Metsänhoito

12.6.2019 / Faktat
Kuva: Erkki Oksanen

Metsänhoito pyrkii kestävyyteen ja luonnonläheisyyteen

Kestävässä metsätaloudessa yhdistyy kolme tavoitetta. Ensiksi, luonnon ekologinen kantokyky ei saa heiketä. Ympäristöä voi muuttaa vain sen verran, että luonto voi palautua muutoksesta. Metsiin liittyvät sosiaaliset ja kulttuuriset arvot eivät myöskään saa heikentyä, ja kolmanneksi metsätalouden on oltava taloudellisesti kannattavaa kaikille mukana oleville osapuolille.

Luonnonläheinen metsänhoito tarkoittaa, että metsätaloudessa tavoitellaan luonnonmetsän rakennepiirteitä. Tällöin luonnon kiertokulkua muutetaan mahdollisimman vähän, kun metsänhoidon taloudellisesta kannattavuudesta ja sosiaalisesta kestävyydestä pidetään huolta.

Suomessa metsää hoidetaan metsikkökuvioittain. Metsikkökuvio on kasvillisuudeltaan ja maaperältään yhtenäinen alue. Kuviot ovat hyvin pieniä, esimerkiksi Etelä-Suomen perhemetsissä keskimäärin 1,4 hehtaaria eli noin kahden jalkapallokentän kokoinen alue.

Talousmetsien hoidossa siirryttiin 1900-luvun kuluessa jaksolliseen metsänkasvatukseen. Se tarkoittaa, että metsän kasvatus jakautuu kiertoaikoihin. Kiertoaika alkaa uuden metsän perustamisesta ja päättyy vuosikymmenten päästä metsikkökuvion puuston kaatamiseen päätehakkuussa. Kiertoajan kuluessa kuviota hoidetaan esimerkiksi harvennushakkuin, joissa poistetaan pieniä ja metsätaloudellisesti huonolaatuisia puita. Näin jäljelle jääville hyvälaatuisille puille jää enemmän tilaa kasvaa.

Päätehakkuita on periaatteessa kahdenlaisia: avohakkuita ja siemenpuuhakkuita. Avohakkuussa kaikki tai lähes kaikki metsän puut kaadetaan, kun taas siemenpuuhakkuussa metsään jätetään suurimpia puita siementämään uusi metsä. Kun uusi metsä on syntynyt, siemenpuut voidaan kaataa.

Vuoden 2014 alussa voimaan tullut metsälaki mahdollistaa entistä paremmin myös eri-ikäisrakenteisen eli jatkuvan metsänkasvatuksen. Siinä vältetään avohakkuita ja puita poistetaan joko yksitellen harvennuksen tapaan tai metsään tehdään vain pieniä, enintään 0,3 hehtaarin kokoisia aukkoja.

Metsänhoidon tapa valitaan sen mukaan, mitkä ovat metsikkökuvion ominaisuudet ja metsänomistajan tarpeet. Mikä kasvatustapa millekin kuviolle parhaiten sopii, riippuu paitsi kuvion puustosta, myös kasvupaikasta ja metsän sijainnista.

Metsänomistajien tarpeet vaihtelevat taloudellisesti ja muutenkin. Joku arvostaa tasaista tulovirtaa, toinen hetkellisesti suurempaa tuloa. Melkeinpä kaikki metsänomistajat arvostavat myös luonto-, virkistys ja kulttuuriarvoja omissa metsissään, mutta näiden eri arvojen painotus vaihtelee metsänomistajien kesken.

Laki kieltää metsän hävityksen

Metsän hävittäminen kiellettiin jo Suomen ensimmäisessä metsälaissa vuonna 1886. Nykyään tämä tarkoittaa, että jos metsässä tehdään hakkuu, jossa jäljelle jäävän puuston määrä on pieni, kuten päätehakkuussa, hakatun metsän tilalle on aina perustettava uusi metsä.

Uuden metsän perustamistapa riippuu kasvupaikasta. Yleensä reheville maille istutetaan taimia, koska ne jaksavat kilpailla heinien kanssa elintilasta. Karuilla heinättömillä mailla voidaan kylvää siemeniä. Näitä kahta metsän perustamistapaa kutsutaan metsänviljelyksi.

Metsä voidaan perustaa myös luontaisesti. Tällöin päätehakkuu tehdään siemenpouuhakkuuna, jossa jätetään pystyyn riittävä määrä puita siementämään uusi metsikkö. Siemenpuut ovat yleensä arvokkainta tukkia, minkä johdosta ne yleensä kaadetaan, kun taimikko on syntynyt.

Eri-ikäisrakenteisessa kasvatuksessa hakkuiden myötä syntyviin aukkoihin kasvaa uusi metsä luontaisesti lähipuiden siemenistä.

