen sanoo.

Kaikenlaiset turvemaat eivät ole kuitenkaan yhtä hyviä menetelmälle.

”Esimerkiksi varputurvekankailla taimettuminen vaatii usein kevyen maanpinnan rikkomisen”, hän jatkaa.

EU:n metsästrategiassa halutaan vähentää avohakkuita. Tilalle ollaan tuomassa peitteistä metsänhoitotapaa, eli jatkuvaa kasvatusta.

Jatkuvalla kasvatuksella tarkoitetaan metsänkasvatuksen tapaa, jossa metsästä poistetaan puita pienaukko- tai poimintahakkuin. Jatkuvassa kasvatuksessa metsän tulisi uudistua luontaisesti. Taimet syntyvät luonnollisesti, eivät kylvämällä tai istuttamalla.

Jatkuva kasvatus ei ole kuitenkaan joka kasvupaikan patenttiratkaisu. Huuskosen mukaan esimerkiksi hoidettua, tasaikäistä metsää on vaikea muuttaa jatkuvan kasvatuksen kohteeksi.

”Sinne pitää saada riittävästi valoa, että taimettumista syntyy”, Huuskonen sanoo.

Lue lisää: EU:n komissio esittää metsien jatkuvaa kasvatusta valtamenetelmäksi – tutkijan mukaan se merkitsisi paluuta keräilytalouteen

Juurikääpä estää jatkuvan kasvatuksen

Erityisen huonosti peitteisen metsänkäsittelyn menetelmä sopii juurikäävän vaivaamiin kuusikoihin.

”Hakkuissa syntyy tuoreita kantopintoja ja kuorivaurioita, ja juurikääpä leviää juuriyhteyksien avulla luontaisesti syntyneisiin alikasvoskuusistoihin”, Saija Huuskonen toteaa.

Metsien käytön eri tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan erilaisia käsittelytapoja.

Huuskonen muistuttaa, että metsien käytöllä on erilaisia tavoitteita, kuten hiilensidonta, monimuotoisuus, virkistyskäyttö, tulot ja hyvinvointi.

”Metsien käytön eri tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan erilaisia käsittelytapoja”, Huuskonen toteaa.

Ureakäsitelty männyn kanto. Käsittely tehdään juurikäävän torjumiseksi. Kuva: Kimmo Iso-Tuisku / Päättäjien metsäakatemia

Muualla Euroopassa yleisempää

Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan neljännes Euroopan metsistä on jatkuvapeitteisen kasvatuksen piirissä. Niiden osuus on suurin (50–90 prosenttia) Kaakkois- ja Keski-Euroopassa, joissa metsät ovat keskittyneet vuoristoalueille.

Luken mukaan Suomessa vuoden 2020 metsänkäyttöilmoituksissa jatkuvapeitteisen käsittelyn hakkuiksi oli ilmoitettu alle viisi prosenttia kaikista ilmoitetuista hakkuista.

Suomi on linjannut Metsähallitukselle tavoitteeksi jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn pinta-alaosuudeksi 25 prosenttia uudistushakkuuluonteisissa hakkuissa.

Metsähallitus kertoo harjoittavansa jatkuvaa kasvatusta erityisesti metsissä, joissa retkeillään ja virkistytään, ja joissa maiseman huomioiminen on tärkeää. Myös ekologisilla alueilla, kuten metson soitimilla, pyritään käyttämään menetelmää.

Näin kokenut asiantuntija näkee menetelmän

Jatkuvan kasvatuksen toimivuus puhuttaa metsäalalla. Metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes Metsäkeskuksesta kertoi jatkuvasta kasvatuksesta syyskuussa Savossa järjestetyssä Päättäjien Metsäakatemiassa. Näkökulma oli taloudellinen.

Remes painotti kertovansa näkemyksensä ”kymmenien vuosien kokemuksella ja melkein moottorisaha kädessä syntyneenä”.

Jos ison puuston alle on syntynyt luontaisesti taimia, taimettumiskyky on hyvä ja puustoa syntyy luontaisesti varsin nopeasti, Metsäkeskuksen metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes sanoi Päättäjien metsäakatemiassa syyskuussa. Kuva: Kimmo Iso-Tuisku / Päättäjien metsäakatemia

Remeksen mukaan peitteisen metsänkäsittelyn menetelmät onnistuvat yleensä aika hyvin turvemailla, niin sanotuilla ykkös- ja kakkostyypin soilla.

Menestystä on odotettavissa kohteissa, jotka ovat olleet ennen ojitusta avosoita tai puustoisen ja avosuon yhdistelmiä. Ojituksessa kohteet ovat muuttuneet niin sanotuiksi kakkostyypin puolukka-, mustikka- tai ruohoturvekankaiksi.

”Niissä peitteisen metsänkäsittelyn menetelmät onnistuvat yleensä aika hyvin. Sinne syntyy metsän kerroksellisuutta”, Remes sanoi.

