Käävät ovat yksi monimuotoisen metsäluonnon avainlajeista, mutta monet niistä ovat uhanalaisia. Suomalaistutkijat ovat löytäneet keinon istuttaa uhanalaisten lahottajasienten rihmastoja.
”Piru vieköön”, pääsee Luonnonvarakeskuksen tutkijan Reijo Penttilän suusta, kun hän kääntää ympäri metsässä makaavan kuusipöllin.
Puunrungonpätkän alta paljastuu rykelmä vaaleanpunertavia sieniä, harvinaisia rusokantokääpiä. Niiden ja muiden uhanalaisten kääpälajien istuttamisesta Luonnonvarakeskuksen kääpien asiantuntija on tullut kertomaan toimittajille eteläsuomalaiseen metsään Janakkalaan. Itiöemien määrä kuitenkin yllättää kokeneenkin tutkijan.
”Tämähän näyttää todella hyvältä”, hän innostuu löytäessään lähistöltä myös korpiludekäävän itiöemiä.
Metsien monimuotoisuudelle rusokantokäävät ja muut käävät ovat elintärkeitä, sillä ne lahottavat puuta, jossa ne kasvavat. Lahopuu taas on elinehto monille muille uhanalaistuneille lajeille, mutta lahopuuta on talousmetsissä liian vähän.
Siksi kääpien lisääntyminen on hyvä uutinen sekä niiden että lukuisten muiden lajien kannalta.
Penttilä ei löytänyt kääpien itiöemien täplittämää puuta sattumalta, vaan kääpäkasvusto on osa uhanalaisten kääpien siirtoistutustutkimusta. Toisin kuin monia muita kasvilajeja, sieniä on toistaiseksi onnistuttu istuttamaan hyvin harvoin. Tässä tutkimuksessa käytettyä uutta lupaavaa menetelmää voidaan hyödyntää myös muille puunrungoilla eläville sienilajeille ja muilla alueilla.
Parhaita tuloksia uhanalaisimmilla lajeilla
Luonnonvarakeskuksen ja Helsingin yliopiston tutkimuksessa istutettiin metsäteollisuusyritys UPM:n sekä Metsähallituksen ja Helsingin kaupungin metsiin kuusen, raidan, haavan ja männyn seuralaislajeja vuosina 2019 ja 2020. Hanke on tällä hetkellä suurin maailmanlaajuisesti tehty koe.
”Seuraamme, onnistuuko sienirihmasto kasvamaan ja leviämään istutuspuissa ja lopulta kasvattamaan itiöemiä ja itiöitä”, hankkeesta vastaava Penttilä kertoo.
Rihmastojen leviämistä istutuspuissa tutkitaan ottamalla istutusten vierestä purunäyteitä, ja tekemällä niistä DNA-analyysi. Nyt näyttäisi siltä, että esimerkiksi Penttilän juuri löytämät, kuuselle siirtoistutetut korpiludekäävän rihmastot ovat onnistuneet paitsi leviämään, myös kasvattamaan puun rungolla näkyviä itiöemiä jopa pikemmin, kuin tutkijat olivat toivoneet.
”Hyvin ilahduttavaa on myös se, että esimerkiksi haavan lajeilla istutukset ovat onnistuneet parhaiten kahdella uhanalaisimmilla lajeilla eli vaarantuneella haaparaspilla ja kriittisesti uhanalaisella keltakerroskäävällä”, Penttilä sanoo.
Muuttujia istutuskokeissa on lukuisia. On eroa sillä, onko puu kaadettu vai luontaisesti kaatunut. Myös sillä on merkitystä, kuinka tuoretta puu on istutushetkellä tai kuinka paljon istutuspuissa kasvaa luontaisesti muita sienilajeja. Rihmastojen leviämistulosten perusteella näyttää muun muassa siltä, että kuusen istutuslajeilla istutukset ovat onnistuneet vähintään yhtä hyvin melko tuoreilla kaadetuilla maapuilla kuin luontaisesti kaatuneilla hieman lahommilla maapuilla.
Istutuksessa käytetään pieniä puutappeja, joihin on siirretty uhanalaisten lahottajasienten rihmastoja. Niitä on kasvatettu Luonnonvarakeskuksen laboratoriossa maastosta kerätyistä sienikannoista.
Tapit työnnetään kaatuneisiin tai kaadettuihin puihin porattuihin reikiin. Kuhunkin puuhun istutetaan vain yhtä lajia, mutta samaan puuhun istutetaan useampaa saman lajin kantaa istutusten onnistumisen ja lajien geneettisen monimuotoisuuden turvaamiseksi.
Tavoitteena lajien luontainen leviäminen
Vaaleanpunertavat rusokantokäävän itiöemät kasvavat Janakkalassa runsaslahopuustoisella kuusikuviolla UPM:n talousmetsässä, josta löytyy siirtoistutuskokeisiin hyvin eri-ikäisiä metsiä. Esimerkiksi hakkuuaukeat, joille on jätetty kasvamaan paljon haapasäästöpuita, ja joista löytyy järeitä kaatuneita haapamaapuita, ovat olleet sopiva kohde istuttaa avoimemmilla mailla viihtyvää, äärimmäisen uhanalaista keltakerroskääpää.
”Sen siirtoistutukset ovatkin onnistuneet melko hyvin juuri tällaisilla avoimilla kohteilla”, Penttilä toteaa.
Lahopuiden ja säästöpuiden jättäminen talousmetsiin osana niiden luonnonhoitoa on elinehto lahottajasienten suojelemiselle.
”Noin neljännes Suomen metsälajistosta on riippuvainen lahopuusta. UPM:n yksi merkittävimmistä luonnon monimuotoisuutta edistävistä toimenpiteistä on kaksinkertaistaa lahopuun määrä omissa metsissään Suomessa”, sanoo UPM Metsän sidosryhmäsuhdejohtaja Sami Oksa.
Oksan mukaan UPM on 2000-luvun alusta alkaen jättänyt kaiken lahopuun metsiinsä.
Sekä Oksa että Penttilä muistuttavat, että lahopuun jättäminen metsiin on tärkeimpiä tapoja turvata ja lisätä uhanalaisten kääpien elinmahdollisuuksia.
”Siirtoistutukset ovat ensiapua uhanalaisimpien kääpälajien elvyttämiseksi. Ne ovat onnistuneet, jos lajit lähtevät leviämään myös luontaisesti”, Penttilä toteaa.
Yksi kommentti “Uhanalaisten lahottajasienten istutuksessa onnistumisia – lupaava keino lisätä monimuotoisuutta”
/ Jouni Nissinen
Tosi hieno juttu! Koska saan tilata omaan metsääni lajitelman uhanalaisia kääpiä? Raidantuoksukääpä ja haavanpökkelökääpä olisivat tosi hienoja!