Venäjän metsäpalot näkyvät Suomen itärajan luonnossa – Länsi-Suomessa tilanne päinvastainen
Metsän ennallistamispoltot Suomessa toivat palaneille alueille jopa 200 lahopuussa elävää kovakuoriaislajia, joiden joukossa oli myös lukuisia uhanalaisia ja muita harvinaisia lajeja.
Metsähallituksen viime vuosina tekemät metsän ennallistamispoltot ovat tarjonneet uusia elinympäristöjä sadoille hyönteislajeille.
Eräältä kohteelta löydettiin polton jälkeen lähes puolet kaikista Suomen paloalueiden kovakuoriaislajeista sekä puolet Suomen latikkalajeista. Joillekin kohteille saapui jopa 200 lahopuussa elävää kovakuoriaislajia jo paloa seuraavana kesänä. Polttoalueille ilmaantuu myös sieniä, kääpiä ja jäkäliä sekä hyönteisiä syöviä lintuja.
”Lahopuusta riippuvaista lajistoa saapuu paloalueille aina runsaasti lähimmistä ympäröivistä metsistä, joissa ne elävät luonnostaan syntyneissä lahopuissa – tyypillisesti sitä enemmän ja sitä arvokkaampia lajeja, mitä laadukkaampia ja vanhempia metsiä lähistöllä on”, kertoo luonnonsuojelun erityisasiantuntija Sampsa Malmberg Metsähallituksesta.
Koska palanut metsä on Suomen harvinaisimpia luontotyyppejä, Metsähallitus on ennallistanut Beetles-LIFE-hankkeessa neljän viime vuoden aikana polttamalla 14 Natura-alueella yhteensä 344 hehtaaria. Suomen kovakuoriaisista 37 lajin ensisijainen tai toissijainen elinympäristö on metsäpaloalue. Lisäksi osa poltoista tuki sadoille lajeille elintärkeän haapapuun taimien kasvua suojelualueilla.
Alueiden inventoinneissa havaittiin palaneiden ja palamattomien metsien kovakuoriaislajistojen välinen valtava ero. Paloalueilla löytyi 1,5–2-kertainen määrä eri lajeja verrattuna palamattomiin alueisiin.
Yksilömäärissä ero oli noin kymmenkertainen ennallistamispolttojen hyväksi. Poltoilla jäljitellään luonnollisia metsäpaloja.
Poltot lajien tunnettujen esiintymien lähellä
Ennallistamispoltoissa keskityttiin erityisesti kuuteen hyönteislajiin, jotka ovat niin sanottuja sateenvarjolajeja. Sateenvarjolaji tarkoittaa lajia, jonka suojelutoimet auttavat samanaikaisesti myös monia muitakin lajeja.
Havuhuppukuoriainen, mäntyhuppukuoriainen, palolatikka, lahokapo, kaskikeiju ovat joko riippuvaisia metsäpaloalueista tai vähintään hyötyvät niistä. Haavansahajumi hyötyy poltoille kasvavista haavoista.
”Poltot oli suunniteltu hankkeen kohdelajien tunnettujen esiintymien lähelle, jotta lajit voisivat levitä niille. Seurannoissa havaittiin, että tässä useimmiten onnistuttiin. Poltot tulivat selvästi tarpeeseen”, Malmberg sanoo.
Metsäpalot ovat muovanneet miljoonien vuosien ajan boreaalista havumetsää. 1600-luvulta 1850-luvun puoliväliin joka vuosi paloi noin prosentti Suomen mäntyvaltaisista metsistä. Palojen väheneminen on ensisijainen syy 21 metsälajin uhanalaisuudelle, ja kuusi hyönteislajia on hävinnyt Suomesta.
Osa puista kuolee, osa jää eloon
Ennallistamispoltossa tulen annetaan kulkea hallitusti metsänpohjan läpi yleensä entisessä talousmetsässä. Osa puista kuolee ja osa jää eloon.
