Jos pronssijalosoukko leviäisi Eurooppaan, se merkitsisi lähes kuolemantuomiota koivuille, varoittaa Ruotsin maatalousyliopisto. Heikki Nuorteva Lukesta toppuuttelee uhkakuvaa.
- Jos pronssijalosoukko leviää, Ruotsin maatalousyliopiston mukaan Pohjois-Amerikan kokemusten perusteella lähes kaikki Euroopan koivut voivat kuolla.
- Toistaiseksi tuholaisesta ei ole havaintoja Euroopassa. Ruotsissa on jo kehitetty DNA-pohjainen menetelmä sen tunnistamiseksi.
- Tuholaistorjunta vaatii ripeää toimintaa ja kansainvälistä yhteistyötä.
”Pohjois-Amerikassa tehtyjen havaintojen perusteella voimme odottaa, että Euroopan koivut kuolevat lähes sataprosenttisesti”, sanoo tohtoriopiskelija Sezer Olivia Kaya Ruotsin maatalousyliopiston (SLU) tiedotteessa.
Tappavaa koivutuholaista pronssijalosoukkoa (Agrilus anxius) ei toistaiseksi ole tavattu Euroopassa, mutta lajia pidetään silmällä.
Ruotsalaistutkijat ovat kehittäneet tarkkailua varten molekyylitekniikkaan perustuvan menetelmän, joka tunnistaa pronssijalosoukon tai sen ulosteet jo varhaisvaiheessa DNA:n perusteella.
Hyönteinen on jo aiheuttanut merkittäviä tuhoja Pohjois-Amerikassa. Maatalousyliopiston tutkija Michelle Cleary korostaa tiedotteessa, että uhka tulee tunnistaa ajoissa.
”Tuhohyönteiset eivät tunne kansallisia rajoja, joten kasvinsuojelussa on välttämätöntä tehdä kansainvälistä yhteistyötä”, Cleary sanoo.
Voiko pronssijalosoukko tappaa Euroopan koivut, erityisasiantuntija Heikki Nuorteva Luonnonvarakeskuksesta (Luke)?
”Henkilökohtaisesti en usko, että Euroopan kaikki koivuyksilöt menehtyisivät maanosaamme mahdollisesti saapuvan pronssijalosoukon aiheuttamiin tuhoihin – ainakaan yhtäkkiä ja totaalisesti”, Nuorteva sanoo.
Tämä siitäkin huolimatta, että Nuortevan mukaan Pohjois-Amerikassa sinne istutetut eurooppalaiset rauduskoivut ovat olleet erittäin alttiita pronssijalosoukon tuhoille.
”Jos pronssijalosoukko Eurooppaan päätyisi, olisi erittäin tärkeää estää sen leviämismahdollisuudet ympäristöön mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti. Turhia riskejä ei kannata ottaa”, Nuorteva sanoo.
Jos hyönteistä tai sen toukkia tavattaisiin koivuista, olisi lähiympäristön puut kaadettava nopeasti, jotta kuoriainen ei pääsisi leviämään.
”Pronssijalosoukko todennäköisesti kykenee lentämään ajan kanssa jopa useita kilometrejä, joskin asiaan vaikuttaa monet seikat kuten sääolosuhteet ja hyönteisten fysiologinen kunto”, Nuorteva kertoo.
”Myös kuoriaisen kulkeutuminen puutavarakuljetusten mukana voi olla merkittävän nopeaa.”
LAMP-testistä nopea tulos
Ruotsin maatalousyliopiston, isotermistä amplifikaatiota (LAMP) hyödyntävä testi on kehitelty Kanadassa. Nuorteva kiittelee SLU:n LAMP-testiä, joka takaa maastossa tuloksen jopa puolessa tunnissa. Tekniikka ei ole jokaisen metsänomistajan ulottuvilla, sillä se vaatii kannettavaa laboratoriolaitteistoa.
Nuorteva luettelee useita eri keinoja tuholaisten torjumiseksi, mikäli puutavaraa tuodaan riskialueilta: kansainväliset ja kansalliset rajoitteet, ohjeistukset, valvonta ja tarkastukset. Riskialueilta tuotava puu tulee kuumentaa.
Jos pronssijalosoukon kaltainen tuholainen pääsisi iskemään Suomessa, siitä on Nuortevan mukaan vielä kohtuullisen pitkä matka laajoihin tuhoihin koko maassa.
