Minne kaadettujen puiden tilalle tulevat uudet puut istutetaan?

26.5.2020 / Q&A

Sanotaan, että yhtä kaadettua puuta kohti Suomessa istutetaan neljä uutta. Minne nämä puut istutetaan? Pitääkö kaadetun puun tilalle heti istuttaa uusi? Väheneekö luonnontilassa oleva metsä istutuksen vuoksi ja kuinka paljon?

Talousmetsässä istutettavat puut istutetaan samaan metsikköön, mistä edelliset puut on kaadettu. Istutetuista puista syntyy uusi metsä. Luonnontilaisen metsän määrä ei muutu tämän johdosta lainkaan, sillä puita ei kaadeta eikä istuteta suojelluissa metsissä.

Suomessa vallitseva metsänhoidon menetelmä on jaksollinen metsänkasvatus. Tässä metsänkasvatustavassa puita istutetaan tai kylvetään tai metsä uudistuu luontaisesti sen jälkeen, kun metsässä on tehty päätehakkuu.

Jaksollista metsänkasvatuksen periaatetta noudatetaan metsikkökuvioittain. Metsikkökuviolla tarkoitetaan kasvuolosuhteiltaan, maaperältään ja mikroilmastoltaan yhtenäistä metsikköaluetta. Etelä-Suomessa tällaisen kuvion pinta-ala on tyypillisesti 1,5 hehtaaria, Pohjois-Suomessa hieman enemmän. Jos 1,5 hehtaarin ala olisi neliö, sen sivu olisi noin 120 metriä.

Metsänkasvatuksessa yritetään kahta asiaa samanaikaisesti: metsänhoidon taloudellista tuottoa ja metsän luonnollisten rakennepiirteiden turvaamista. Esimerkiksi päätehakkuussa on piirteitä luonnollisista ilmiöistä, sillä metsän rakennepiirteet saattavat muuttua kokonaan toisiksi esimerkiksi metsäpalon tai hyönteis- ja myrskytuhon jälkeen.

Metsätaloustoimet eivät kuitenkaan koskaan merkitse metsälle samaa kuin luonnon tapahtumat ja esimerkiksi päätehakkuussa metsään ei jää paljonkaan lahopuuta, mitä taas myrskyissä ja hyönteistuhossa jää paljonkin.

Luonnonmetsässä metsä uudistuu tuhon jälkeen itsestään. Se tarkoittaa, että ennemmin tai myöhemmin metsään syntyy puuntaimikko.

Aivan samoin metsä uudistuu myös päätehakkuun jälkeen. Käytännössä suomalaisia metsiä on mahdotonta tuhota hakkaamalla. Kun puut kaataa, luonto kasvattaa niiden tilalle aina uusia puita.

Luonto ei kuitenkaan uudista metsää kovin nopeasti. Esimerkiksi Pohjois-Suomessa männyllä on niin sanottuja hyviä siemenvuosia vain 6–7 vuoden välein.

Yhteiskunta on päättänyt, että jos metsänomistaja tekee metsässään päätehakkuun, hänen on huolehdittava siitä, että metsään kehittyy uusi taimikko säädetyssä ajassa. Nämä toimenpiteet – kuten taimien istutus – pitää tehdä kolmessa vuodessa päätehakkuun jälkeen.

Uuden taimikon pitää kehittyä päätehakkuun jälkeen eteläisessä Suomessa kymmenen, keskisessä Suomessa 15, Pohjois-Suomessa 20 ja suojametsäalueella 25 vuoden kuluessa päätehakkuusta. Suojametsäalueella tarkoitetaan metsäalueita, jotka ovat ylempänä kuin 300 metrin korkeudella merenpinnasta.

Taimikko katsotaan saaduksi aikaan, kun se on riittävän tiheä, taimia on tasaisesti, niiden keskipituus on 0,5 metriä ja niiden kehittymistä ei uhkaa välittömästi muu kasvillisuus. Havupuuvaltaisissa taimikoissa taimia tulee olla hehtaaria kohti pohjoisessa Suomessa 1200 ja muualla Suomessa 1500. Lehtipuuvaltaisissa taimikoissa taimia tulee olla koko maassa 1100 kappaletta hehtaaria kohti.

Näin syntynyttä metsää kuulee kutsutun myös puupelloksi. Vertailu peltoon on kuitenkin kohtuuton: kun pelto perustetaan, peltoalueelta otetaan pois paitsi puut, kaikki muutkin kasvit, usein myös humus, ja tilalle tuodaan uusi multa, istutetaan viljelykasvit, myrkytetään tuholaiset ja korjataan sato kerran vuodessa.

Metsässä taas puistakin yli neljä viidestä on luontaisesti syntynyt, satoa korjataan jatkuvassa kasvatuksessa alle 20 vuoden ja avohakkuumetsätaloudessa korkeintaan 20–30 vuoden välein. Avohakkuun jälkeen maa kyllä muokataan, mutta se tarkoittaa maanpinnan rikkomista pieninä laikkuina sopiviksi kasvupaikoiksi uusille puille.

Kirjoita kommentti