Kakkostyypin soilla Remes tarkoittaa vanhoille ojitusalueille syntyneitä suometsiä. Suometsät ovat kehittyneet kuivatuksessa avosoista, tai niin sanotuista sekatyypin puustoisista soista. Sekatyypin soilla puut kasvavat mättäillä. Mättäiden väliin jää puuttomia suokasvillisuuden peittämiä nevapintoja.

Jotkut turvekankaat vaikeita kohteita

Markku Remeksen mukaan jatkuva kasvatus onnistuu huonosti varputurvekankailla ja monilla puolukkaturvekankailla.

”Niihin ei synny juurikaan luontaista uudistumista”, Remes sanoi.

Kohteiden pintakasvillisuudessa varvusto tai varttuneesta puustosta kertynyt karike hajoaa hitaasti. Maapohjaan kasvaa metsäsammalta.

”Tähän raakahumuskerrokseen tulee erittäin huonosti puuntainta. Ja jos tainta tulee, niin nekin tuhoutuvat helposti varhaisessa sirkkataimivaiheessa”, Remes totesi.

Tässäkin asiassa puhdasoppisuus voidaan jättää pois. Mikäli varputurvekangas muokataan, saadaan ihan toinen tulos. Sen jälkeen luontainen uudistuminen ei ole mikään ongelma. Mutta jos maa jätetään käsittelemättä, saattaa mennä 50 vuotta, ettei siellä ole tapahtunut kummoisia.

Varputurvekangas voidaan kuitenkin Remeksen mukaan muuttaa hyväksi jatkuvan kasvatuksen kohteeksi maanmuokkauksella.

”Tässäkin asiassa puhdasoppisuus voidaan jättää pois. Mikäli varputurvekangas muokataan, saadaan ihan toinen tulos. Sen jälkeen luontainen uudistuminen ei ole mikään ongelma. Mutta jos maa jätetään käsittelemättä, saattaa mennä 50 vuotta, ettei siellä ole tapahtunut kummoisia”, Remes kertoi.

Remeksen mukaan esimerkiksi Savossa metsämaista neljä viidesosaa on kankaita.

”Kankaalla vilkaisu kenttäkerrokseen kertoo jo jotain. Jos ison puuston alle on syntynyt luontaisesti taimia, taimettumiskyky on hyvä ja puustoa syntyy luontaisesti varsin nopeasti. Mänty-lehtipuuseoksen suhteella on iso merkitys sille, miten nopeasti puusto syntyy”, Remes sanoi.

Hänen mukaansa alueet eivät jää Suomessa puuttomiksi.

”Jos aikaa on, eikä tuotto ole ykkönen, siirtymävaiheen hakkuut johtavat kerroksellisuuteen”, Remes totesi.

Uudistamiskulut vältetään

Itä-Suomen yliopiston metsänhoitotieteen professori ja Suomen Ilmastopaneelin jäsen Heli Peltola sanoo, että eri metsänkasvatusmenetelmien välille ei pitäisi tehdä kategorista eroa.

”Me tarvitsemme sekä jaksolliseen kasvatukseen perustuvaa metsänhoitoa, jossa metsän eri kehitysvaiheet erottuvat selvästi, että jatkuvaa kasvatusta poiminta- ja pienaukkohakkuineen,” Peltola sanoi Audiomedian haastattelussa.

Peltolan mukaan jatkuva kasvatus voi olla metsänomistajille kannattavampi vaihtoehto, kun sillä voidaan välttää metsän uudistamis- ja taimikonhoitokulut. Samalla hän sanoo, että kohteen täytyy olla sovelias menetelmälle.

”Jos se (jatkuva kasvatus) epäonnistuu, seuraavassa hakkuussa voidaan palata metsän jaksolliseen kasvatukseen ja tehdä tarvittavat metsän uudistamistoimet. Jatkuvan kasvatuksen käytön suurin haaste on, lähteekö metsä uudistumaan luontaisesti ilman maanmuokkausta ja metsänviljelyä”, Peltola sanoo Audiomedialle.

Metsien jatkuvan kasvatuksen lisäämiseen liittyy Peltolan mukaan myös muita haasteita. Usein ajatellaan, että jatkuva kasvatus turvaa ylivertaisesti metsien monimuotoisuuden. Hän muistuttaa , että lahopuun määrä on yksi tärkeä monimuotoisuuden indikaattori.

”Jatkuvassa kasvatuksessa lahopuun jättämistä hakkuissa metsään ei tällä hetkellä edellytetä samalla tavalla kuin jaksollisessa metsänkasvatuksessa metsän uudistamisen yhteydessä. Nythän vain avohakkuiden yhteydessä on jätettävä säästöpuita, mutta sitä tulisi tehdä myös muissa hakkuissa, kuten jatkuvan kasvatuksen hakkuissa, lahopuujatkumon turvaamiseksi”, Peltola sanoo Audiomedialle.

Tero Karjalainen

Kirjoita kommentti