Liito-oravan suojelemiseksi on laadittu kahdet uudet ohjeet, joista kummatkaan eivät miellytä metsänomistajia. Lisäksi ympäristöministeriö aikoo lopettaa liito-oravien pesäpaikkojen rajaamisen.
Tuolta se voisi kurkata, tiheän kuusikon reunalla kasvavan jykevän haavan kolosta. Haavan lehdet ovat liito-oravan peruspurtavaa ja haapapuista löytyvät myös sen kolot, alun perin tikkojen hakkaamat.
Jos puunkolon toteaa liito-oravan pesäksi, siitä pitää ilmoittaa viranomaisille. Kun metsikkö aiotaan hakata ja siitä tehdään metsänkäyttöilmoitus, rajaa Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus pesäpuun ympärille suojeluvyöhykkeen ja määrittää kulkuyhteyden eli hyppypuut muualle metsään.
Nyt liito-oravan pesien eli lisääntymis- ja levähdyspaikkojen suojelua ollaan muuttamassa. Ympäristöministeriö valmistelee esitystä, joka lopettaisi liito-orava-paikkojen rajaamisen. Tällä halutaan helpottaa ely-keskusten resurssipulaa.
Ympäristöministeriön luontoympäristöosaston ylijohtaja Timo Tanninen ei ole mielissään ely-keskusten resurssien leikkaamisesta. Hän muistuttaa, että toiminnan karsiminen vaikuttaa muuhunkin kuin yhden lajin suojelemiseen.
”Olen huolissani. Valtion panostus kestävään kehitykseen ja toimijoiden väliseen yhteistyöhön vähenee”, Tanninen sanoi Metsäteollisuus ry:n järjestämässä keskustelutilaisuudessa.
”Metsäteollisuuden ja metsänomistajien vastuu ja rooli tässä kokonaisuudessa ei ainakaan vähene.”
Tanninen huomauttaa, että panostus kestävään kehitykseen vähenee samaan aikaan, kun puunkorjuu uusien tuotantolaitosten myötä merkittävästi lisääntyy.
”Metsäteollisuuden ja metsänomistajien vastuu ja rooli tässä kokonaisuudessa ei ainakaan vähene vaan kasvaa entisestään”, hän sanoo.
Vaikka liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei enää rajattaisikaan, niitä ei edelleenkään saa luonnonsuojelulain mukaan hävittää tai heikentää.
MTK ei kannata ohjeiden uudistamista
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK on varoittanut, ettei lajin suojeluvastuuta saa sälyttää yksin maanomistajille. Se myös tyrmää ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön uusitun liito-oravan suojeluohjeen.
Ministeriöiden uuden ohjeen voimaantuloa on rajaamispykälän valmistelun vuoksi lykätty, mutta MTK on jo ilmoittanut kannattavansa vanhaa ohjetta. Uudessa ohjeessa puustoa tulisi hakkuissa säästää MTK:n arvion mukaan jopa kymmenkertaisesti nykyiseen verrattuna.
UPM Metsän ympäristöpäällikkö Sami Oksa huomauttaa, että jo metsäsertifioinnilla on saavutettu etuja liito-oravalle.
”Metsäsertifiointi on lisännyt lehtipuiden määrää. Juuri haapa säästöpuuna palvelee sekä luontoa että metsänhoitoa”, Oksa totesi Metsäteollisuus ry:n tilaisuudessa.
Metsäalalla tunnetaan kuitenkin monta tapausta, joissa juuri haavat kaadetaan metsänharvennuksessa ensimmäisinä. Siten liito-orava ei pääse pesiytymään niihin eikä aiheuttamaan loppuhakkuita rajaavia suojelutoimenpiteitä.
Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava uskoo kaikkien voittavan, mikäli metsänhoidossa siirrytään niin kutsuttuihin pehmeämpiin menetelmiin. Asetuksia, rajaamisia ja hakkuukieltoja ei välttämättä tarvittaisi, mikäli siirryttäisiin esimerkiksi yläharvennukseen, jossa metsästä poistetaan suurimmat puut ja jätetään lehtipuut.
Nykyisellään liito-oravan suojelu on Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan riittämätöntä. Se julkaisi oman ohjeensa liito-oravan suojelemiseksi heti sen jälkeen, kun ympäristöministeriö oli ilmoittanut lisääntymis- ja levähdyspaikkojen rajaamispykälän mahdollisesta poistamisesta. Ohjeissa liitto muun muassa määrittelee liito-oravalle reviirin 150 metrin säteellä pesäkolosta.
Liito-oravan suojelu ympäristöhallinnon verkkopalvelussa
Metsien sertifiointi – PEFC Suomi
Suomen luonnonsuojeluliiton ohje liito-oravan suojelemiseksi
Suojeltava vai ei?
- Liito-oravasta on kiistelty siitä pitäen, kun se suojeltiin vuonna 1996. Kämmenen kokoinen otus on estänyt hakkuita ja pysäyttänyt niin teiden kuin talojenkin rakennushankkeita jopa kaupunkikeskustoissa.
- Liito-orava on Euroopan unionin luontodirektiivin tiukasti suojelema laji, joka on uhanalaisuusluokituksessa määritelty vaarantuneeksi. Sen lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei saa hävittää eikä heikentää. Unionissa liito-oravia esiintyy ainoastaan Suomessa ja Baltiassa.
- Vuonna 2006 liito-oravanaaraita arvioitiin olevan Suomessa 143 000. Lajin uhanalaisuus perustuu kannan taantumiseen, ei yksilömäärään.
- MTK kannattaa liito-oravan poistamista Euroopan unionin luontodirektiivin lajilistalta. Sen mukaan orava vie lajisuojelun resurssit, vaikka tieto kannan kehityksestä on ristiriitaista.
- Luonnonsuojeluliiton mukaan liito-oravan suojelutoimenpiteet eivät ole nykyisellään riittävät. Liitto muistuttaa, että liito-orava on sateenvarjolaji, jonka suojelun myötä myös muiden metsälajien elinolosuhteet paranevat. Myös monet tutkijat tiukentaisivat suojeluohjeita.
