Metsäkiistat ehtivät jo vähentyä – nyt niitä lisää kasvava biotalous

1.6.2018 / Artikkeli
Paikallisten metsätyöntekijöiden Greenpeacen vastainen mielenosoitusleiri AntiTerrorInfoCamp Inarissa keväällä 2005. Kuva: Jyri Makkonen
Paikallisten metsätyöntekijöiden Greenpeacen vastainen mielenosoitusleiri AntiTerrorInfoCamp Inarissa keväällä 2005. Kuva: Jyri Makkonen

Metsäkonfliktien määrä on vähentynyt viime kymmenen vuoden aikana. Kasvussa ovat erityisesti tuulivoimaan liittyvät kiistat, sanovat Luonnonvarakeskuksen tutkijat. Avohakkuut historiaan -kampanja on esimerkki metsäkiistasta, joka ei ole kytketty yhteen metsäkohteeseen.

Tuulivoimakiistojen lisäksi nousussa ovat olleet kaavoitukseen liittyvät kiistat. ”Tosin se voi johtua siltä, että sitä kautta käsitellään monenlaisia asioita, kuten juuri metsäasioita, luonnonsuojelua ja virkistyskäyttöä”, sanoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Seija Tuulentie.

Aiemmin ympäristökiistoja on tutkittu enimmäkseen yksittäisinä tapauksina. Luonnonvarakeskus ja Lapin yliopisto ovat nyt Tuulentien vetämänä tutkineet ympäristökiistoja tilastollisesti, mikä auttaa saamaan niistä kokonaiskuvan.

Tutkimus tehtiin kyselyin, joita lähetettiin ympäristökonflikteja joko työssään tai vapaa-ajalla todennäköisesti kohdanneille ihmisille. Heitä löytyi hallinnosta, Metsähallituksesta, ympäristöjärjestöistä, paliskunnista, metsänomistajista, maataloustuottajista ja riistanhoitoyhdistyksistä.

Luonnonvarakeskuksen tutkija Seija Tuulentie. Kuva: Erkki Oksanen
Tutkija Seija Tuulentien mukaan vain viisi prosenttia vastaajista piti rahaa hyvänä ratkaisuna ympäristökonflikteihin. Kuva: Erkki Oksanen

Tuulivoimasta kiistellään kaikkialla

Ympäristökiistoissa on suurta vaihtelua maan eri osien välillä. Eroissa näkyy ympäristön ja luonnon käytön vaihtelu.

”Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla ja Kanta-Hämeessä kiistoja aiheuttavat kaavoituksen lisäksi soranotto ja kivilouhokset. Lapissa esillä ovat olleet metsät ja erämaat ja Pohjois-Pohjanmaalla turpeenotto. Tuulivoimasta kiistellään kaikkialla”, sanoo Tuulentie.

Tutkimuksessa mukana ollut tutkija Sanna Pettersson Lapin yliopistosta kuitenkin epäilee, että tuulivoimakiistat eivät ole kokonaan ympäristökiistoja, vaan niitä aiheuttaa myös tuulivoiman saama tuki. ”Ympäristökiistoina ne ovat tyypillisiä ei-minun-takapihalleni-kiistoja”, sanoo Pettersson.

”Mutta se ei tarkoita, että väheksyisimme näitä kiistoja. Miksi ihmisten pitäisi aina hyväksyä kaikki lähiympäristönsä muutokset”, kysyvät tutkijat.

”Esimerkiksi kaavojen valmistelu edellyttää kuulemista, mutta kuunnellaanko myös”, kysyy tutkija Sanna Pettersson Lapin yliopistosta. Kuva: Hannes Mäntyranta

”Erämaalaki oli tuontitavaraa”

Luonnonvarakeskuksen vetämän tutkimuksen tuloksia saattaa vääristää, että vastaajajoukko painottuu Pohjois-Pohjanmaalle ja Lappiin. Vastauksista näkyy myös, että konflikteilla on historia.

Nykymuodossaan ympäristökonflikteja on tutkijoiden mukaan ollut Suomessa viimeistään 1970-luvulta lähtien. ”1960-luvulla mukana olleet näkevät asiat toisin kuin nuoremmat”, sanoo tutkimuksessa mukana ollut Luonnonvarakeskuksen tutkija Arto Naskali.

Myös se, mikä määritellään ristiriidaksi, vaihtelee. Samoin vaihtelee tiedotusvälineiden vaikutus, mitä tutkijat pitävät merkittävänä. Tiedotusvälineet valitsevat ne kiistat, jotka nostetaan julkisuuteen.

