Metsäkadolla voi olla yhteys useiden eläimistä leviävien tautien ilmaantumiseen. Sars-2-viruksen sukulaisviruksia kuitenkin löytyy varsinkin kalkkikiviluolissa elävistä lepakkolajeista, mikä ei tue väitettä metsäkadon vaikutuksesta koronapandemian syntyyn.
Teorian siitä, että metsäkato olisi aiheuttanut koronapandemian, toi ensimmäisen kerran esiin yhdysvaltalainen toimittaja David Quammen New York Timesissa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan. Jo aiemmin sosiaalisessa mediassa oli todisteltu, että ekosysteemien häirintä, kuten metsien käyttö ja pahimmillaan metsäkato, vähentävät virusten isäntäeliöitä.
Nykyisen pandemian synnyssä on paljon epäselvää. Esimerkiksi pandemian aiheuttaneen viruksen luonnollista isäntälajia ei tunneta vieläkään.
”Tosin aivan viime aikoina on löydetty Laosista koronaviruksia, joilla on tärkeitä yhteisiä piirteitä pandemian aiheuttaneen Sars-CoV-2-viruksen kanssa”, sanoo metsäeläintieteen emeritusprofessori Heikki Henttonen.
Henttosen mukaan voi olla, ettei varsinaista luonnon isäntälajia löydetäkään.
”Sars-2 voi olla eri viruslajien risteymä, jossa on ihmiseen sopeutumiseen vaadittavia ominaisuuksia useamman lepakkolajin viruksista. On mahdollista, että joku villieläinkauppaan liittyvä laji on ollut välittäjänä”, Henttonen sanoo.
Viruspommitus on jatkuvaa
Sosiaalisessa mediassa leviävien teorioiden mukaan luontokato aiheuttaisi viruksen isäntäeliöiden määrän vähenemistä ja virukset alkaisivat tämän johdosta etsiä uusia isäntiä. Yksi tällainen uusi isäntä olisi ihminen, kirjoittaa esimerkiksi ranskalainen 20 minutes -verkkojulkaisu.
Teoria on kuitenkin heikko, kuten myös 20 minutes kertoo. Tosiasiassa virukset eivät ”etsi” mitään.
”Virukset pommittavat ihmistä ja kaikkia muitakin eliöitä jatkuvasti. Joskus pommitus johtaa siihen, että virus sopeutuu uuteen eliöön”, sanoo Henttonen.
”Lepakoissa ylipäätään ja Kaakkois-Aasian lepakoissa erityisesti on paljon erilaisia viruksia. Hyppyjä ihmiseen on pitkän evoluution kuluessa ollut varmasti paljon”, sanoo Henttonen.
Esimerkiksi ihmisen DNA:sta löytyy paljon merkkejä ikivanhoista viruksista, jotka ovat aikojen kuluessa iskostuneet perimäämme.
”Kaakkois-Aasiassa 2–3 prosentilta maaseudulla asuvista ihmisistä löytyy vasta-aineita nykyisiä lepakkoviruksia vastaan”, sanoo Henttonen.
Isäntähyppy ei ole helppo
Jotta virusten isäntähyppy onnistuisi, monien ehtojen on täytyttävä. Viruksen on käytävä läpi juuri oikeat mutaatiot, mutta ne ovat aina sattumanvaraisia.
Vaikka yksi yksilö sairastuisikin, voi kestää todella pitkään, ennen kuin isäntäyksilöiden välinen tartunta lähtee liikkeelle. Myös uuden isännän on oltava paikalla juuri oikeaan aikaan.
Siirtymistä edesauttaa, jos uusi isäntä on altis tartunnalle esimerkiksi heikentyneen vastustuskyvyn vuoksi.
”Luonnossahan ei yleensä ole kyse yhdestä taudinaiheuttajasta, vaan hyppäyksen onnistumiseen voivat vaikuttaa eri taudinaiheuttajien yhteisvaikutukset”, sanoo Henttonen.
