Kun maanpintaa muokataan päätehakkuun jälkeen uusien puiden kasvupaikaksi, uusi puusukupolvi syntyy ja lähtee kasvuun nopeasti. Samalla hakkuutähteet kasvattavat maaperän hiilivarastoa.
Pidemmällä aikavälillä muokkaus parantaa metsän kasvua ja auttaa lisäämään puuston hiilivarastoa. Hiilivarasto kasvaa myös maaperässä, mutta muutosta on vaikea havaita, koska maan hiilivaraston koko vaihtelee paikasta toiseen niin paljon.
Tuoreen ruotsalaistutkimuksen mukaan metsän hiilivaraston lisäys maanmuokkauksen ansiosta on 25 vuodessa melkein 25 tonnia hehtaaria kohti.
”Metsien kasvu ja hiilinielu on saatu lisääntymään noin kaksinkertaiseksi viime 60 vuoden aikana. Maanmuokkaus on ollut yksi avaintekijä tässä kehityksessä”, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Hannu Ilvesniemi.
Turvemaiden päätehakkuukohteilla tilanne on kivennäismaata monimutkaisempi, koska päätehakkuu nostaa maaperän vedenpintaa. Se lisää hapettomia oloja maaperässä, mikä voi paitsi haitata juuriston kasvua, myös lisätä päästöjä vesistöön ja ilmakehään.
Myös turvemailla hyvin kasvava puusto on merkittävä hiilinielu. Turpeen hiilivarasto on kuitenkin niin suuri, että siinä mahdollisesti tapahtuvia muutoksia suuntaan tai toiseen ei pystytä nykyisin mittausmenetelmin havaitsemaan.
Turvemaalla hakkuun ja maanmuokkauksen menetelmät täytyykin valita huolellisesti. Erityisen tärkeitä ovat vesitalouden järjestelyt.
Hyötyjä riittää
Luonnonvarakeskus on koonnut kirjallisuuskatsauksen siitä, mitä maanmuokkauksen vaikutuksista metsänuudistamiseen, vesistöihin sekä metsien käytön ekologiseen ja sosiaaliseen kestävyyteen tiedetään. Vaikutukset ovat monin tavoin positiiviset.
Muokkaus vähentää maan tiivistymistä, kohottaa kasvupaikan lämpötilaa, lisää kasveille käyttökelpoisten ravinteiden saantia sekä vähentää pintakasvillisuuskilpailua ja siemen- ja taimituhoja. Näin taimi selviää alkuvaiheesta paremmin elossa ja kasvaa nopeammin kuin muokkaamattomalla maalla.
Vaikutukset metsien kasvuun näkyvät vuosikymmeniä. Muokkaus kannattaa taloudellisesti ja esimerkiksi tuoreella kangasmaalla muokkauksen vuosituotto seuraavaan päätehakkuuseen asti on noin 3,5 prosenttia.
Kun maapohjan muokkaa, taimet on myös helpompi istuttaa. Kylvö työsuorituksena helpottuu sekin, kun siemenet eivät katoa aluskasvillisuuden sekaan.
”Kylvö on itse asiassa aika turhaa ilman maanmuokkausta”, sanoo Ilvesniemi. ”Ei puu luontaisestikaan oikein lähde kasvamaan ilman että maanpinta jotenkin rikkoutuu. Nykytietojen mukaan maanmuokkaus edesauttaa taimettumista myös jatkuvan kasvatuksen aloilla.”
Mätästyksestä tuli valtamenetelmä
Luonnonvarakeskus tutki kahta maanmuokkausmenetelmää, karummilla kivennäismailla äestystä ja rehevämmillä mailla mätästystä. ”Mätästyksestä on käytännössä tullut kymmenessä vuodessa valtamenetelmä”, Ilvesniemi sanoo.
Laikkumätästyksessä kuopaistaan kaivinkoneen kauhalla kivennäismaahan asti ulottuva kuoppa ja käännetään kauhaan otettu maapaakku kuopan viereen ylösalaisin. Taimi istutetaan käännetyn mättään päälle.
Kääntömätästys on muuten samanlainen menetelmä, mutta siinä ylösalaisin käännetty maapaakku pannaan takaisin samaan kuoppaan, mistä se otettiinkin.
Kun maapaakku on muuta maanpintaa korkeammalla, taimi pysyy kuivassa ja kasvupaikka on ympäristöä lämpimämpi. Paljas maanpinta torjuu tukkimiehentäitä ja paakun sisällä oleva humus hajoaa pikkuhiljaa taimen ravinnoksi.
Ilvesniemen mukaan mätästys myös helpottaa ympäristökohteiden turvaamista. ”Säästöpuuryhmät, avainbiotoopit ja maalahopuut on helpompi jättää rauhaan”, Ilvesniemi sanoo.
Mätästys on rehevämpien kasvupaikkojen muokkausmenetelmä ja näillä kohteilla uudistaminen tehdään lähes aina istuttamalla. Karumpien maiden äestys taas sopii sekä kylvölle että istuttamiselle.
Äestyksessä kivennäismaan pinnalta poistetaan humuskerros mutta ei juurikaan kosketa kivennäismaahan.
Haittoja torjutaan huolellisella työllä
Muokkaus voi aiheuttaa maisema-, virkistys- ja vesistöhaittoja, mutta niitä voi torjua huolellisella työllä, kuten mahdollisimman kevyillä toimenpiteillä ja niin, että maanpintaa rikotaan mahdollisimman vähän.
Muokatulta kivennäismaalta vapautuu ravinteita vesistöihin enemmän kuin muokkaamattomalta, mutta huuhtoumat ovat pieniä, koska maa ja kasvillisuus pidättävät niitä. Muokkaus voi vahingoittaa esimerkiksi marjakasvien varpuja mutta yleisesti ottaen kasvillisuus toipuu muokkauksesta hyvin.
Turvemailla valumavesien ravinteiden ja orgaanisen aineksen pitoisuudet ovat moninkertaisia kivennäismaihin verrattuna. Vesistövaikutuksia voidaan kuitenkin vähentää esimerkiksi suojavyöhykkeillä.
4 kommenttia “Maanmuokkaus torjuu ilmastonmuutosta – taloudellinen tuotto jopa 3,5 prosenttia vuodessa”
/ Seppo Ruotsalainen
Tuon taimikuvan alla lukee: ”Muokkaamattomalla maalla kylmän kevättuulen ja versosurman riskit ovat muokattua maata pienemmät.” Onko tämä nyt varmasti oikein? Eikös muokkaamattomalla maalla tällaisten riskien pitäisi olla suuremmat?
/ Hannes Mäntyranta
Kyllä se niin pitäisi olla kuin Luonnonvarakeskuksen materiaaleissa sanottiin.
/ Uolevi Kantanen
Kerrankin asiallista ja perusteltua tietoa metsätaloudesta ”huuhaa” -tiedon vastapainoksi! Tätä lisää tiedotusvälineisiin, kouluihin jne.
Yli puoli vuosisataa metsätaloutta ammatikseen seurannut
/ Reijo Pankka
Versosurman osalta päätelmä on loogisesti ristiriitainen, sillä aluskasvillisuus lisää varjostusta ja mikroilmaston kosteutta, mikä taas lisää sienitautitodennäköisyyttä!