”Tuhonaiheuttajan populaatio ei kasva hetkessä räjähdysmäisesti, vaan se ottaa oman aikansa, jos muut ympäristötekijät ovat suotuisia. Ei myöskään tunneta tarkasti maamme koivulajien ja -alkuperien resistenssitekijöitä tuhonaiheuttajaa vastaan”, Nuorteva kertoo.
Luontaisista vihollisista ei tietoa
Vaikka pronssijalosoukkoa ei tavata Euroopassa, on Nuortevan mukaan yksistään Suomessa toistakymmentä jalosoukkolajia, joista ainakin kaksi lajia (koivujalosoukko ja raidanjalosoukko) kykenee iskemään koivuihin.
”Ei tiedetä, voisivatko näiden muiden jalosoukkolajien luontaiset viholliset, loiset tai pedot, hillitä myös pronssijalosoukon hypoteettista epidemiaa Euroopassa? Esimerkiksi useilla kaarnakuoriaislajeilla on keskenään samoja peto- ja loislajeja”, hän sanoo.
Suomeen päästessään pronssijalosoukko olisi todennäköisesti huomattavan vaarallinen sekä raudus- että hieskoivikoille.
”Näin ainakin Etelä-Suomen osalta, jossa ilmasto-olot saattavat olla hyönteiselle riittävän suotuisat”, Nuorteva vastaa.
Kuivuus heikentää puustoa
Nuortevan mukaan pronssijalosoukko lisääntyy tehokkaasti äskettäin kuolleissa rungonosissa. Riski puiden kuolemiseen kauttaaltaan olisi suuri. Erityisesti kuivuudesta kärsivät koivikot sekä monien runkotuholaisten, kuten koivunmantokuoriaisen (Scolytus ratzeburgii), lehtipuupiirtäjän (Elateroides dermestoides) tai puuntuhoojan (Cossus cossus) heikentämät kookkaat koivut olisivat otollinen ympäristö kuoriaiselle tai sen toukille.
”Mahdollisesti myös muut sieni- ja hyönteistuhot saattaisivat teoriassa heikentää koivujemme vastustuskykyä pronssijalosoukon iskemiskykyä vastaan”, Nuorteva sanoo.
Suomessa jo nyt yleinen pökkelökääpä (Piptoporus betulinus) voi Nuortevan mukaan osaltaan vaikuttaa koivun latvaosien kuolemiseen.
”Voisivatko kyseisen lahottajasienTen jo valtaamat rungonosat kiinnostaa myös pronssijalosoukkoa, on mielenkiintoinen kysymys, jonka osalta tutkimustietoa uupuu”, Nuorteva sanoo.
”Tai pystyisikö pronssijalosoukko selviämään Lapin ja Pohjois-Skandinavian tunturikoivikoissa, jotka jo valmiiksi kärsivät karuista ilmasto-oloista sekä tunturi- ja hallamittarien aiheuttamista puustokuolemista ja lehvästökadosta?”
Mistä tietää, että pronssijalosoukko on iskenyt koivuun?
”Pronssijalosoukon vaivaamien puiden rungossa ja oksissa on D-kirjaimen muotoisia, läpimitaltaan noin puolen sentin kokoisia ulostuloreikiä. Aikuiset kuoriaiset ovat melko pieniä, kooltaan 7–12 millimetrin väliltä. Naaras munii rungon ja oksien kuorenrakoihin”, Nuorteva vastaa.
Pronssijalosoukon toukat aiheuttavat suurimman vahingon puulle kaivaessaan käytäviään kuoren alle ja pintapuuhun ja tukkien käytävillään puun nestevirtaukset.
”Itse aikuiset eivät juuri vahingoita puuta, vaan järsivät ravinnokseen koivujen ja lehtipuiden lehtiä”.
Koivun latvaosien oksat kuolevat usein ensimmäisenä. Alalatvusto säilyy melko pitkään vielä vihreänä. Tuho etenee myöhemmin runkoa myöten alaspäin ja voi jatkua samassa puussa useita vuosia.
”Pohjois-Amerikassa osa tuhoille alttiista koivuista kuolee vähitellen kokonaan, mutta osa koivulajeista on melko vastustuskykyisiä. Euroopasta Kanadaan istutetuissa rauduskoivuviljelmissä tuho on saattanut olla erittäin suurta, jopa totaalista”,
Pronssijalosoukko voi iskeytyä myös pieniin, rungonpaksuudeltaan vain alle kolmen senttimetrin paksuisiin koivuihin. Vastikään kuollut puunosa voi toimia pronssijalosoukon lisääntymisalustana parisen vuotta.
