Tiina Laineen blogi: Sekametsillä hajautetaan riskit
Ilmastonmuutos ei ole jotain mikä tapahtuu kaukana tulevaisuudessa, vaan se on jo käynnissä. Tästä konkreettinen esimerkki ovat lisääntyneet metsätuhot. Nyt tehtävät valinnat puulajeissa vaikuttavat siihen, millaisia metsiä meillä kasvaa tulevaisuuden muuttuneessa ilmastossa.
Vuosi 2024 oli globaalisti mittaushistorian lämpimin, sitä edellinen lämpötilaennätys oli vuodelta 2023. Suomessa keskilämpötila on noussut jopa kaksi kertaa nopeammin kuin muualla maailmassa. Suomen Lapissa kesä 2024 oli lämpimin 2000 vuoteen, kertovat puiden vuosilustoista selvitetyt epäsuorat lämpötilahavainnot.
1980-luvulla Suomessa istutukseen toimitetuista taimista valtaosa oli mäntyä. Kuusi viljeltävänä puulajina otti vallan 2000-luvulle tultaessa. Kuusen viljelyn yleistymistä vauhdittivat männiköiden hirvituhot ja toisaalta se, että saataville tuli laadukkaita kuusen paakkutaimia, jotka ampaisivat heti kasvuun, eivätkä juroneet, niin kuin aikaisemmin käytössä olleet paljasjuuriset taimet.
Kuusettumisen huippu on nyt kuitenkin taittunut, ja metsänviljely on monipuolistumassa. Yhtenä syynä tähän lienee Keski-Euroopan laajat kirjanpainajatuhot, jotka ovat havahduttaneet metsänomistajat Suomessa pohtimaan puhtaiden kuusikoiden viljelyn järkevyyttä. Metsien perustamisessa on aina syytä ottaa huomioon kasvupaikan viljavuus. Suomalaisista puulajeistamme kuusen juuret kasvavat lähellä maanpintaa ja siksi juuri kuusen ennakoidaan kärsivän eniten ilmaston lämpenemisestä. Siksi korostuukin perussääntö: valitse oikea puulaji oikealle kasvupaikalle.
Yhden puulajin metsät ovat alttiimpia tuhoille, joten metsien tuhonkestävyyttä ja sopeutumista muuttuvaan ilmastoon kannattaa lisätä sekapuustoisuudella. Suomen metsistä noin kolmannes on sekametsiä eli metsiä, joissa vähintään 25 prosenttia puustosta on muita puulajeja kuin pääpuulajia. Sekametsien osuus uudistuskypsissä metsissä on suurempi ja se vähenee nuorempiin metsiin mentäessä, koska kaikki lehtipuut raivattiin taimikoista pois aivan lähivuosiin saakka.
Sekaviljely, jossa esimerkiksi kuusta ja mäntyä viljellään samalle kohteelle sekaisin, on hyvä keino hajauttaa ilmastonmuutoksen mukana kasvavia riskejä. Sekaviljely pienentää riskejä, joita erityisesti kuusi kohtaa kuivuuden lisääntyessä. Toisaalta hirvituhojen kannalta kuusi lisää puuston tiheyttä, jota mänty tarvitsee. Tiheässä kasvavien mäntyjen rungot ovat yleensä suorempia ja oksattomampia, mikä parantaa puutavaran laatua. Yhden puulajin viljelymetsiinkin on mahdollista lisätä sekapuustoisuutta säästämällä taimikonhoidossa luontaisesti syntyneitä lehtipuita, joita suomalaisiin metsiin tulee aina.
Sekapuustoisuus lisää monimuotoisuutta ja metsien tuhonkestävyyttä muuttuvassa ilmastossa ja turvaa siten puuntuotantoa myös tulevaisuudessa. Pelkkää tämän hetken taloudellista tuottoa ajatellen puhtaiden kuusikoiden viljely lienee paras vaihtoehto, mutta monipuulajisuus pienentää puhtaisiin kuusikoihin liittyviä riskejä. Siksi sekametsät ovat hyvää riskien hajautusta.
Ajanhermolla pyysin tekoälyä auttamaan blogitekstin viimeistelyssä. Sieltä tulikin oiva lopetus tälle kirjoitukselle: ”Sekametsät ovat paljon enemmän kuin vain puiden kokoelma. Ne ovat elintärkeitä ekosysteemejä, jotka tarjoavat lukuisia etuja ympäristölle ja ihmiselle. Vaalitaan sekametsiä, jotta voimme nauttia niiden tarjoamista hyödyistä nyt ja tulevaisuudessa.”