Taudinaiheuttajien sopeutumisen tutkiminen voi olla vaarallista. Sopeutunut virus voi tutkimuksen kuluessa levitä ihmisiin.
”Esimerkiksi muuan hollantilainen ryhmä tutki freteillä espanjantaudin aiheuttavan influenssaviruksen sopeutumista. Tutkimus piti lopettaa, koska riski virusten leviämisestä kävi liian suureksi”, sanoo Henttonen.
Barack Obaman hallitus Yhdysvalloissa kielsikin tämäntyyppiset tutkimukset juuri leviämisriskin takia.
Tieto biodiversiteetin ja tautien suhteesta on ristiriitaista
Jos isäntähyppy onnistuu, virus pystyy elämään uudessa isäntälajissa. Mutta ei välttämättä enempää, ei esimerkiksi lisääntymään.
Tiedetään, että Sars-2-virus kykenee hyppäämään ihmisestä eläimeen ja eläimestä takaisin ihmiseen. Jos kyseessä on villieläin, tilanne voi olla paljon vaarallisempi kuin jos eläin on kesytetty, kertoo Nature-lehti.
”Virus pystyy tarttumaan ihmisestä esimerkiksi minkkiin tai koiraan. Minkistä se pystyy tarttumaan takaisin ihmiseen, mutta koirasta ei, koska se ei kestä koiran immunologiaa”, sanoo Henttonen.
Kesällä kohua herätti havainto, että Yhdysvalloissa valkohäntäpeuroissa oli runsaasti Sars-2:n vasta-aineita. Peurat olivat saaneet ihmisistä infektion, muuta ne eivät olleet sairaita eivätkä levitä virusta takaisin ihmiseen.
”Tämä kuitenkin kuvaa riskiä, että Sars-2 alkaisi levitä uusissa eliölajeissa, muuntuisi niissä ja leviäisi takaisin ihmisiin uutena varianttina. Vaikka virus siis saataisiinkin ihmisissä kuriin, luontoon voisi jäädä virushautomoita, jotka teoriassa voisivat aiheuttaa ongelmia myöhemmin”, sanoo Henttonen.
Paljon lajeja – vähän yksilöitä
Tautiekologisessa tutkimuksessa on Henttosen mukaan väitetty, että luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen aiheuttaisi pandemioita ja eläimistä ihmisiin siirtyviä tauteja. Luonnon ja metsien monimuotoisuuden heikkenemisen yhteys nimenomaan Sars-2:n aiheuttamaan riskiin on kuitenkin kyseenalainen.
Jotkut tieteelliset artikkelit muun muassa Naturessa ehdottavat, että yhteys voi olla jopa käänteinen. Myös Science Daily löysi teorialle ”parhaimmillaankin hyvin heikkoa tukea”.
Luonnon monimuotoisuus tarkoittaa muun muassa suurta lajien määrää.
”Ja kun esimerkiksi tropiikissa lajien määrä jollakin alueella on suuri, se johtaa usein siihen, että kunkin lajin yksilöiden määrä on pieni”, sanoo Henttonen.
Näistä lajeista jotkut saattavat kantaa ihmiselle vaarallisia viruksia, mutta toiset eivät. Viruksen kannalta oleellista on, että sitä kantavan lajin yksilöitä on riittävästi.
Jos lajeja on paljon ja kunkin lajin yksilöitä liian vähän, viruksen leviäminen on heikkoa tai se voi hävitä kokonaan. Mutta jos lajeja on vähän ja kunkin lajin yksilöitä on tiettyä kynnysarvoa enemmän, leviäminen tehostuu.
”Suuri lajimäärä voi siis paradoksaalisesti hankaloittaa viruksen selviämistä. Lepakoissa elävät virukset ovat hyvin tarkkoja siitä, missä lajissa ne elävät”, sanoo Henttonen.
