Metsätalouden viisi tapaa lisätä hiilinielua – parantamalla nykymenetelmiä Suomi hyötyisi paljon

14.2.2020 / Artikkeli
Kuusen taimet. Kuva: Vilma Issakainen
Metsänjalostus kasvattaa tuotosta jopa viidenneksen. Kuva: Suomen Metsäyhdistys

Yksin lannoitusta lisäämällä metsätalous voisi Suomessa kasvattaa hiilinielujaan saman verran kuin henkilöautoilu tuottaa päästöjä. Muita tehokkaita keinoja lisätä metsien hiilinielua ovat maanmuokkaus, metsän kasvatustavan oikea valinta, tehokas taimikonhoito ja metsänjalostus.

Hyvä taimikonhoito lisää puuston kasvua reippaasti

Vastailmestyneen Luonnonvarakeskuksen tutkimuksen mukaan taimikonhoidolla voitaisiin lisätä runkopuuston kasvua seuraavan sadan vuoden aikana kuusi miljoonaa kuutiota. Koska kasvu painottuu pitkäikäisten puutuotteiden raaka-aineeseen, tukkipuuhun, myös metsänomistaja hyötyy taimikonhoidosta suurempana tilinä.

Puun myyntitulot kasvaisivat nykytasoon verrattuna kaksi miljardia euroa seuraavien sadan vuoden aikana. Toisaalta metsänhoidon kustannukset kasvaisivat noin 0,6 miljardia euroa. Erikoistutkija Saija Huuskosen mukaan ”yhden euron panostus taimikonhoitoon johtaa pitkällä aikavälillä keskimäärin kolmen euron lisäykseen kantorahatuloissa”.

Tutkimuksessa nykytaimikoiden tulevaa kehitystä ennustettiin kolmella taimikonhoidon skenaariolla. Tehostamisvaihtoehdossa tukkipuun tuotos lisääntyisi sadan vuoden aikana 34 miljoonaa kuutiometriä ja vastaavasti kuitupuun tuotos vähenisi 28 miljoonaa kuutiometriä nykytasoon verrattuna. Näin puuntuotos kokonaisuutena lisääntyisi kuusi miljoonaa kuutiota.

Taimikonhoitoa olisi tässä skenaariossa tehostettu metsänhoitosuositusten mukaisilla varhaisperkauksilla ja harvennuksilla, jotka kohdennettaisiin pääpuulajin, kasvupaikan ja metsikön sijainnin perusteella. Varhaisperkaus tarkoittaa sitä, että muut kuin kasvatettavan puulajin taimet poistetaan ennen kuin ne saavuttavat voimakkaan kasvun vaiheen.

Myyntitulojen ja metsänhoitokustannusten arvioinnissa tutkijat käyttivät koko maan keskiarvohintoja vuosilta 2002–2016. Puun tarjonnan kasvun vaikutusta hintoihin ei otettu huomioon.

Paitsi puuntuotoksen kasvun kautta, taimikonhoito auttaa ilmastonuutoksen torjunnassa muutenkin. Se parantaa puuston elinvoimaisuutta, jolloin puut pystyvät vastustamaan paremmin metsätuhoja. Taimikonhoidolla voidaan esimerkiksi suosia monipuulajisia sekametsiä.

Luonnonvarakeskuksen tutkijoiden mukaan taimikonhoidoissa olisi paljon parantamisen varaa. Hyvän metsänhoidon ohjeiden mukaisesta taimikonhoitotarpeesta toteutuu koko maassa vain vähän yli puolet. Valtakunnan metsien 12. inventointitulosten mukaan taimikonhoitorästejä on yli 700 000 hehtaaria.

Metsänjalostus kasvattaa tuotosta jopa viidenneksen

Jalostettujen taimien ja siementen käyttö on metsänomistajalle kannattavaa.

”Se on vaivattomin, edullisin ja luonnonmukaisin tapa lisätä hiilensidontaa. Samalla myös metsätalouden tuotto kasvaa”, sanoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Matti Haapanen.

Metsänjalostus tarkoittaa metsänviljelyssä käytettävien siementen ja taimien perimän parantamista kasvinjalostuksen menetelmin. Metsänjalostuksella on useita tavoitteita, kuten puuntuotoksen, puun laatuominaisuuksien ja viljelyvarmuuden parantaminen. Niistä puuntuotoksen lisääminen on ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta merkityksellistä, koska se on käytännössä sama asia kuin hiilinielu.

nykyään jo noin 70 prosentissa metsänviljelystä käytetään jalostettuja siemeniä ja taimia. Kuvan oikean puoleiset taimet ovat jalostettuja. Kuva: Matti Haapanen
nykyään jo noin 70 prosentissa metsänviljelystä käytetään jalostettuja siemeniä ja taimia. Kuvan oikean puoleiset taimet ovat jalostettuja. Kuva: Sirkku Pöykkö, Luonnonvarakeskus

Haapasen mukaan metsänjalostuksella on lisätty kiertoajan runkopuun tuotosta havupuilla 10–20 prosenttia riippuen siementen jalostusasteesta.  Tässä on verrattu jalostetuilla männyn siemenillä tai taimilla perustettua metsikköä tavallisesta siemenestä kasvaneeseen männikköön.

