Kun Suomi lisää nopeasti puupohjaista energiaa, lisääkö se ilmakehän hiilidioksidia?
Metsäsektorilla ei ole suunnitelmia puupohjaisen energiantuotannon radikaalista kasvattamisesta. Siihen voidaan kuitenkin joutua esimerkiksi Ukrainan kriisin vuoksi. Jos energiantuotantoon käytetään muun metsätuotannon sivuvirtoja, niin kuin Suomessa on tehty, ilmakehän hiilidioksidi ei lisäänny puuenergian käytön takia.
Puuta ei ole Suomessa pitkään aikaan kaadettu siksi, että se poltettaisiin – kotitarvepuuta lukuun ottamatta. Energiantuotantoon menevä puu on pääsääntöisesti joko metsänhoidon tai metsäteollisuuden sivutuotepuuta, joka olisi kaadettu muutenkin riippumatta siitä, poltetaanko se energiaksi vai ei.
Taimikonhoidosta ja nuoren metsän hoidosta saatava pienpuu korjataan siksi, että metsään jäljelle jäävä puusto kasvaisi nopeammin ja paremmaksi tukkipuuksi puurakentamisen tarpeisiin. Kun tämä pienpuu kuitenkin korjataan, se on järkevää käyttää joko tuotteisiin tai energiaan, koska muuten se jäisi metsään lahoamaan ja sen sisältämä hiili vapautuisi joka tapauksessa nopeasti ilmakehään.
Kaikki metsästä saatava puu käytetään aina siihen tarkoitukseen, mistä puusta saa parhaan hinnan. Toistaiseksi energiantuotanto on kannattanut huonoiten kaikista puun käyttötavoista. Siksi on varmaa, että ainakin markkinatalouden oloissa metsästä saatava puu päätyy muualle kuin energiantuotantoon.
Suomen ilmastopaneelin mukaan hakkuutähteiden ja pieniläpimittaisen puun käyttö energiaksi on tehokasta myös ilmastonmuutoksen kannalta. Ilmastopolitiikan tavoitteena on ollut lisätä tällaisen energiapuun käyttöä korkeintaan 12 miljoonaan kuutiometriin vuodessa, kun se aiemmin on ollut noin kahdeksan miljoonaa kuutiometriä. Suomen metsien kokonaishakkuut ovat 75–80 miljoonan kuutiometriä vuodessa.
Valtaosa Suomessa tuotetusta puupohjaisesta energiasta syntyy kuitenkin selluteollisuudessa. Sellun tuotannossa noin puolet raakapuusta päätyy selluksi ja loput on perinteisesti poltettu energiaksi.
Tälle energiaksi päätyvälle osuudelle kehitetään kuitenkin jatkuvasti uusia käyttötapoja erilaisina, usein pitkäikäisinä tuotteina, joista esimerkkejä ovat puupohjaiset muovit ja akkumateriaalit. Myös sahateollisuuden sivutuotteista tehdään paljon energiaa.
Näiden sivuvirtojen käyttö ei lisäänny, ellei päätuotannon kuten sellun ja sahauksen tuotanto lisäänny.