Suurin osa Metsähallituksen hankkeen poltoista tehtiin alueilla, joilla polttoja on tehty ennen hanketta säännöllisesti jo vuosia. Osa poltoista tehtiin muilla alueilla.
Eniten paloalueiden lajistoa havaittiin alueilla, joita oli poltettu aiemminkin. Myös Venäjän rajan läheisyys vaikutti. Kuumina kesinä Venäjän metsäpalojen hajua ja savua on kantautunut Suomeen jopa satojen kilometrien päästä.
”Rajan takana metsää palaa enemmän kuin Suomessa, mikä tukee osaltaan paloalueista riippuvaisen lajiston säilymistä”, Malmberg sanoo.
Länsi-Suomessa paloalueiden lajisto on sitä vastoin taantunut tai jopa kadonnut.
”Lajiston ainaisena haasteena on löytää uusia paloalueita leviämisetäisyydeltään, kun vanha ei enää kelpaa niiden elinympäristöksi paloalueen kehittyessä”, Malmberg kertoo.
Luonnon monimuotoisuus peittoaa ilmastotappion
Kulottaminen on luonnonhoidon menetelmänä monille eurooppalaisille vieras samaan aikaan kun vaaralliset metsäpalot ovat lisääntyneet maailmalla ja hiilidioksidin määrä ilmakehässä kasvaa.
Metsän palaessa ilmaan vapautuu hiilidioksidia, kun metsänpohjan kunttaa ja puuainesta palaa. Esimerkiksi kymmenen hehtaarin metsän, noin 14 jalkapallokentän kokoisen alueen kulotus vastaa 80 auton keskimääräistä ajomatkaa vuodessa.
Ennallistamispoltoissa tavoite on saada yleensä osa puista kuolemaan, jolloin myös lahoavasta puusta vapautuu vähitellen hiilidioksidia ilmaan.
”Ennallistamispoltoissa vastakkain ovat ilmastohaitat ja monimuotoisuushyödyt. Vaikka ilmaston kanssa hieman hävitään, niin yleinen näkemys on, että monimuotoisuushyödyt painavat tässä selvästi enemmän”, Malmberg sanoo.
Ennallistamispoltoissa vastakkain ovat ilmastohaitat ja monimuotoisuushyödyt. Vaikka ilmaston kanssa hieman hävitään, niin yleinen näkemys on, että monimuotoisuushyödyt painavat tässä selvästi enemmän.
Uusien puiden kasvaessa takaisin kuolleiden ja lahonneiden puiden tilalle suunnilleen sama määrä hiilidioksidia lopulta varastoituu takaisin metsään, kuin mikä siitä vapautui.
EU-rahoitus takaa ennallistamispoltot
Metsähallituksen polttamat alueet kuuluvat Natura-verkostoon, joka kattaa lähes viidenneksen (18 prosenttia) EU:n maa-alueesta ja lähes kuusi prosenttia merialueesta. Naturan tavoitteena on varmistaa Euroopan arvokkaimpien ja uhanalaisimpien lajien ja luontotyyppien säilyminen pitkällä aikavälillä.
Ennallistamispoltot toteutettiin EU:n 60-prosenttisesti rahoittamana Beetles LIFE -hankkeena. Tukisumma oli 1,6 miljoonaa euroa. LIFE-ohjelma on EU:n ainoa yksinomaan ympäristölle, luonnonsuojeluun ja ilmastotoimiin kohdistuva EU-rahoitus.
”Ilman EU-rahoitusta hanketta ei olisi voitu toteuttaa. Sama pätee kymmeniin muihinkin LIFE-hankkeisiin, joissa EU-rahoitusosuus on tyypillisesti 60–70 prosenttia kokonaisbudjetista,” Malmberg sanoo.
Palojatkumoa tuetaan myös jatkossa. Suomessa ja Ruotsissa on juuri alkanut Life2Taiga-hanke, jota rahoittaa niin ikään osin EU. Sen kokonaisbudjetti on 23,5 miljoonaa euroa.