Esimerkiksi 1990-luvun erämaakiistat olivat Naskalin mukaan osittain tuontitavaraa Yhdysvalloista, vaikka olosuhteet siellä ovatkin täysin toiset kuin meillä.

”Yhdysvalloissa yksityismetsät ovat todellakin yksityisiä. Niihin ei saa mennä ilman lupaa, minkä johdosta vaadittiin kaikille avoimia suojeltuja metsiä. Meillä on jokamiehenoikeuden perusteella aivan toinen tilanne, mutta ’viimeisten’ erämaiden suojelu hyväksyttiin silti”, sanoo Naskali.

Erämaalain velvoite ei kuitenkaan ollut tiukka suojelu, mikä sekin helpotti lain läpimenoa. Sittemmin erämaa-alueita hallitseva Metsähallitus päätti, että niillä ei harjoiteta metsätaloutta.

Tiedotusvälineiden rinnalle vaikutuskanavana on tullut sosiaalinen media. Tosin monet vastaajat eivät pitäneet sitä tärkeänä, tai jotkut ajattelivat jopa niin, että se helpottaa varsinaisia neuvotteluja, kun ”pahimmat höyrypäät purkavat siellä paineitaan”.

”Greenpeace on projektitoimija”

Ylä-Lapin kiista 2000-luvun alussa oli viimeinen suuri metsässä käyty ympäristökiista. Miksi niitä ei ole sen jälkeen ollut?

Tutkijat ovat epävarmoja. ”Ehkä neuvottelutaidot ovat kehittyneet. Kyllähän Metsähallitus on tehnyt tässä mittavan työn”, sanoo Tuulentie.

Kiista oli myös viimeinen kansainvälistä ulottuvuutta saanut metsäkiista Suomessa. Sellaiseksi sen teki Greenpeacen toiminta Suomen metsäteollisuuden asiakkaiden suuntaan Keski-Euroopassa.

Porotalouden ja suojelijoiden päämäärät kohtasivat jossakin määrin. Mukana oli myös paikallisia vastamielenosoittajia, jollaisiin Greenpeace ei ollut tottunut.

Metsäkiistojen vähenemisessä on Tuulentien mukaan saattanut olla kyse myös siitä, että on voitu neuvotella täsmällisistä ja tarkkaan rajatuista kohteista eikä vain yleisesti metsien käytöstä.

”Olisi kiinnostavaa kysyä myös sitä, miksi jotkut asiat eivät aiheuta ristiriitoja, kuten korkeat ja tuulella ulvovat kännykkämastot”, miettii Luonnonvarakeskuksen tutkija Arto Naskali. Kuva: Hannes Mäntyranta

Metsäkiistoissa on kyse arvoista

Tutkijat kysyivät myös sitä, miten kiistat pitäisi ratkaista. Tuulentien mukaan huonoimmaksi ratkaisuksi koettiin raha. ”Vain viisi prosenttia vastaajista piti sitä hyvänä ratkaisuna”, sanoo Tuulentie.

Tämä on kytköksissä ympäristökiistojen luonteeseen: ne ovat usein kiistoja arvoista. Tutkijoiden mukaan arvoperustaiset konfliktit ovat ”hankalia” (wicked). Päinvastoin kuin ”kesyt” (lame) suunnitteluongelmat, ne ovat kiistanalaisia ja usein symbolisia.

Normaalisti kiistojen ratkaisemisessa on kaksi ulottuvuutta: jakoon perustuva tulos ja menettelytavat, joilla tulokseen päästiin. Jos molemmat koetaan reiluiksi, tuloksesta voi tulla kestävä.

Mutta arvokiistoissa ei ole mitään reilua jakoa. ”Yleensä ihmiset eivät ole valmiita sovittelemaan, saati neuvottelemaan arvoista”, sanoo Naskali.

Arvokiistoille tyypillisesti metsäkiista ei sammu, vaikka sopimuksiin päästäänkin, vaan saattaa alkaa uudelleen jopa samassa paikassa. Ulkopuolisten usein ollut vaikea käsittää tätä, mikä näkyy esimerkiksi käsityksenä, että kiistat aiheutuvat neuvotteluhaluttomuudesta.

Kuullaan, mutta ei kuunnella

Toisaalta esimerkiksi kaivoskiistat nähdään usein luonnonsuojelubiologisten kysymysten kautta. Hyvä esimerkki neuvottelujen vaikeudesta on, kun Anglo American tarjosi Viiankiaavan kaivoksesta ekologisia kompensaatioita.

