Ilmaston lämpeneminen, kasvukauden piteneminen ja lisääntyvä ilmakehän hiilidioksidipitoisuus lisäävät puuston kasvua. Ravinteiden niukkuus ja otsonin määrän kasvu alailmakehässä voivat kuitenkin rajoittaa kasvunlisäystä.
Ilmastonmuutos on jo vaikuttanut metsien kasvuun. Runkopuuston tilavuus on kasvanut 1970-luvun alusta lähtien lähes 70 prosenttia. Tästä lähes 40 prosenttia johtuu ympäristötekijöistä, kuten ilmastonmuutoksesta, ja loput metsänhoidosta. Koska metsäpinta-ala on säilynyt pitkän aikaa suurin piirtein ennallaan, kasvu merkitsee, että metsien puusto on tihentynyt ja puuston keskimääräinen määrä hehtaaria kohti on kasvanut saman lähes 70 prosenttia.
Suurin osa kasvillisuuteen sitoutuneesta hiilestä on puustossa. Maaperään sitoutuneen hiilen määrä riippuu maalajista. Kivennäismaiden hiilimäärän kehitys on seurannut kasvillisuuteen kertyneen hiilen kehitystä viipeellä. Turvemaat sen sijaan ovat vapauttaneet hajotessaan hiiltä enemmän kuin niihin on kasvillisuudesta sitoutunut.
Suomen metsien puuston kasvun ennustetaan lisääntyvän 5–44 prosenttia vuosisadan loppuun mennessä nykyilmastoon verrattuna. Myös metsien hiilinielun arvioidaan kasvavan, mutta se riippuu myös hakkuiden määrästä.
Kasvu on suurta puuston ikärakenteesta johtuen – metsät ovat nuoria ja nuori metsä kasvaa vanhaa nopeammin. Maaperän karikkeen hajoamisnopeus kasvaa ilmaston lämmetessä, mutta ei niin merkittävästi, että maaperä vapauttaisi hiiltä enemmän kuin se varastoi.
Myös metsäpinta-ala saattaa muuttua. Nousevat lämpötilat laajentavat puiden kasvulle suotuisen aluetta pohjoisessa. Mänty ja kuusi menestyvät Pohjois-Suomessa entistä laajemmilla alueilla. Koivun kasvu lisääntynee Etelä- ja Keski-Suomessa, jossa sen on arvioitu menestyvän kuusta paremmin kosteimpia kasvupaikkoja lukuun ottamatta.
Ilmaston lämpeneminen tuo myös riskejä, jotka toteutuessaan vähentävät kasvua. Tällaisia riskejä ovat kasvi- ja sienitaudit sekä muut luonnontuhot, joiden ennustetaan lisääntyvän ilmastonmuutoksen myötä.
Metsätuhot voivat vapauttaa huomattavan määrän pitkien aikojen kuluessa sitoutunutta hiiltä hyvin nopeasti. Tällöin metsien kasvu voi alueellisesti kääntyä jopa negatiiviseksi.
Lämpenevä ilmasto vähentää myös routaa. Sula maa ankkuroi puita maahan jäätyneen maan tavoin, mikä helpottaa niiden kaatumista tuulessa ja altistaa ne juuristovaurioille, vaikka ne eivät kaatuisikaan.
Toisaalta kohoava alailmakehän kasvava otsonipitoisuus heikentää puiden yhteyttämistä ja sen seurauksena puuston kasvu saattaa hidastua. Vaikutukset kasvuun kasaantuvat ja ne saattavat näkyä vasta usean vuoden kuluttua. Kasvutappiot vaihtelevat lajien välillä, mutta ne voivat olla metsäpuilla jopa kymmenen prosentin luokkaa.
Ilmastonmuutos ei hävitä Suomen puulajeja. Eteläiseen Suomeen saattaa levitä uusia, lämpimimmissä oloissa viihtyviä lehtipuulajeja, kuten poppeli.
Puiden hyvinvointi riippuu kuitenkin myös maaperästä. Ei ole ollenkaan varmaa, viihtyvätkö eteläisemmät puut Suomen olosuhteissa, vaikka lämpö lisääntyisikin.
Lähteet:
Tomppo, E., Heikkinen, J., Henttonen, H.M., Ihalainen, A., Katila, M., Mäkelä, H., Tuomainen, T., and Vainikainen, N. 2011. Designing and conducting a forest inventory — case: 9th National Forest Inventory of Finland. Managing Forest Ecosystems 21. Springer.
Korhonen, K.T., Ihalainen, A., Ahola, A., Heikkinen, J., Henttonen, H.M., Hotanen, J.-P., Nevalainen, S., Pitkänen, J., Strandström, M. ja Viiri, H. 2017. Suomen metsät 2009–2013 ja niiden kehitys 1921–2013. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 59/2017. Luonnonvarakeskus, Helsinki. 86 s.
Henttonen, H.M., Nöjd, P. & Mäkinen, H. 2017. Environment-induced growth changes in the Finnish forests during 1971–2010 – An analysis based on National Forest Inventory. Forest Ecology and Management 386: 22–36.