Neljä viidestä puusta on luontaisesti syntynyt

Suurista metsänviljelyponnistuksista – joka kevät istutetaan jopa 150 miljoonaa tainta ja sen lisäksi puolelle istutuspinta-alasta kylvetään merkittävät määrä siemeniä – huolimatta Valtakunnan metsien inventointitiedoista tiedetään, että kaikista Suomen puista yli neljä viidesosaa lähes kaikilla metsähehtaareilla on luontaisesti syntynyt.

Tämä kertoo siitä, että luonto on paljon tehokkaampi metsänuudistaja kuin ihminen eikä pohjoisen havumetsävyöhykkeen metsää oikeastaan voi estää uudistumasta.

Miksi metsää sitten viljellään, miksi istutetaan ja kylvetään taimia? Syy on yksinkertainen: jaksollisessa metsänkasvatuksessa se lyhentää kiertoaikaa jopa yli viisi prosenttia, mikä lisää metsänhoidon tuottoa samassa suhteessa. Tämä johtuu esimerkiksi siitä, että luonnossa puut eivät tuota riittävästi siemeniä läheskään joka vuosi. Myös jalostetut taimet ja siemenet parantavat tulosta.

Suomessa hakataan vuosittain keskimäärin runsas kaksi prosenttia metsäpinta-alasta. Tästä noin kolmannes on päätehakkuuta ja kaksi kolmasosaa harvennushakkuuta. Päätehakkuita tehdään siis vuosittain alle prosentilla metsäpinta-alasta, ja niistä vain osa on paljon puhuttuja avohakkuita.

Suomessa tehdään vuosittain jopa 150 000 hakkuupäätöstä, mikä osaltaan kertoo hakkuualojen pienuudesta. Näistä vain muutama kymmenen tehdään eri-ikäisrakenteisen eli jatkuvan kasvatuksen hakkuuna.

Tavoitteena on hyvänlatuinen tukkipuu

Metsänkasvatuksella tavoitellaan sitä, että metsästä saadaan mahdollisimman paljon laadukasta tukkia. Tässä on myös onnistuttu: noin 70 prosenttia metsänomistajan puun myyntituloista tulee tukkipuusta.

Tukiksi kelpaa riittävän suora, paksu ja terve puu ja siksi tukkeja saadaan erityisesti päätehakkuista. Tukeista sahat jalostavat esimerkiksi lankkua ja lautaa. Ohuemmat puut ovat kuitupuuta, jota kertyy erityisesti harvennushakkuissa. Kuitupuut, sekä sahoilla tukkien pinnasta jäävä ja haketettava jätelauta lähtevät sellutehtaille paperin ja kartongin raaka-aineeksi.

Julkisessa keskustelussa sanotaan yhä useammin, että Suomessa pitäisi korvata sellun tuotantoa pitkäikäisen sahatavaran tuotannolla. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä sellua ja sahatavaraa tehdään puun eri osista. Käytännössä kaikki sahatavaraksi kelpaava tukkipuu myös käytetään sahatavaraksi. Enempää sitä ei voi saada. Ennen selluteollisuuden syntyä sahoilta yli jäävä jätelauta poltettiin sahan alueella suurissa rovioissa.

Sahoilla syntyvä sahanpuru poltetaan energiaksi tai käytetään levyteollisuudessa. Hakkuussa syntyy myös hakkuutähteitä, kuten latvuksia ja oksia. Yhä suurempi osa näistä kerätään pois energianlähteiksi voimalaitoksille. Myös kantoja kerätään bioenergian tuotantoon, mutta nykyään hyvin vähän.

Kotitarvepuuta lukuun ottamatta energiaa tehdään vain muun metsäsektorin sivuvirroista. Ensiharvennuspuu, joka menee kokonaan energiantuotantoon, kaadetaan vain metsänhoidollisista syistä, jotta jäljelle jäävän puuston kasvu kiihtyisi. Puun kaato pelkästään energiantuotantoon olisi täysin kannattamatonta.

Valtion tuilla turvataan metsien hoitoa

Valtio tukee yksityisten metsänomistajien metsänhoitotöitä. Tuella halutaan varmistaa suomalaisten metsien kasvu ja terveys.

Merkittävä peruste tuelle on yksityismetsätalouden ylisukupolvisuus. Vaikka metsänhoidolliset investoinnit nostavatkin metsän arvoa välittömästi, voi olla, että investoinnin hyödyn saa käyttöönsä vasta seuraava sukupolvi.

Yhteiskunnan kannalta on tärkeää, että tästä huolimatta metsien tuotto turvataan. Siksi valtio on pitänyt tärkeänä kannustaa metsänomistajia metsänhoitoinvestointeihin. Valtion kannalta tuki voidaan nähdä myös erittäin tuottoisana investointina.

Päivitetty: kesäkuu 2019

Hannes Mäntyranta

Kirjoita kommentti