”He olisivat siis ennallistaneet jossakin muualla olevaa luontoa”, sanoo Naskali. Yleensä tarjoudutaan vain suojelemaan olemassa olevaa eheää luontoa, mikä ei tietenkään sinänsä lisää luontoarvoja, mitä ennallistaminen taas tekisi.

Avointa kuulemista ja tiedottamista vastaajat esittivät ratkaisuksi harvoin, mikä viittaa taas arvoihin – niissä tuskin tiedottaminen auttaa. Petterssonin mukaan syynä saattaa olla sekin, että kuuleminen ei ole todellista.

”Esimerkiksi kaavojen valmistelu edellyttää kuulemista, mutta kuunnellaanko myös”, Pettersson kysyy.

Sovittelu ja osallistava suunnittelu saivat kannatusta

Konfliktien ratkaisukeinona painotettiin ensisijaisesti sovittelua täsmällisesti määritellyistä asioista. Myös osallistava suunnittelu sai mainintoja hyvänä keinona.
Tuulentie korostaa varhaista puuttumista. Hyvä esimerkki on metsiensuojelun Metso-toimintaohjelma. Oikeusteitse toimimiseen taas ei vastaajista uskonut juuri kukaan.

Jatkossa tutkijat arvelevat, että metsien kasvava käyttö biotalouden tarkoituksiin saattaa aiheuttaa ristiriitoja ja tämä näkyi myös tulevaisuutta koskevissa vastauksissa. Kiistat eivät välttämättä kohdistu yksittäisiin hakkuukohteisiin vaan yleensä hakkuiden lisääntymiseen.

Petokysymyksiä tutkijat pitävät isoina nimenomaan julkisuudessa. Pedot ovat hyvä ja vetoava aihe niin niiden suojelijoille kuin suojelun vastustajillekin.
Myös tuulivoima tulee esiin. ”Mitä tehdään esimerkiksi vanhoille voimaloille, kuten arktiset voimalat Oloksella, Muoniossa ja Lammasoaivissa”, kysyy Tuulentie. Ne ovat myös pieniä, vain kolmasosan korkuisia uusiin voimaloihin verrattuna.

Luonnonsuojelijoiden näkemykset tuulivoimasta vaihtelivat. Luonnonsuojeluliiton piirit pitivät tuulivoimaa ristiriitaisena., mutta paikallisyhdistykset eivät tätä ristiriitaa tunnistaneet.

Tuulentien mukaan kyse voi olla tuulivoimaloiden sijoittelusta. Niitä on kuitenkin aika harvan paikallisyhdistyksen alueella, mutta piirien alueella niitä on enemmän.

Tutkijat muistuttavat myös, että ristiriidat eivät ole negatiivinen asia, vaan kehityksen ehto. Esimerkiksi sellainen metsärauha, missä kukaan ei kyseenalaista mitään, on hautausmaan rauhaa.

”Silti olisi kiinnostavaa kysyä myös sitä, miksi jotkut asiat eivät aiheuta ristiriitoja, kuten korkeat ja tuulella ulvovat kännykkämastot”, miettii Naskali.

Suurlähettiläs René Nyberg keskustelee Greenpeace-aktivistin kanssa Suomen Saksan-suurlähetystön edessä 16.11.2005. Kuva: Arja Straub
Greenpeace vei Ylä-Lapin metsäkiistan myös Saksaan, metsäteollisuuden asiakkaiden porteille ja Suomen suurlähetystöön. Suurlähettiläs René Nyberg keskustelee Greenpeace-aktivistin kanssa Suomen Saksan-suurlähetystön edessä 16.11.2005. Kuva: Arja Straub

Tutkijat lähettivät kyselyn kaikkiaan 1355 vastaanottajalle, joista 271 vastasi. Koska kato oli suuri, tehtiin kaksikin erillistä katokyselyä, joiden perusteella tutkijat päättelivät, että kato ei vääristänyt tutkimuksen tuloksia. Syyt vastaamattomuuteen olivat kiireen ja kyselyväsymyksen kaltaisia ja lisäksi erikseen tavoitettujen vastaajien mielipiteet olivat hyvin samanlaisia kuin vastanneidenkin.


Tutkimus Luonnonvarakeskuksen sivuilla: Ympäristökonfliktit Suomessa: mistä on kiistelty ja miksi?

Luonnonvarakeskuksen tiedote


 

Hannes Mäntyranta

Kirjoita kommentti