Metsäkansaksi miellettyjen suomalaisten perustiedot metsistä ovat hataralla pohjalla, ilmenee tuoreesta tutkimuksesta.
Vain vähän yli kolmannes (38 prosenttia) suomalaisista tietää, että Suomen metsät kasvavat vuosittain enemmän kuin niitä hakataan. Tieto ilmenee Taloustutkimus Oy:n lokakuussa tekemästä kyselytutkimuksesta, jonka tilasi Metsämiesten Säätiö.
”Metsäalan kannattaa pitää huolta siitä, että perusfaktat metsän omistuksesta ja hoidosta ovat yleisessä tiedossa. Virheelliset käsitykset vaikuttavat metsistä käytävään keskusteluun”, sanoo tutkimuspäällikkö Tommi Saarnio Taloustutkimus Oy:stä tiedotteessa.
Metsien kasvu on yli 100 miljoonaa kuutiometriä ja hakkuumäärä on vaihdellut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana 48,3–78,2 miljoonan kuutiometrin välillä.
Suomalaisista lähes puolet (44 prosenttia) luulee myös virheellisesti, että valtio tai metsäteollisuus omistavat eniten metsää Suomessa. Vain alle puolet (41 prosenttia) tietää, että Suomen metsien suurin omistajaryhmä 60 prosentin omistusosuudellaan ovat yksityishenkilöt, joita on 620 000.
”Onko niin, että metsäalan viestintää osaoptimoidaan kunkin työnantajan omista lähtökohdista, jolloin keskeiset ydinasiat jäävät suomalaisille epäselviksi? Aiemmin tutkitusti metsäala viestii valittujen puhehenkilöiden kautta organisaatioiden äänellä. Ihmisten ääni puuttuu”, toteaa Metsämiesten Säätiön toimitusjohtaja Ilari Pirttilä.
Pirttilän mukaan säätiö on jo usean vuoden ajan kannustanut metsäalaa aktiivisempaan viestintään sanoin ja teoin.
Metsäammattilaiset nähdään talouskäytön edistäjinä
Selvä enemmistö suomalaisista kokee, että metsäammattilaisista muodostuu julkinen kuva ennen kaikkea talouskäytön edistäjinä. Vain reilu neljännes (28 prosenttia) suomalaisista kokee, että metsäammattilaiset ovat aktiivisia viestijöitä.
Metsäammattilaisilla on kykyä, halua ja osaamista viestiä osaamisestaan, mutta viimevuotisen tutkimuksen mukaan vain 28 prosenttia heistä kertoo työnantajansa tukevan tai rohkaisevan osallistumista metsäkeskusteluun.
”Perusasioiden tietotaso, osaamisen tunnettuus ja arvostuksen nosto onnistuu metsäalan osaajien itsensä kertomana, kukaan muu ei tule sitä tekemään puolestamme”, Pirttilä sanoo.
”Kannonjuuritason henkilöitä tulisi kannustaa kertomaan omasta työstään ja osaamisestaan. Viestintää tulee mitata, onnistumisista palkita ja sietää mahdollisia virheitä.”
Metsien talouskäyttöä kannatetaan
Tutkimuksen mukaan kolme neljäsosaa suomalaisista on sitä mieltä, että metsien talouskäyttö on Suomen yhteiskunnan hyvinvoinnille ensiarvoisen tärkeää.
Eniten samaa mieltä olivat metsänomistajat, 65–79-vuotiaat miehet, pohjois- ja itäsuomalaiset ja porvaripuolueiden kannattajat. Metsien talouskäytön yhteiskunnallinen talous- ja työllisyysvaikutus mainitaan tärkeimmäksi syyksi metsien hoidolle Suomessa. Selvästi vähemmän tärkeäksi koetaan metsien hoidon yhteys kuluttajien puuperäisten tuotteiden tarpeeseen.
”Voisi luulla, että puuperäisten tuotteiden kysynnällä ja metsien hoidolla nähtäisiin vahvempi yhteys. Hirsitaloa, terassia, paneeliseinää, sanomalehteä, kirjaa ja vessapaperia varten tarvitaan puuta päivittäin”, Pirttilä sanoo.
