Vierasblogi: Mitä uusin tutkimus sanoo metsätalouden vesistövaikutuksista? Lue tämä, niin pääset kartalle
Uusi tutkimus on murentanut vanhoja totuuksia metsätalouden vesistövaikutuksista, kirjoittaa Metsähallitus Metsätalous Oy:n kestävän kehityksen päällikkö Antti Otsamo Forest.fi:n vierasblogissa.
Metsätalous on kohdannut kritiikkiä Suomen vesien pilaamisesta. Vuosikymmeniä sitten huomion kohteena oli puuta jalostava metsäteollisuus, joka laski jätteitään vesistöihin melko surutta. Samaan aikaan soiden ojitukseen ja sen aiheuttamiin vesistöhaittoihin ei kiinnitetty laajempaa huomiota.
Nykyisin tilanne on toinen. Metsäteollisuus on jo aikaa sitten hoitanut vesistöpäästönsä esimerkillisesti kuntoon, nyt tapetilla ovat metsätalouden vesistövaikutukset. Tutkimus tuo uutta tietoa, ja monet vanhat totuudet ovat murenemassa.
Ojituksen haittavaikutukset ovat osoittautuneet aiempaa luultua pitkäaikaisemmiksi. Aikanaan ojituksia tehtiin sen hetkisen tiedon perusteella usein liian ravinneköyhillä alueilla, jotka eivät koskaan kunnolla kelvanneet metsän kasvatukseen. Taustalla oli myös aikansa hallitusohjelman mukaisia syrjäseutujen työllistämishankkeita, joiden pohjalla ojitettiin myös paljon nykytiedon mukaan turhia alueita – ja aiheutettiin vesistöpäästöjä.
(Kirjoitus jatkuu kuvan jälkeen.)
Ettei asia olisi liian yksinkertainen, tutkimus on osoittanut, että ilmastonmuutos sinänsä vaikuttaa kiintoaine- ja ravinnevalumiin ja sen myötä vesien laatuun, vaikka turvemaita tai muitakaan metsämaita ei käsiteltäisi lainkaan. Talviaikaiset sateet ja valunta lisääntyvät, ja säiden ennustettavuus tuntuu vaikeutuvan jatkuvasti. Kuinka tässä muuttuvassa ympäristössä pitäisi kestävää metsätaloutta harjoittaa?
Vesiensuojelupäätökset tehdään maalla
Metsätaloudesta ja vesistä puhuttaessa on hyvä huomata, että vesiensuojeluratkaisut tehdään maalla! Jos metsätalouden seurauksena kiintoaineita ja ravinteita pääsee vesistöön, ollaan jo auttamattomasti myöhässä. Paras keino tähän olisi riittävän laajapohjainen toimenpiteiden ennakkosuunnittelu.
Metsätaloudesta ja vesistä puhuttaessa on hyvä huomata, että vesiensuojeluratkaisut tehdään maalla! Jos metsätalouden seurauksena kiintoaineita ja ravinteita pääsee vesistöön, ollaan jo auttamattomasti myöhässä.
Valuma-aluesuunnittelu palvelisi laajempien aluekokokonaisuuksien hallintaa ja mahdollistaisi metsätaloustoimien rytmittämisen vesistöpäästöjen minimoimiseksi. Suoranaisena ongelmana Suomessa on, että yksi valuma-alue saattaa kattaa kymmeniä, ehkä satoja metsänomistajia, joiden tavoitteet saattavat poiketa toisistaan. Yhteissuunnittelu ei aina ole helppoa, mutta siitä on jo saatu hyviä esimerkkejä, joten toivoa on.
Jokainen metsänomistaja voi toki tehdä vesistöystävällisiä ratkaisuja omilla maillaan ilman laajaa yhteissuunnitteluakin. Konkreettisin toimenpide käytännön metsätaloudessa on jättää riittävät suojavyöhykkeet vesistöjen ja pienvesien ympärille. Nämä suojavyöhykkeet ovat samalla pienimuotoisia monimuotoisuuskeskittymiä ja usein myös mainioita turvapaikkoja riistaeläimille.
Kunnostusojitukset suurennuslasin alla
Turvemaat ovat vesiensuojelun kannalta haasteellisimpia kohteita, sillä niiltä valuva humuspitoinen vesi vaikuttaa pahimmillaan vuosikymmeniä alapuolisten vesien laatuun. Monet kunnostusojitusten yhteydessä käytetyt vesiensuojelukeinot on havaittu melko tehottomiksi, joten tehokkain vesiensuojelukeino turvemailla on välttää kunnostusojituksia aina kun mahdollista. Uudisojitukset ovat nykymaailmassa niin kiistanalaisia, että niistä tulisi metsätaloudessa luopua.
Metsähallitus lopetti uudistusojitukset vuonna 1994. Turvemaiden kunnostusojitukset ovat myös käyneet vähiin, sillä niiden kannattavuus on todettu useissa tapauksessa heikoksi. Samalla on havaittu, että puusto kasvaa yleensä mainiosti ilman kunnostusojitustakin, mikäli haihduttavaa latvusta säilytetään alueella riittävästi ja pidetään turpeen vesipitoisuus sopivana.
(Kirjoitus jatkuu kuvan jälkeen.)
Tähän voidaan päästä esimerkiksi peitteellisen metsätalouden menetelmillä. Vanhoja tuottamattomia ojitusalueita voidaan ennallistaa, mikä pitkällä aikavälillä tasaa valumia ja päästöjä alapuolisiin vesistöihin.
Muuttuvan ilmaston ja väestönkasvun seurauksena puhdas vesi on maailmassa kohta niukka luonnonvara. Meillä Suomessa tästä moniarvoisesta aarteesta kannattaa pitää huolta kaikin keinoin.
Paljon on metsätalouden vesiensuojelun kehittämiseksi tehty, mutta paljon pitäisi vielä tehdä – tai jättää tekemättä. Mitä vähemmän ja kauempana rannoista metsässä möyritään, sitä pienemmät ovat vesistöriskit. Tärkeintä on tehdä kaikki metsätaloustoimet suunnitelmallisesti, riskit arvioiden ja seurauksista tietoisena.
