Werna Wahlmanin tuoreessa pro gradu -tutkimuksessa listattiin vaaran merkit kirjanpainajatuholle.
”Juurikääpä näyttää olevan yksi merkittävistä tekijöistä, joka altistaa kuusia kirjanpainajatuholle. Erityisesti, kun kirjanpainajia on vielä vähän”, kertoo Werna Wahlman Helsingin yliopistosta.
Wahlmanin havainnon mukaan kirjanpainaja vaivasi kolmea neljästä juurikäävän infektoimista puista.
”Puiden suojaaminen juurikäävältä kantokäsittelyllä voi siis auttaa välillisesti myös suojaamaan puita kirjanpainajalta”, hän sanoo.
Kuusen kirjanpainajatuhoon liittyvät tiedot ilmenevät Wahlmanin maaliskuussa julkaistusta Helsingin yliopiston pro gradu -työstä The effect of Heterobasidion root rot on Ips typographus infestation risk on Norway spruce.
Wahlmanin mukaan epäsuora yhteys juurikäävän ja kirjanpainajan välillä on ollut entuudestaan tunnettu. Gradussa tutkittiin ensimmäistä kertaa maastossa näiden kahden suoraa yhteyttä. Aiemmin asiasta on ollut vain ”valistuneita arvauksia”.
”Juurikääpä heikentää puun juuristoa tehden siitä alttiimman tuulituhoille, ja kirjanpainajat taas hyötyvät tuulenkaadoista”, Wahlman kertoo.
Juurikääpä on erittäin haitallinen havupuiden lahottajasieni, joka aiheuttaa vuosittain merkittäviä taloudellisia tappioita Suomessa ja Euroopassa. Se hidastaa metsien kasvua ja kykyä sitoa hiilidioksidia. Myös hyönteistuhot, kuten kirjanpainajavahingot, uhkaavat metsien terveyttä. Niiden vuoksi Suomessa hakattiin vuonna 2022 yli 6000 hehtaaria metsää. Hakkuiden määrä on ollut nousussa.
Saksassa ja Tšekissä kirjanpainajat ovat tuhonneet viime vuosina valtavia metsäalueita.
Kirjanpainaja iskee stressaantuneeseen puuhun
Juurikääpä heikentää puun puolustuskykyä hyönteisiä vastaan.
”Lahon eteneminen puussa heikentää puun vedenottokykyä, mikä vähentää kosteuspainetta. Lahon eteneminen voi häiritä veden kuljetusta juurista ylöspäin”, Wahlman kertoo.
Puun kosteuspaine viittaa veden aiheuttamaan paineeseen kasvisolujen sisällä. Paine ylläpitää solujen rakennetta sekä edistää veden ja ravinteiden kuljetusta kasvissa.
Juurikääpä myös vähentää pihkan erittymistä.
”Stressaantuneet puut eivät pysty puolustautumaan kaarnakuoriaisia vastaan pihkavuodon avulla”, Wahlman sanoo.
Lue lisää: Luontaiset viholliset voivat estää kirjanpainajatuhon — tutkija kertoo, miten se tehdään
Elävissä ja vain lievästi kirjanpainajan vuoksi oirehtivissa kuusissa esiintyi vähemmän juurikääpää kuin kirjanpainajan tappamissa tai vakavasti oirehtivissa puissa.
”Havainto viittaa siihen, että juurikäävän merkitys on suurempi nimenomaan kirjanpainajaepidemian alkuvaiheessa kuin myöhemmin. Kun kirjanpainajia on riittävän paljon, ne voivat iskeytyä myös näennäisesti terveisiin puihin”, Wahlman sanoo.
Tutkimuksessa mitattiin 442 kirjanpainajan vaivaamaa kuusta yhdeksältä eri päätehakkuuleimikolta Tutkimuksessa havaittiin myös runsaasti kirjanpainajapuita, joissa ei ollut juurikääpää.
”Siten kirjanpainajatuholle on oltava myös muita selittäviä tekijöitä kuin juurikääpä”, Wahlman pohtii.
Tutkimuksessa havaittiin positiivinen korrelaatio puun läpimitan ja kirjanpainajan välillä. Mitä suurempi läpimitta, sitä todennäköisemmin kirjanpainaja puuhun iskeytyy. Tämä on havaittu myös useissa muissa tutkimuksissa.
Wahlmanin mukaan kirjanpainajatuhoa ennusti hänen tutkimuksessaan juurikääpää lievemmin myös kaksi muuta ennusmerkkiä: heikentynyt puun läpimitan kasvu viiden viime vuoden aikana sekä puun suurempi läpimitta rinnankorkeudelta mitattuna.