”Se on selvää, että jalostusparannus antaa tuntuvan lisän hiilensidontaan”, Haapanen sanoo. Hänen mukaansa uusimmat tekniikat, erityisesti kuusen viljelytaimien tuottaminen kasvullisen lisäyksen avulla, tulevat jatkossa entisestään lisäämään hiilensidontaa.

Metsänjalostus on Suomessa, kuten Ruotsissakin, merkityksellistä siksikin, että nykyään jo noin 70 prosentissa metsänviljelystä käytetään jalostettuja siemeniä ja taimia. Haapanen arvioi, että jalostetuilla siemenillä ja taimilla on viljelty vajaa kymmenen prosenttia Suomen metsäpinta-alasta, noin kaksi miljoonaa hehtaaria.

”Ja viljelyala on jatkuvassa kasvussa”, Haapanen sanoo.

Tällä hetkellä jalostuksessa testataan ja valikoidaan alun perin tavallisesta metsästä valittujen parhaiden ”pluspuiden” toisen ja osin kolmannenkin polven jälkeläisiä. Jalostushyöty lisääntyy jokaisessa sukupolvessa.

Jalostus on hidasta puuhaa. Jalostettujen havupuiden risteyttäminen ja testaaminen kenttäkokeissa vie aikaa 25–30 vuotta puusukupolvea kohti. Esimerkiksi rauduskoivun jalostaminen on nopeampaa.

Lannoitus torjuu ilmastonmuutosta tehokkaimmin

Kasvatuslannoituksen tarkoitus on lisätä kasvua, eli hiilinielua. Terveyslannoitus taas korjaa maaperän ravinteiden epätasapainoa ja sitä kautta estää puuston kasvuhäiriöitä, kuten monilatvaisuutta, liiallista oksaisuutta ja rungon epänormaalia kasvua.

Oikein hoidettuna lannoituksella saataisiin vuodessa lähes 4,7 miljoonaan kuutiometrin lisäys runkopuun kasvuun. Koko puuston sitoma hiilidioksidimäärä kasvaisi kuusi miljoonaa tonnia vuodessa. ”Se on saman verran kuin Suomen henkilöautot tuottavat vuodessa hiilidioksidipäästöjä”, sanoo johtava metsänhoidon asiantuntija Markku Remes Suomen metsäkeskuksesta.

Kivennäismailla tämä edellyttäisi, että parhaiten kasvatuslannoitukseen reagoivia mustikka- ja puolukkatyypin männiköitä ja kuusikoita lannoitettaisiin kymmenen vuoden välein ja turvemailla tuhkalannoitus toistettaisiin 25 vuoden välein. Vuotuinen lannoitusala olisi noin puoli prosenttia Suomen metsäpinta-alasta, 120 000 hehtaaria.

Lisäksi taimikoiden ja nuorten kasvatusmetsien terveyslannoitus lisäisi kasvua. Tutkimusten mukaan lannoituksilla ei ole pitkäaikaisia vaikutuksia marja- tai sienisatoihin.

Kiertotalouden kannalta paras lannoite on pelkän puun polttamisesta syntyvä tuhka. Siinä puun tarvitsemat ravinteet ovat lähes optimaalisessa suhteessa. Kuitenkin vain pieni osa voimalaitoksissa syntyvästä, lannoitukseen soveltuvasta tuhkasta todella käytetään lannoitukseen.

Kun puuston määrä turvemailla lisääntyy, se haihduttaa kasvualustastaan enemmän vettä. Niinpä lannoitus vähentää kunnostusojituksen tarvetta, mikä taas edistää vesiensuojelua. Samalla ojitetuille soille syntyy enemmän lehtipuuvesakkoa, mikä lisää luonnon monimuotoisuutta.

Metsänlannoituksen huippuvuosina 1965–1975 lannoitusala oli enimmillään noin 240 000 hehtaaria vuodessa. Sittemmin määrät ovat romahtaneet, suurimmaksi osaksi ympäristösyistä: lannoitteiden pelätään huuhtoutuvan vesistöihin.

Kivennäismaiden lannoitusten huuhtoumia on tutkittu kohtalaisen vähän. Se tiedetään, että huuhtoumat ovat suurimmat ensimmäisen kahden vuoden aikana.

Jos lannoitettavat metsiköt valitaan huolella, typpilannoitteesta saattaa huuhtoutua korkeintaan kymmenesosa. Metsäsertifioinnin lannoitukselta vaatimat hyvinkin leveät – esimerkiksi FSC-järjestelmässä jopa 50-metriset – suojakaistat vesistöjen rannoilla ovat pienentäneet huuhtoutumia. Toisaalta esimerkiksi karuhkoja soita ei ympäristö- ja taloussyistä suositella enää lannoitettaviksi lainkaan.