Tilasto ei todista syy-seuraussuhdetta
Henttosen mukaan yksi tärkeä syy uusien tautien ilmaantumiseen on ilmeinen: väestönkasvu ja siitä johtuva köyhyys. Ne pakottavat ihmiset liikkeelle, esimerkiksi etsimään ruokaa.
Samat syyt pakottavat hakkaamaan metsiä viljelymaan ja polttopuun saamiseksi. Polttopuu on köyhissä oloissa ainoa keino kypsentää ruokaa. Yli puolet maailmassa kaadetusta puusta menee suoraan polttopuuksi.
”Ihmiset menevät metsiin myös ruoan perässä. Lepakot ovat juuri tällaista ruokaa. Virukset voivat levitä ihmiseen metsästyksen tai ruoanvalmistuksen yhteydessä”, Henttonen sanoo. Tämän on epäilty olevan Ebola-viruksen ilmaantumisen taustatekijä.
Toinen virushautomo on Kaakkois-Aasian laaja villieläinkauppa, missä myydään kaikkia mahdollisia eläinlajeja elävänä toreilla. Esimerkiksi Sars-1-epidemia vuonna 2003 lähti liikkeelle tällaisista olosuhteista.
Torikauppa vain lisääntyi, kun puolet Kiinan sioista jouduttiin lopettamaan afrikkalaisen sikaruton takia. Se toi pulan sianlihasta, mikä taas lisäsi huomattavasti villieläinten kauppaa.
Kuvaava esimerkki on myös Nipah-viruksen aiheuttama epidemia Malesiassa vuonna 1999. Hedelmälepakoiden elinympäristöt heikkenivät metsänhakkuiden vuoksi ja lepakot tulivat ihmisten läheisyyteen juomaan nestettä sokeripalmuista.
”Lepakoiden kantama Nipah-virus tarttui sitten sikoihin ja sioista sekä niiden eritteistä ihmisiin. Sikoja jouduttiin tappamaan valtavat määrät”, sanoo Henttonen.
Henttosen mukaan metsäkadolla voi olla yhteys useiden eläimistä leviävien tautien ilmaantumiseen. Sars-2 viruksen sukulaisviruksia kuitenkin löytyy varsinkin kalkkikiviluolissa isoissa yhdyskunnissa elävistä lepakkolajeista.
”Tämäkään ei tue väitettä metsäkadon vaikutuksesta koronapandemian syntyyn”, sanoo Henttonen.
Heikki Henttonen
Heikki Henttonen, 71, on metsäeläintieteen emeritusprofessori Luonnonvarakeskuksessa. Hän tutkii nisäkkäitä ja punkkeja ja niiden levittämiä tauteja.
Henttonen on julkaissut yksin ja yhteistyössä yli 300 englanninkielistä ja yli 400 suomenkielistä artikkelia. Hän johti 15 vuoden ajan EU-hankkeita jyrsijöiden levittämien tautien ekologiasta ja biologiasta. Hän on osallistunut alan tutkimuksiin myös Aasiassa.
Henttonen itse pitää itseään sielultaan ennen kaikkea myyrätutkijana. Kaksi kolmasosaa hänen tutkimuksistaan koskee kuitenkin tautien ja loisten epidemiologiaa. Hän ei ole virologi, vaan ennen kaikkea ekologi, joka tutkii tauteja populaatioekologian kannalta.
Klassisen musiikin ystävä Henttonen on innokas hirvenmetsästäjä ja hän rakastaa lihanpaloittelua, koska ”siinä maalliset murheet unohtuvat”.
Yksi kommentti “Metsäkato tuskin aiheutti koronapandemiaa – viruksen isäntälajia ei ole löydetty”
/ metsänpoika
Suomessakin suojellaan lepakoita suurella intensiteetillä, eikö tässä ole vaaraa, että jossain vaiheessa lepakoista voi siirtyä vaarallisia viruksia muihin eläimiin ja sitten ihmisiin.