Luontokato ja ilmastonmuutos herättävät keskustelua
Eniten metsäkeskustelua Suomessa herättävät vastaajien mielestä metsien tärkeä asema, globaali luontokato, ilmastonmuutos ja metsien ristiriitaiset tavoitteet.
Kysyttäessä muita kuin metsien talouskäyttöön liittyviä tärkeimpiä metsiin liittyviä asioita, suomalaiset nostavat kärkeen monimuotoisuuden, marjastuksen ja sienestyksen, ulkoilun, luonnonsuojelun ja maiseman. Metsästys (59 %) ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoittaminen (69 %) koetaan vähiten tärkeiksi, muuta niitäkin selvä enemmistö pitää tärkeänä.
Metsien käsittelyssä eniten lisättäviä asioita ovat suomalaisten mielestä vesiensuojelun huomiointi (76 prosenttia), metsien monipuulajisuus (72 prosenttia) ja luontokohteiden huomiointi (66 prosenttia). Jatkuvan kasvatuksen lisäämistä toivotaan avohakkuiden sijaan. Toive on suurempi niillä, jotka eivät itse omista metsää.
Selvä enemmistö (64 prosenttia) on sitä mieltä, että korvauksia metsänomistajille luonto- ja ilmastonäkökulmien huomioimisesta täytyisi lisätä. Metsänomistajien joukossa vastaava luku on 78 prosenttia.
”Ihmisillä on vahva omaisuuden suojan kunnioitus”, Pirttilä toteaa.
Tutkimuksen tilasi 75 vuotta täyttävä Metsämiesten Säätiö
- Tutkimuksen toteutti Taloustutkimus Oy Metsämiesten Säätiön toimeksiannosta.
- Tutkimus julkaistiin Metsämiesten Säätiön 75-vuotisjuhlassa.
- Tutkimuksen tiedonkeruu toteutettiin Taloustutkimuksen internetpaneelissa 18.–24.10.2023.
- Tutkimuksen kohderyhmän muodostavat 16–79-vuotiaat suomalaiset (pl. Ahvenanmaa) ja metsänomistajat. Aineisto on painotettu kuvaamaan metsänomistajien mielipiteitä oikeassa suhteessa.
- Kokonaisvastaajamäärä on 1569, joista 1014 on kansalaisia ja 555 on metsänomistajia. Kokonaistulosten osalta keskimääräinen virhemarginaali on noin 2,6 prosenttiyksikköä suuntaansa.
2 kommenttia “Tutkimus: Tässä ovat virheelliset käsitykset, jotka kuumentavat metsäkeskustelua ”
/ Jukka Sihvola
Aika vähän puhutaan siitä että esim. Saksassa kirjanpainajat ovat tuhonneet kuusimetsät lähes kokonaan. Kuitenkin Suomessa eniten istutettu puu on kuusi.
Myös meillä kirjanpainajat ovat lisääntyneet vahdilla kesien lämmetessä. En ole istuttanut kuusta pitkään aikaan koska sillä ei ole mielestäni tulevaisuutta meilläkään, joulukuusi-istutuksia lukuunottamatta.
/ Lauri Oinonen
Suomen metsät ovat kautta historian olleet oman aikansa talouskäytössä. Tämän uudistuvat metsämme ovat aina menestyksekkäästi kestäneet.
Metsämme eivät tarvitse ulkopuolisten määräilyjä, koska metsänomistajat itse haluavat pitää omistaan huolta eri tavoittein ja vaihtoehtoisin menetelmin.
Suomen on päättäväisesti torjuttava EU:n metsiimme kohdistuvat mielettömät suojeluvaatimukset, mitkä olisivat jopa tuhoisia metsillemme ja taloudelliset vaikutukset loukkaisivat yksityisomaisuuden käyttöä ja seurannaisvaikutuksiltaan menetykset koskisivat koko kansantalouteemme hyvin kielteisesti.
Mielettömillä metsien suojelu- ja ennallistamisvaatimuksilla menetettäisiin erittäin paljon metsien hiilinieluja eli kykyä sitoa ilman hiilidioksidia kiinteään puuhun.