Teknologian tutkimuskeskus VTT on kehittänyt menetelmän, jossa nanoselluloosalla kaapataan mikromuovit ennen kuin ne pääsevät veteen. Mikromuovit ovat alle viiden millimetrin suuruisia muovipartikkeleita, joita on löydetty esimerkiksi kaloista.
Pienen kokonsa vuoksi mikromuovit havaitaan vasta, kun niitä on kertynyt esimerkiksi kalojen elimistöön.
Ihmisen sisälle mikromuovia päätyy juomaveden mukana. Tuhannessa litrassa merivettä voi olla jopa 8,3 miljoonaa mikromuovipartikkelia.
Muovipartikkelit voidaan tunnistaa nanoselluloosan avulla. Nanoselluloosa-termiä käytetään yleiskäsitteenä erilaisin tavoin prosessoiduille nano- ja mikrokokoisille selluloosamateriaaleille.
Nanokuitujen kemiallisia ominaisuuksia on mahdollista muuttaa sen mukaan, millaisia aineita niiden halutaan sitovan.
Nimitys tulee siitä, että kuidut ovat hyvin pieniä, kertaluokkaa millimetrin miljoonasosan pituisia.
Nanoselluloosan rakenne on verkkomainen ja huokoinen. Myös rakenteen ominaispinta-ala on suuri.
Tällaisen materiaalin avulla voidaan napata myös pienimmät, ihmissilmälle näkymättömät muovihiukkaset. Näiden partikkelien halkaisija on vain 100 nanometriä.
”Vedessä tähän rakenteeseen muodostuu voimakkaita kapillaarivoimia. Niiden avulla partikkeleita pystytään kuljettamaan sisälle verkoston rakenteisiin ja sitomaan niihin”, kertoo tutkimusprofessori Tekla Tammelin VTT:ltä tutkimuslaitoksen tiedotteessa.
Seuraava vaihe onkin uusien suodatusratkaisujen kehittäminen nanoselluloosan avulla.
”Partikkeleita voitaisiin ottaa talteen siellä, missä niitä syntyy. Esimerkiksi pyykinpesussa irtoaa fleece-vaatteista ja muista synteettisistä kuiduista mikromuovipartikkeleita”, Tammelin lisää.
Suodatusmenetelmiä on mahdollista kehittää myös mille tahansa teollisuuden alalle, missä on riski mikromuovipartikkelien syntymisestä ja päätymisestä vesistöön.
