CEPF:n Meri Siljama: Euroopan unionin ilmastopolitiikka haastaa metsäsektoria

5.9.2019 / Artikkeli
”Syksy ja talvi ovat käsittelyn kannalta ratkaisevia, ja odotan Suomen edustajilta aktiivista roolia tässä, jotta kuvatut uhkakuvat eivät toteudu”, sanoo CEPF:n Meri Siljama.
”Syksy ja talvi ovat käsittelyn kannalta ratkaisevia, ja odotan Suomen edustajilta aktiivista roolia tässä, jotta kuvatut uhkakuvat eivät toteudu”, sanoo CEPF:n Meri Siljama.

Metsänhoitaja Meri Siljama Euroopan Metsänomistajien etujärjestöstä CEPF:stä katsoo, että metsäsektorin uutena haasteena on EU:n seuraavan rahoituskauden kehys ja sen investointien luokittelujärjestelmä.

”Kestäviä investointeja katsotaan yksinomaan ilmaston ja ympäristön kannalta. Meidän huolemme fokusoituu siihen, miten tarkoin siinä pyritään määrittelemään kestävän metsänhoidon kriteerit,” Siljama sanoo.

Investointien luokittelujärjestelmä eli taksonomia on jatkoa viime syksynä paljon keskustelua aiheuttaneen, maankäyttö- ja metsätaloussektoria koskevan LULUCF-asetuksen toimeenpanolle. Asetus määrittelee laskentasäännöt, miten hoidetun metsämaan nielut ja päästöt otetaan huomioon EU:n ilmastotavoitteissa kaudella 2021–2030.

Siljaman mukaan suurin haaste liittyy siihen, että kestävyyskriteeristöä ei koskaan aiemmin ole käytetty EU-asetuksessa. Vuonna 2021 voimaan astuvassa uusiutuvan energian direktiivissä oleva metsäbiomassan kestävyyskriteeristö perustuu olemassa olevaan kansalliseen lainsäädäntöön ja näin ollen kunnioittaa jäsenmaiden päätäntävaltaa metsäasioissa.

”Nyt käsittelyssä oleva taksonomia-asetusehdotus sen sijaan voi muuttaa jo aiemmin sovittua puun energian käyttöä sekä antaa ohjeita metsänkäsittelyyn ja sen uudistamiseen esimerkiksi avohakkuiden osalta.”

Suomen otettava aktiivinen rooli neuvotteluissa

Siljaman mukaan uhkana on, että kasvihuonepäästölaskelmat menevät tilakohtaiseen tarkasteluun. Mikäli nämä tai osakin näistä toteutuu, taksonomia vaikuttaa hänen mukaansa suoraan kansalliseen metsäpolitiikkaan.

”Vaikka tässä tehdään ohjeistusta rahoittajille, tämä ohjaa tulkintaa laajemminkin metsien käytössä. Jos nyt laadittava kriteeristö ohjaa tulevaisuuden julkisia investointeja, rahoituksen ulkopuolelle voi jäädä hakija, joka ei täytä kaikilta osiltaan niitä. Siksi tämä on täysin väärä paikka määritellä, mikä on kestävää metsänhoitoa ja mikä ei.”

Asetus on valmisteltu rahoitusvakauden ja ympäristöasioiden pääosastoilla komissiossa. Syksyllä se käsitellään jäsenmaiden neuvostossa ja kolmikantaneuvottelussa komission, jäsenmaiden ja parlamentin kesken.

”Syksy ja talvi ovat käsittelyn kannalta ratkaisevia, ja odotan Suomen edustajilta aktiivista roolia tässä, jotta kuvatut uhkakuvat eivät toteudu.”

EU tarvitsee lisää metsäosaamista

Metsäpolitiikan edunvalvonnan suurena haasteena Siljama pitää metsäasioiden hajautumista monelle eri sektorille. Metsäasioita käsitellään ilmasto-, ympäristö-, maankäyttö- ja maatalouspolitiikan osina.

”Poliittiset päättäjät on saatava kiinnostumaan metsäasioista, joiden merkitys monelle ei-metsämaalle on vähäinen ja meille taas erittäin suuri.”

Siljama pitäisi metsäpolitiikan edelleen kansallisissa käsissä, mutta lisäisi metsämaiden yhteistyötä ja koordinaatiota metsäasioissa. Euroopan metsä-, ympäristö-, maatalous- ja ilmastoasioista vastaavia ministereitä kaivataan samaan pöytään, ja metsäasioita hallitsevia virkamiehiä tarvitaan Siljaman mukaan nykyistä vaikutusvaltaisempiin asemiin komissiossa.

”Metsäosaamisen puute on Brysselissä rakenteellinen ongelma. Metsäasioita hoitavia virkamiehiä on vain muutama, joista kukaan ei ole ykköstasolla”, hän toteaa.

Metsäpolitiikkaan liittyy intohimoja

”Metsistä on tullut hyvin poliittinen kysymys. Koska metsien merkitys on taloudellisesti ja ympäristön kannalta valtava, metsäpolitiikkaan liittyy paljon intohimoja”, Siljama pohtii.

Myös EU:n hyväksymän biotalousstrategian suurin haaste on Siljaman mukaan siinä, että kussakin maassa sitä luetaan omista lähtökohdista käsin.

”Kun meille metsäpohjainen vihreä biotalous on ykkösasia, Välimeren maat nostavat esiin merien sinisen biotalouden. Teurasjätteiden kierrätykseen on luotu punaisen biotalouden käsite.”

Siljama uskoo, että Suomella ja metsäsektorilla on paljon annettavaa biotalouteen. Hän toteaa, että juuri puupohjaisilla tuotteilla voidaan korvata fossiilisia, joiden vähentäminen on yksi biotalousstrategian tavoitteista.

Artikkeli on osa Metsämiesten Säätiön ”Metsä vastaa” -viestintähanketta, jossa julkaistaan ajankohtaisia suomalaisia ja eurooppalaisia haastatteluja sekä puheenvuoroja kestävästä metsätaloudesta.


Euroopan Metsänomistajien etujärjestöstä CEPF

Maa- ja metsätalousministeriö: Maankäyttösektorin sisällyttäminen EU:n ilmastotavoitteisiin  


 

Markku Laukkanen

Kirjoita kommentti