Luonnon monimuotoisuuden kannalta, kumpi on parempi, jatkuva eli eri-ikäisrakenteinen vai jaksollinen eli tasaikäisrakenteinen metsänkasvatus?
Jatkuvan ja päätehakkuisiin perustuvan jaksollisen metsänkasvatuksen paremmuuteen ei ole mahdollista antaa yleistä vastausta. Parhaiden metsänhoitotoimenpiteiden valinta riippuu metsikön ominaisuuksista ja metsänomistajan tarpeista.
Suomessa metsää hoidetaan metsikkökuvioittain. Metsikkökuvio on maaperän, maaston ja kasvillisuuden suhteen yhtenäinen metsäalue. Kumpi menetelmä on parempi, jatkuva vai jaksollinen metsänkasvatus, riippuu aina vähintäänkin metsikön ominaisuuksista ja puustosta sekä useimmiten myös metsänomistajan toiveista.
Luonnon monimuotoisuuden kannalta eri kasvatustavat hyödyttävät erilaista luontoa. Koska jaksollisessa metsätaloudessa tehdään avohakkuita, siitä hyötyvät avoimien alueiden lajit. Esimerkiksi useat maatalousympäristöjen taantumisen seurauksena uhanalaistuneet lajit, kuten perhoset ja linnut, ovat löytäneet uuden elinpaikan hakkuuaukoilta.
Jatkuvassa kasvatuksessa taas ei tehdä avohakkuita, joten siitä hyötyvät peitteisen ja oksien peittämän metsän lajit.
Nykytilanteessa jatkuvan kasvatuksen lisääminen voi olla hyödyllistä metsäluonnon monimuotoisuudelle, koska kyseistä kasvatustapaa käytetään Suomessa vähän. Jos taas avohakkuualoja olisi riittävän vähän, tilanne saattaisi olla toinen, koska avohakkuiden edelleen väheneminen saaattaisi johtaa avoimista alueista hyötyvien lajien kärsimiseen.
Metsäluonnon monimuotoisuutta on vaikea määrittää yhdellä mittarilla. On kuvaavaa, että välittömästi avohakkuun jälkeen esimerkiksi metsän kovakuoriaislajien ja yksilöiden määrä suorastaan räjähtää kasvuun, mukaan lukien useat uhanalaiset kovakuoriaiset. Metsän alkaessa kasvaa, tilanne muuttuu, mutta lajina kuoriaiset selviävät, koska sama ilmiö tapahtuu taas viereisessä metsässä avohakkuun jälkeen.
Molemmissa hakkuutavoissa on pidettävä huolta luonnon monimuotoisuudesta erityistoimin. Esimerkiksi lahopuuksi muuttuvia säästöpuita ei kummassakaan hakkuutavassa jätetä automaattisesti, vaan metsänomistajan on erikseen päätettävä siitä. Samoin, jos metsätalouden tuotto-odotukset ovat liian suuret ja hakkuumäärät sen mukaiset, niin luonto, maisema, peitteisyys kuin virkistysarvotkin kärsivät hakkuutavasta riippumatta.
Korjaus, 29.3.2021: Virke ”Jos sitä (jatkuvaa kasvatusta) olisi vaikkapa yhtä paljon kuin jaksollista metsätaloutta, vastaus todennäköisesti olisi toinen, koska avohakkuiden väheneminen johtaisi avoimista alueista hyötyvien lajien kärsimiseen” on korvattu seuraavalla: ”Jos taas avohakkuualoja olisi riittävän vähän, tilanne saattaisi olla toinen, koska avohakkuiden edelleen väheneminen saaattaisi johtaa avoimista alueista hyötyvien lajien kärsimiseen.”
