Lahopuun määrä kaksinkertaistui 25 vuodessa – metsiin jätetään vuosittain yli 20 000 tukkirekallista puuta
Huomion kiinnittäminen lahopuun määrään näkyy myönteisenä kehityksenä talousmetsissä, ilmenee PEFC Suomen raportista.
Lahopuun määrä on kaksinkertaistunut vuosien 1996 ja 2022 välillä Etelä-Suomen metsissä, ilmenee PEFC Suomen tuoreesta selvityksestä. Lahopuun määrän lisääntyminen on parantanut uhanalaisten lajien elinympäristöjä. Lahopuusta riippuvaisia lajeja on lähes 5000.
Kasvun taustalla on raportin mukaan todennäköisesti metsien PEFC-sertifiointi. Lainsäädäntö ei vaadi säästö- ja lahopuun jättämistä.
PEFC Suomi teetti arvioinnin PEFC-sertifioinnin vaikutuksista yhteistyössä Tapio Oy:n ja Pellervon taloustutkimus PTT:n kanssa. Selvitys kattoi vuodet 2000–2023.
PEFC on kansainvälinen metsäsertifiointijärjestelmä, joka edistää ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää metsätaloutta.
Vuonna 1999 perustettu PEFC on maailman laajin metsäsertifiointijärjestelmä. Suomessa yli 90 prosenttia talousmetsistä on PEFC-sertifioitu. Metsäsertifiointi varmistaa, että metsäteollisuuden tuotteiden raaka-aine on peräisin kestävästi hoidetuista ja käytetyistä metsiä.
PEFC-sertifiointi tukee metsien elinvoimaa ja puuntuotantoa, vaikka se vähentää käytettävissä olevan puun määrää.
25 000 tukkirekallista puuta
Raportin mukaan Suomen metsiin on jätetty vuosittain säästö- ja lahopuuta keskimäärin vajaat miljoona kuutiometriä. Vertailuksi: miljoonaa kuutiometriä puuta kuljettamaan tarvitaan noin 25 000 tukkirekkaa.
PEFC-sertifioinnin vaatimukset täydentävät metsiin liittyvää lainsäädäntöä. Sertifiointi edellyttää muun muassa säästö- ja lahopuiden säilyttämistä, soiden ja vesistöjen suojakaistojen jättämistä sekä uhanalaisten lajien esiintymien suojelua.
Lahopuun määrään on kiinnitetty huomiota viime vuosina osana talousmetsän luonnonhoitotoimia. Suuret metsäyhtiöt ovat ilmoittaneet, etteivät ne korjaa metsästä lahopuuta.
Stora Enso maksaa metsänomistajille monimuotoisuuslisää, jos he päättävät jättää hakkuualueelle enemmän säästöpuita ja tekopökkelöitä kuin PEFC-sertifiointi edellyttää.
Uhanalaiset lajit tarvitsevat lahopuuta
Säästöpuut ovat eläviä puita, jotka maanomistaja säästää pysyvästi. Ne muodostavat merkittävän hiilivaraston Suomen metsiin. Säästöpuiden annetaan kasvaa, kuolla ja lahota metsään.
Säästöpuiden ekologinen arvo nousee puiden vanhetessa. Vanhat ja kookkaat puut ovat elävistä puista monimuotoisuuden kannalta arvokkaimpia. Kuollessaan nämä puut muodostavat poikkeuksellisen arvokasta lahopuuta.
Erityisesti lahopuun lisääntyminen on tärkeää monille uhanalaisille lajeille, jotka käyttävät lahopuuta elinympäristönään. Lahopuu tarjoaa elinympäristön muun muassa monille hyönteisille, sienille ja linnuille.
Selvityksen mukaan PEFC-sertifiointi on ollut keskeinen tekijä näiden lajien elinolojen parantamisessa.
Raportti löysi myös parannettavaa. Haasteet liittyvät niin suojakaistojen jättämiseen kuin maanmuokkauksen yhteydessä tehtävään vesien suojeluun.
Metsätalouden vesistökuormitus on osoittautunut aiemmin tiedettyä suuremmaksi. Erityisesti vanhat ojitusalueet ovat osoittautuneet edelleen merkittäväksi päästölähteeksi. Ratkaisuksi raportti ehdottaa ainakin metsäammattilaisten lisäkoulutusta.
Lue lisää: Selvitys: Suomen talousmetsien lajiston rikkaus yllätti tutkijat – katso jättilista