Aasianrunkojäärä torjuttiin ripeästi
Suomella on kokemusta tuholaistorjunnassa, kun Itä-Vantaalta löydettiin aasianrunkojäärää vuonna 2015. Nuortevan mukaan aasianrunkojäärä (Anoplophora glabripennis) on pronssijalosoukkoa huomattavasti suurempi kovakuoriaislaji.
”Laji kykenee iskeytymään useisiin eri lehtipuulajeihin, ja on niin sanottu karanteenituholainen”, Nuorteva kertoo.
Aasianrunkojäärän torjunta on Suomessa Ruokaviraston vastuulla. Aikuiset jäärät ovat kooltaan 2,5–3,5 senttimetriä, ja toukat voivat kasvaa jopa tulitikkuaskin pituisiksi (5 cm). Hyönteisaikuisten ulostuloreiät lehtipuiden rungoissa ovat pyöreitä ja läpimitaltaan noin senttimetrin luokkaa. Euroopassa sitä havaittiin Itävallassa jo vuonna 2001.
”Laji saapui maahamme puisen pakkausmateriaalin mukana Kiinasta. Tuhoa esiintyi jonkin verran alueen lehtipuissa, jotka poistettiin leviämisen estämiseksi. Tuhoalueen seuranta lopetettiin 2020, koska uusia toukkia tai aikuisia yksilöitä ei enää löytynyt.”
”Aasianrunkojäärän tuhoalue Vantaalla jäi lopulta melko rajatuksi alueeksi nopeiden torjuntatoimenpiteiden ansiosta”, Nuorteva toteaa.
Rauduskoivu kasvaa ympäri Eurooppaa Välimereltä Keski-Siperiaan asti. Sen luontainen levinneisyysalue on etelämpänä ja lähempänä merenpintaa kuin hieskoivulla.
Koivun osuus Suomen puustosta on alle 20 prosenttia. Sekapuuston suosiminen tulee todennäköisesti lisäämään koivun osuutta havupuiden rinnalla.
Koivulla ei Suomessa toistaiseksi ole esiintynyt vaarallisia vieraslajeja, mutta useita tulokaslajiuhkia on olemassa, kuten Keski-Euroopassa tuhoa aiheuttava perhoslaji lehtinunna (Lymantria dispar).
Männylle vaarallisimpia vieraslajeja ovat mäntyankeroinen (Bursaphelenchus xylophilus) ja vuoristoniluri (Dendroctonus ponderosae). Mäntyjä tappavaa sukkulamatoa, mäntyankeroista, on tavattu Suomessakin käsittelemättömissä tuontipuuerissä muutamia kertoja, mutta metsiin asti se ei toistaiseksi ole päässyt leviämään.
Kuumentamatonta mäntypuuainesta ei saa tuoda Eurooppaan Pohjois-Amerikasta tai muilta esiintymisalueilta. Espanjassa ja Portugalissa mäntyankeroinen on jo saanut jalansijaa.
Männylle vaarallisin hyönteinen olisi vuoristoniluri (Dendroctonus ponderosae), jos se rantautuisi Eurooppaan Pohjois-Amerikasta. Kanadassa ja Yhdysvalloissa vuoristoniluri on parin viime vuosikymmenen aikana tappanut mäntymetsiä yhteensä yli 20 miljoonan hehtaaria, mikä on enemmän kuin koko Suomen metsäpinta-ala.
Vuoristoniluri talvehtii toukkina, jotka kestävät kovia pakkasjaksoja paremmin kuin aikuiset hyönteiset. Aiemmin oletettiin, että laji menehtyy viikon-parin -40 Celsius-asteen pakkasjakson jälkeen, mutta kaikkialla sekään ei ole riittänyt.
Vuonna 2006 myrskytuulten mukana massoittain eläviä kuoriaisia Brittiläisestä Kolumbiasta Kalliovuorten yli itään Albertan provinssiin, johon se saapui uudelle ekologiselle alueelle. Länsirannikolla lajia esiintyy Alaskasta Kaliforniaan saakka.
Faktalaatikon lähde: Heikki Nuorteva, Luke