Myös lannoitteet ovat kehittyneet. Esimerkiksi turvemailla on pitkään käytetty tuhkavalmisteita, joihin on lisätty rautaa, mikä hidastaa fosforin liukenemista. Näin fosforin huuhtoumat esimerkiksi kevään sulamisvesien aikana ovat vähentyneet huomattavasti.

Viime aikoina lannoitusmäärät ovat alkaneet nousta. Nyt lannoitetaan reilu 60 000 hehtaaria vuodessa, mistä kasvatuslannoituksia on reilut 45 000 hehtaaria.

Maanmuokkaus lisää hiilinielua reippaasti

Maanpinnan rikkominen ja muokkaus uusien taimien kasvupaikaksi nopeuttaa uuden puusukupolven syntyä ja alkukasvua reippaasti. Ruotsalaistutkimuksen mukaan metsän hiilivaraston lisäys maanmuokkauksen ansiosta on 25 vuodessa melkein 25 tonnia hehtaaria kohti.

Vaikutukset metsien kasvuun näkyvät vuosikymmeniä. Muokkaus kannattaa taloudellisesti ja esimerkiksi tuoreella kangasmaalla muokkauksen vuosituotto seuraavaan päätehakkuuseen asti on noin 3,5 prosenttia.

Metsän hiilivarasto kasvaa puustossa, mutta se kasvaa myös maaperässä. Muutosta maaperässä on kuitenkin vaikea havaita, koska maan hiilivaraston koko vaihtelee paikasta toiseen paljon.

Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Hannu Ilvesniemen mukaan maanmuokkaus on ollut yksi avaintekijä siinä, että Suomen metsien kasvu ja hiilinielu on saatu noin kaksinkertaiseksi viime 60 vuoden aikana.

Turvemaiden päätehakkuukohteilla tilanne on kivennäismaata monimutkaisempi, koska päätehakkuu nostaa maaperän vedenpintaa. Se lisää hapettomia oloja maaperässä, mikä voi paitsi haitata juuriston kasvua, myös lisätä päästöjä vesistöön ja ilmakehään.

Silti hyvin kasvava puusto on merkittävä hiilinielu myös turvemailla. Turpeen hiilivarasto on kuitenkin suuri eikä siinä mahdollisesti tapahtuvia muutoksia suuntaan tai toiseen pystytä nykymenetelmin havaitsemaan.

Maanmuokkaus on muutenkin hyödyllistä. Se vähentää maan tiivistymistä, kohottaa kasvupaikan lämpötilaa, lisää kasveille käyttökelpoisten ravinteiden saantia sekä vähentää pintakasvillisuuskilpailua ja siemen- ja taimituhoja.

Kun maapohjan muokkaa, taimet on myös helpompi istuttaa. Kylvö työsuorituksena helpottuu, kun siemenet eivät katoa aluskasvillisuuden sekaan.

Luonnonvarakeskus selvitti katsauksessaan kahden maanmuokkausmenetelmän vaikutuksia, karummilla kivennäismailla äestyksen ja rehevämmillä mailla mätästyksen. Mätästyksestä on käytännössä tullut kymmenessä vuodessa valtamenetelmä.

Avohakkuumetsätalous tuottaa enemmän puuta

Pellervon taloustutkimus selvitti vuonna 2014, mitä metsäntutkimus sanoo siitä, kumpi on parempi metsän kasvatusmenetelmä, jatkuva kasvatus vai avohakkuumetsätalous. Tulos oli, että yleistä vastausta ei ole eikä oikeastaan voikaan olla.

Sittemmin tietoa metsänkasvatuksen eri tavoista on tullut paljon lisää, mutta yksi asia ei ole muuttunut: kasvatustapojen kannattavuutta voi vertailla vain metsikkökohtaisesti, koska olosuhteet vaihtelevat niin paljon. Tärkeimmät muuttuvat asiat ovat kasvupaikan ominaisuudet, metsikön puusto sekä metsänomistajan tavoitteet – esimerkiksi se, mitä hän kannattavuudella tarkoittaa.

Jotain kuitenkin voidaan sanoa. Esimerkiksi Luonnonvarakeskuksen tutkija Sauli Valkosen mukaan eteläsuomalaisissa kuusikoissa puuta saadaan jatkuvassa kasvatuksessa lähtökohtaisesti viidenneksen vähemmän kuin avohakkuumetsätaloudessa. Puuston kasvu taas korreloi suoraan metsän hiilinielun kanssa.

Luonnonvarakeskuksen johtajan Taneli Kolströmin mukaan saman puumäärän hakkaaminen jatkuvan kasvatuksen menetelmin vaatii karkeasti kolminkertaisen pinta-alan avohakkuumetsätalouteen verrattuna.

Ero selittyy esimerkiksi sillä, että jatkuvassa kasvatuksessa monet metsätalouden innovaatiot, kuten siementen ja taimien jalostus, jäävät käyttämättä.


Lisää metsänjalostuksen vaikutuksista ResearchGaten artikkelissa: Carbon Sequestration from 40 Years of Planting Genetically Improved Loblolly Pine across the Southeast United States 


 

Hannes Mäntyranta

Kirjoita kommentti