Luonnonsuojelualueiden ja kirjanpainajatuhojen yhteydestä uutta tietoa – pelot turhia

Metsänhoito

Kuolleet kuuset Kolin kansallispuistossa ovat herättäneet huolta kirjanpainajan leviämisestä. Hyönteinen ei kuitenkaan leviä alueelta ja kuusista syntyy aikanaan lukuisille lajeille tärkeää lahopuuta. Kuva: Markus Melin / Luonnonvarakeskus

Suojelualueiden kirjanpainajatuhot eivät merkittävästi vaaranna talousmetsien puustoa, ilmenee Luonnonvarakeskuksen tutkimuksesta.

Luonnonsuojelualueilla ei pidä tehdä kirjanpainajan torjuntahakkuita, sillä kirjanpainajan leviämisriski talousmetsään on miltei olematon. Tieto ilmenee Luonnonvarakeskuksen tuoreesta tutkimuksesta.

”Voisimme hakata vaikka koko Kolin kansallispuiston matalaksi, mutta se ei silti vähentäisi ympäröivien talousmetsien riskejä kirjanpainajan suhteen”, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimuspäällikkö Markus Melin Forest.fi:lle.

Luke tutki tapaukset, joissa valtio on korvannut metsänomistajalle vahinkoja suojelualueelta levinneistä tuhoista. Samassa yhteydessä tutkittiin myös kaikki kirjanpainajan takia tehdyt tuhohakkuut suhteessa luonnonsuojelualueiden sijainteihin.

Korvattuja tapauksia ilmeni kymmenen vuoden ajalta vain seitsemän. Kymmenen vuoden aikana tuhoja on korvattu yhteensä noin 160 puukuutiometrin edestä.

”Esimerkiksi vuonna 2023 kirjanpainajatuhoja havaittiin Valtakunnan metsien inventoinnissa kaiken kaikkiaan yli 60 000 hehtaarilla. Luonnonsuojelualueilta levinneiden tuhojen osuus kokonaisuudesta on siis erittäin pieni,” Markus Melin suhteuttaa.

”Suurin väärinkäsitys on varmaan se, että kun nähdään paikka, jossa on paljon kuolleita puita, syntyy mielikuva, että siellä tapahtuu jotakin tuhoisaa ja tuho on leviämässä. Todellisuudessa kirjanpainajat ovat kuitenkin jo kauan sitten lähteneet alueelta”, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimuspäällikkö Markus Melin. Kuva: Markus Melin / Luonnonvarakeskus

Myöskään Metsäkeskukselle ilmoitettuja tuhohakkuita ei tapahdu luonnonsuojelualueiden lähellä sen enempää kuin muuallakaan.

Luken mukaan torjuntahakkuilla ei ole myöskään muualla Euroopassa onnistuttu estämään kirjanpainajatuhoja maisematasolla eli laajassa mittakaavassa.

Saksassa tehty pahoja virheitä

Kirjanpainajatuhojen riski ja määrät ovat etenkin 2020-luvulla kasvaneet Suomessa, mutta ne ovat ainakin toistaiseksi vähäisiä verrattuna Saksan ja Tšekin kuusimetsiin.

Melinin mukaan Saksassa suurimmat tuhot ovat ilmenneet alueilla, joille kuusi oli istutettu, vaikka se ei alun perin kuulunut niille. Lisäksi tuhoalueilla oli käytetty taimia, joiden siemenalkuperä ei ollut sopeutunut alueiden ilmastoon.

”Kun kuivuus iski, puut eivät kyenneet puolustautumaan kirjanpainajia vastaan. Tämän pitäisi toimia meille varoittavana esimerkkinä. Ei pidä luoda kuusivaltaisia metsiä alueille, joissa ne eivät luonnostaan menesty. Tällaiset metsät ovat alttiimpia tuhoille”, Melin toteaa.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Kirjanpainajatuhojen riski ja määrät ovat etenkin 2020-luvulla kasvaneet Suomessa, mutta ne ovat ainakin toistaiseksi vähäisiä verrattuna Saksan ja Tšekin kuusimetsiin. Kuva: Markus Melin / Luonnonvarakeskus

Suomessa kirjanpainajatuhojen levinneisyys on pysynyt suhteellisen paikallisena. Metsistä ei vielä löydy Keski-Euroopan kaltaisia laajoja, maisematason tuhoalueita. Pääsyy Suomen manner-Eurooppaa parempaan tilanteeseen on kylmempi ilmasto.

”Tšekissä ja Saksassa kirjanpainajien kasvukausi alkaa jo maaliskuussa ja jatkuu marraskuulle asti. Suomessa kasvukausi on puolet lyhyempi”, Melin kertoo.

Ilmaston lämmetessä tilanteen odotetaan Suomessakin pahenevan.

Hakkuut luonnonsuojelualueella haitaksi

Mikäli torjuntahakkuita haluttaisiin kuitenkin luonnonsuojelualueilla tehdä, suurin osa vioittuneista puista tulisi poistaa. Se puolestaan haittaisi luonnon monimuotoisuutta.

”Luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta kyseessä ei ole tuho, vaikka se siltä ihmissilmään näyttääkin. Kirjanpainajien tappamista puista muodostuu lahopuuta, joka tarjoaa elinympäristön tuhansille lajeille eri eliöryhmissä,” Melin huomauttaa.

Kun metsässä näkyy kuolleita puita, on niiden poistaminen jo myöhäistä.

”Suurin väärinkäsitys on varmaan se, että kun nähdään paikka, jossa on paljon kuolleita puita, syntyy mielikuva, että siellä tapahtuu jotakin tuhoisaa ja tuho on leviämässä. Todellisuudessa kirjanpainajat ovat kuitenkin jo kauan sitten lähteneet alueelta”, Melin sanoo.

Kirjanpainajien tappamista puista muodostuu lahopuuta, joka tarjoaa elinympäristön tuhansille lajeille eri eliöryhmissä. Kuva: Markus Melin / Luonnonvarakeskus

Melin myös muistuttaa, että metsästä löytyy suojelualueita merkittävämpiä riskikohteita kirjanpainajatuhojen alkamiselle. Metsäkeskuksen mukaan kirjanpainajatuhoriskiä ennakoivat muun muassa tuulenkaadot, juurikääpä, aiemmat hyönteistuhot, kuolleet kuuset, reuna-alueet, rinnemetsät ja kuivuus.

Luken mukaan eurooppalaiset tutkimukset osoittavat, ettei feromonipyydysten käyttö estä kirjanpainajatuhojen leviämistä, vaikka niitä käytettäisiin laajasti.

Lue lisää: Luontaiset viholliset voivat estää kirjanpainajatuhon — tutkija kertoo, miten se tehdään

Lue lisää: Kirjanpainajan ja juurikäävän yhteydestä uutta tietoa – näistä merkeistä ennustat tulevan metsätuhon

Mitä mieltä olit artikkelista?

Jaa:

2 kommenttia

  • Kyllä 60000 hehtaaria on iso ala vuoden 2023 kirjanpainajatuhoille, koska se vastaa 600 neliökilometriä eli keskikokoisen maaseutupitäjän metsäalaa (ennen nykyisiä suurkuntia).
    Onneksi paniikkiin ei ole aihetta, vaikka asiaa on suurella vakavuudella seurattava.

Kirjoita kommentti