”Tutkimuksessa havaittiin positiivinen korrelaatio puun läpimitan ja kirjanpainajan välillä. Mitä suurempi läpimitta, sitä todennäköisemmin kirjanpainaja puuhun iskeytyy. Tämä on havaittu myös useissa muissa tutkimuksissa”, Wahlman sanoo.
Lisäksi tuhoa ennustivat korkeampi kuusen pohjapinta-ala, suurempi puustotiheys, kuivuuden aiheuttama stressi ja hakkuiden vuoksi lisääntynyt valon määrä.
Puuston pohjapinta-alalla tarkoitetaan puiden rinnankorkeudelta mitattujen poikkileikkauspinta-alojen summaa hehtaaria kohden.
Sekametsät paremmin turvassa
Wahlmanin mukaan juurikääpää voi torjua talviaikaisilla hakkuilla sekä kantokäsittelyllä lämpimänä vuodenaikana, jolloin juurikääpä tuottaa itiöitä.
Hakkuukone käsittelee kannon heti katkaisun jälkeen joko urealla tai juurikäävän kanssa kilpailevalla harmaaorvakkasienellä.
Sekametsät ovat yleensä vähemmän alttiita laajamittaiselle kirjanpainajatuholle.
Wahlman muistuttaa samalla, että juurikäävän torjunta ei yksin riitä suojamaan metsiä kirjanpainajalta, vaan myös muita metsänhoitotoimia tarvitaan.
”Sekametsät ovat yleensä vähemmän alttiita laajamittaiselle kirjanpainajatuholle”, Wahlman sanoo.
Riittävällä harvennuksella voi parantaa veden saatavuutta ja vähentää puiden välistä kilpailua metsikön sisällä. Tämäkään konsti ei ole yksiselitteinen.
”Toisaalta harvennus voi altistaa jäljelle jääviä puita juurikääpätartunnalle. Liian intensiivisesti tehtynä harvennus vähentää puiden kykyä varjostaa. Äkillisesti lisääntyvä valo voi aiheuttaa puille stressiä. Metsänhoidossa tarvitaan kompromisseja”, Wahlman sanoo.
Juurikääpä
Merkittävä havupuiden lahottajasieni, joka saattaa johtaa puun kuolemaan.
Aiheuttaa kasvutappioita ja heikentää puutavaran laatua.
Suomessa esiintyy kaksi lajia: kuusen tyvilahoa aiheuttava kuusenjuurikääpä (Heterobasidion parviporum), sekä männyn tyvitervastautia aiheuttava männynjuurikääpä (Heterobasidion annosum sensu stricto).
Keski- ja Etelä-Euroopassa tavataan vielä kolmatta lajia (Heterobasidion abietinum).
Esiintyy yleisimmin talousmetsissä, erityisesti lämpimään vuodenaikaan tehtyjen hakkuiden jälkeen.
Levittää kantaitiöitään ilmassa ja tarttuu kantopintojen ja vaurioiden kautta. Sienirihmasto leviää naapuripuiden välille juuriyhteyksien avulla.
Voi pysyä tartuttavana kannoissa vuosikymmeniä. Pahiten saastuneilla alueilla ainoa keino torjua voi olla puulajin vaihto.
Kirjanpainaja
Noin viiden millimetrin pituinen, tummanruskea kuusella elävä kaarnakuoriainen.
Lisääntyy etupäässä tuulenkaadoissa, kuusipinoissa ja heikkokuntoisissa pystypuissa.
Voi hyökätä runsaslukuisina myös elävien puiden kimppuun.
Lähteet Werna Wahlman, Luke
Yksi kommentti “Kirjanpainajan ja juurikäävän yhteydestä uutta tietoa – näistä merkeistä ennustat tulevan metsätuhon”
/ Lauri Oinonen
Metsien tuholaiset ovat haasteellinen ja vaarallinen asia. Monista syistä johtuen hakkuut ajoittuvat tuhoja altistaviin vuodenaikoihin. Valppaus seurata asioita paikan päällä on yhä enemmän tarpeellista.
Ongelmia tuottavat myös harvennushakkuut sulan maan aikana ja juuri silloin, kun olisi omatoimisesti valoisaa aikaa metsänhoitotöille. Miten voi jatkuvassa kasvatuksessa tehdä suvipuolella vuotta
savottaa, kun on suuri vaara jäljelle jäävien puiden vaurioista?
Olikohan kaskeamisen kaudella vielä näitä nykyisiä tuholaisia vitsauksina?