Suomen metsät ovat hiilinielu. Metsien puuston ja muun biomassan määrä kasvaa, mutta sitä myös poistuu esimerkiksi hakkuiden ja luonnonpoistuman, siis luonnollisesti kuolleiden kasvien, myötä. Kasvu on kuitenkin suurempi kuin poistuma.
Metsät ovat hiilinielu, jos niiden biomassan määrä kasvaa. Se kasvaa aina kun kasvit kasvavat, mutta biomassaa myös poistuu metsistä esimerkiksi hakkuiden ja luonnonpoistuman takia. Luonnonpoistuma tarkoittaa kasvien kuolemista ja lahoamista, minkä seurauksena niiden sisältämä hiili vapautuu ilmakehään.
Luotettavimmat tiedot biomassan kasvun ja poistuman osalta koskevat runkopuuta. Ne ovat peräisin Valtakunnan metsien inventoinneista (VMI) ja niitä tekee Luonnonvarakeskus. Niitä on tehty säännöllisesti jo 1920-luvun alusta lähtien, ja ne täyttävät tieteelliset kriteerit.
Metsien roolia hiilen kierrossa on muutenkin selvitelty mitä monilukuisimmin tieteellisin tutkimuksin. Asia on niin monimutkainen, ettei voisi kuvitellakaan, että yksi tutkimus voisi sen selvittää.
Uusimman VMI:n mukaan Suomen metsien runkopuuston kasvu on noin 108 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Runkopuuston kasvu on ylittänyt poistuman jo 1970-luvulta lähtien. Kun muun biomassan määrä noudattaa pienellä viiveellä samaa vaihtelua, se tarkoittaa, että biomassan määrä on kasvanut joka vuosi, eli metsät ovat hiilinielu.
Vuonna 2019 runkopuun hakkuukertymä oli noin 73 miljoonaa kuutiometriä. Tästä metsäteollisuuden puunkorjuun osuus oli 64 miljoonaa kuutiometriä. Loppu koostui metsänhoidon sivutuotteena korjattavasta energiapuusta sekä kotitarvepuusta. Luonnonpoistuman ja metsään jäävän hukkapuun määrä oli noin 15 miljoonaa kuutiometriä. Tämä puu jää metsään hyödyttämään luonnon monimuotoisuutta.
Vuonna 2019 runkopuun poistuma oli siis noin 20 miljoonaa kuutiometriä pienempi kuin kasvu. On kuitenkin muistettava, että runkopuun hakkuiden määrä vaihtelee vuosittain, mikä johtuu teollisuuden puuntarpeen vaihtelusta. Poistuma on kuitenkin ollut kasvua pienempi jo 50 vuotta eikä ole merkkejä siitä, että tämä olisi muuttumassa.
Myös sillä on merkitystä, minne hiili metsästä poistuu. Hiili muuttuu ilmastonmuutoksen kannalta haitalliseksi vasta sitten, kun se päätyy ilmakehään. Siksi metsän puista tehtävien tuotteiden pitäisi olla mahdollisimman pitkäikäisiä, koska käyttöiän jälkeen niiden sisältämä hiili kuitenkin päätyy ilmakehään joko polton tai lahoamisen kautta. Usein myös puutuotteiden sisältämä hiili lasketaan metsien hiilivarastoon.
Yksi kommentti “Ovatko Suomen metsät hiilen lähde vai hiilinielu? Onko asiaa selvitetty tieteellisesti?”
/ Antti Mikkonen
Tahtoisin kysyä, että mitä tarkoitatte kun kerrotte VMI:n täyttävän tieteelliset kriteerit? Ovatko vuosittaiset raportit siis esimerkiksi vertaisarvioituja?
Minusta on hiukan epäsopivaa sanoa metsää hiilinieluksi pohjaten vain VMI:n runkopuuta koskeviin laskelmiin. Runkopuu sisältää kieltämättä huomattavasti metsän biomassaa, mutta niin sisältävät myös puiden oksat, kannot sekä juuret kuten muu metsäkasvillisuus jonka kasvun puut mahdollistavat. Kuinka nämä otetaan huomioon hiilinielulaskelmissa?