Metsien kyky sitoa hiiltä riippuu siitä, kuinka nopeasti metsän kasvillisuus kasvaa. Tämä kyky on suurempi siellä, missä ilmasto on lämpimämpää, mutta se riippuu myös puulajeista ja metsän iästä. Hiilivaraston suuruus taas riippuu metsätyypistä.
Metsien globaalia hiilensitomiskykyä on vaikea arvioida tarkasti. Se johtuu siitä, että metsät ovat luonnollisista syistä niin erilaisia eri puolilla maailmaa. Mittaaminen on myös kallista.
Asiaa mutkistaa, että metsä myös vapauttaa hiiltä, kun kasvillisuutta kuolee ja lahoaa. Yleensä sidonnalla tarkoitetaankin nettosidontaa, jolloin sidotun hiilen määrästä on vähennetty vapautuneen hiilen määrä.
Kasvu eli hiilensitomiskyky riippuu kasvupaikan sijainnista, sen ominaisuuksista kuten karuudesta ja kosteudesta, puuston iästä ja puulajeista. Etelässä sijaitsevan metsän puut kasvavat pohjoista nopeammin. Nopeasti kasvavat puulajit sitovat tehokkaimmin hiiltä. Nuori metsä sitoo hiiltä tehokkaammin kuin vanha metsä, ja kun metsä saavuttaa luonnonmetsän iän, se sitoo hiiltä suurin piirtein yhtä paljon kuin sitä vapautuu.
Vanha metsä on kuitenkin altis luonnontuhoille ja pohjoisessa ne jopa kuuluvat metsän luonnolliseen kiertoon. Tällaisia tuhoja ovat metsäpalot sekä sieni-, hyönteis- ja tuulituhot. Ne kaikki johtavat siihen, että suuri osa puustosta kuolee, mikä vapauttaa nopeasti suuren määrän hiiltä ilmakehään.
Muissa metsätyypeissä, kuten tropiikissa, metsätuhot eivät kuulu lainkaan samalla tavalla metsän luonnolliseen kiertoon.
Metsien hiilivarastoja mitataan hiilitiheydellä, mikä tarkoittaa hiilen määrää pinta-alayksikköä kohti. Metsien maanpäällisen hiilen määrä on suurin Amazonian, Keski-Afrikan ja Indonesian trooppisissa sademetsissä. Sen sijaan maaperähiilen määrä on suurin laajoilla alueilla pohjoisissa metsissä, kuten Alaskan ja Kanadan pohjoisosissa sekä Ruotsissa ja Suomessa.
Metsätyypeistä eniten hiiltä on trooppisissa sademetsissä, noin 330 tonnia hehtaaria kohti, mistä noin 180 tonnia on maanpäällistä hiiltä. Toiseksi suurin se on boreaalisissa metsissä, 265 tonnia hehtaarille, mistä maanpäällinen osuus on vain runsas 50 tonnia.
Lauhkeissa lehtimetsissä hiiltä on keskimäärin 230 tonnia hehtaaria kohti, mistä maanpäällisen hiilen osuus on runsas sata tonnia.
Neljänneksi eniten hiiltä on yllättäen tundralla, missä hiiltä on keskimäärin 185 tonnia hehtaaria kohti. Siitä kuitenkin vain alle kymmenen tonnia on maan päällä. Esimerkiksi savannilla on vähemmän hiiltä kuin tundralla: trooppisella savannilla keskimäärin noin 175 ja lauhkeilla savanneilla noin 140 tonnia hehtaaria kohti. Savannillakin maanpäällisen hiilen osuus vaatimaton, trooppisella savannilla noin 40 ja lauhkealla savannilla vain muutama tonni.
Jos taas katsotaan maankäytön ja metsäkadon sekä metsien ja luonnonvarojen käytön vaikutusta metsien hiilimääriin, pienin vaikutus on kaikkialla pohjoisissa metsissä ja suurin tropiikissa sekä teollistuneilla ja väkirikkailla alueilla.
Lähde (globaalit hiilitiheysvertailut): Markku Kanninen, 12.4.2022
2 kommenttia “Kuinka paljon hehtaari kasvavaa metsää sitoo hiilidioksidia?”
/ Taavi Siuko
Sanavalintaa olisi hyvä hiukan tarkentaa. Otsikko
”Kuinka paljon hehtaari kasvavaa metsää sitoo hiilidioksidia?”
jättää hämäräksi onko kyse hiilen sitomisesta vaiko hiilestä joka on sitoutunut, alias hiilinielusta vaiko hiilivarastosta.
Luvut ovat hiilivarastolle, mikä onkin tarkoituksenmukaista, sillä luonnon metsät ovat vuosituhansien aikana jo hiilensä sitoneet ja eivätkä enää sido hiiltä enempää kuin sitä päästävät. Puuta lahoaa ja palaa saman verran kuin uutta puuta kasvaa.
Hiilivarastoksi annetut luvut on syytä tarkistaa.
Esim. trooppisissa sademetsissä 330 tonnia hiiltä hehtaarilla vastaa 660 t/ha puuta. Se on toki mahdollinen jossakin, mutta tuskin edustava luku vaikka puun tiheys usein on likimain 1000 kg/m3 tai ylikin .
Sekin, että borealisissa metsissä maan alla olisi 5 kertaa enemmän hiiltä kuin maan päällä, lienee varsin totta soilla, joissa on paksut turvekerrokset. Mutta kun tundra on lueteltu erikseen, oudoksun tätäkin lukua.
/ Erkki Lintulahti
Miten hoitamaton metsä toimii hiilinieluna? jos verrataan hoidettiin metsään josta voidaan korjata 70 vuoden kuluttua tukkipuuta, mutta hoitamaton metsä on osin lahonnut ja suuri osa mädäntynyttä rämeikköä. Vrt Venäjän Karjalan metsät joiden hoitamaton osa (sodan jälkeen tuhoutunut ja uudistamaton) jossa on kitukasvuista polttopuurankaa.