Mikä arvo on suomalaisen metsätalouden ja metsäteollisuuden työpaikoilla verrattuna metsien hiilivarastojen maksimointiin ilmastonmuutoksen hidastamiseksi?
Tähän kysymykseen ei voi antaa yksiselitteistä vastausta. Sitä, paljonko ylipäätään metsien poistaminen metsätalouskäytöstä maksaa metsän ulkopuolella, teollisuudessa ja kansantaloudessa, on tutkittu hyvin vähän.
Jos metsänomistaja antaa metsänsä kasvaa hakkaamatta, hän olisi monien mielestä oikeutettu hiilen sitomiskorvaukseen. Kasvattaahan hän samalla hiilivarastoa, mutta menettää puun myynnistä saatavat tulot.
Hiilikorvaus johtaisi kuitenkin raakapuun vähenemiseen markkinoilla ainakin väliaikaisesti. Hakkuiden vähetessä työtä vaille jäävien metsätalouden ja metsäteollisuuden työntekijöiden ei kuitenkaan katsota tarvitsevan korvauksia, ei myöskään ilman raaka-ainetta jäävän teollisuuden.
Voidaan karkeasti sanoa, että kaadettu puu tuottaa arvonlisää metsän ulkopuolella kymmenkertaisen määrän verrattuna siihen, mitä se tuottaa, kun puustoa kasvatetaan ja korjataan metsässä (ks. Jouni Väkevä: Metsäteollisuus ja Suomi, Tapion taskukirja, Metsäkustannus, 2018). Jos korvaus puiden kaatamatta jättämisestä – tapahtui se sitten suojelu- tai ilmastosyistä – maksetaan vain osalle metsässä syntyvistä tuotoista, siis metsänomistajalle, muu yhteiskunta jää nuolemaan näppejään.
Ja vaikka korvaus haluttaisiin maksaa koko tuotantoketjulle, olisiko se mahdollista, kun koko talous perustuu ratkaisevissa määrin juuri kaatamatta jäävien puiden tuottoon.
