Ilmastoviisaalla metsätaloudella tutkijat tarkoittavat kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä sekä metsien kestokyvyn, tuoton ja niihin perustuvan hyvinvoinnin kasvattamista. Samalla myös metsien hiilivarasto ainakin säilyy, mutta useimmiten myös kasvaa.
Huomenna Brysselissä julkistettava Euroopan metsäinstituutin Think Forest -foorumin Ilmastoviisas metsätalous Euroopassa -raportti muistuttaa, että marraskuussa julkaistu Kansainvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n raportti vaatii fossiilisten raaka-aineiden käytön vähentämistä. Kun ihmisen kuitenkin on luonnonvaroja pakko käyttää, fossiiliset on voitava korvata jollakin.
Ilmastoviisas metsätalous on yksi keino IPCC:n tavoitteiden täyttämiseksi. Se ei ole vain metsien hiilinielujen ja kasvun vahvistamista, vaan myös aktiivista metsätaloutta sekä resurssitehokasta puutuotteiden valmistusta ja kulutusta.
Tavoitteiden pitäisi tutkijaryhmän mukaan olla globaaleja. Esimerkiksi Euroopan unionissa ilmastoviisas metsätalous voisi vähentää viidenneksen ilmastopäästöistä vuoteen 2050 mennessä ja luoda samalla kestävää hyvinvointia.
Tutkijat muistuttavat, että vaikka ilmastonmuutoksen vastainen kamppailu onkin tärkeää, se ei voi yksin määritellä sitä, miten metsiä käytetään. Siitä huomauttaa myös IPPC:n raportti: ilmastopolitiikan on oltava sopusoinnussa YK:n kaikkien 17 kestävän kehityksen periaatteen kanssa. Mitä paremmin ilmastotoimet vastaavat myös muihin ihmisen tarpeisiin, sitä laajemmin kansalaiset niitä kannattavat.
Yksinkertainen ratkaisu on usein väärä
IPCC:n korostaman kiireen takia on vaadittu metsien käytön vähentämistä tai jopa suojelua. Ratkaisu on houkuttelevan yksinkertainen verrattuna ongelman monimutkaisuuteen.
Tutkijat siteeraavat yhdysvaltalaista toimittajaa, satiirikkoa ja yhteiskuntakriitikkoa Henry Louis Menckeniä: ”Jokaiselle monimutkaiselle ongelmalle löytyy ratkaisu, joka on selvä, yksinkertainen – ja väärä.”
Euroopan metsäala on ollut pitkään kasvussa, mutta myös hehtaarikohtainen puumäärä on kasvanut kaikissa maissa, niin metsäisissä maissa kuin niissäkin, joissa metsää on vähemmän. Unionin kolmen metsäisimmän maan, Espanjan, Ruotsin ja Suomen puusto – eli hiilivarasto – on metsätaloustoimien ansiosta kasvanut 1970-luvulta tähän päivään asti 34, 39 ja 68 prosenttia vastaavasti.
Metsänhakkuita ajaa kaikkialla maailmassa globaali kysyntä. Jos Eurooppa vähentää hakkuitaan, puut hakataan jossakin muualla, missä metsätalous ja puutuotteiden valmistus on tutkijoiden mukaan lähes aina vähemmän kestävää kuin Euroopassa niin ilmastonmuutoksen kuin luonnon monimuotoisuudenkin kannalta.
Jos näin tapahtuu, Euroopan hakkuurajoitukset lisäävät ilmakehän hiilidioksidia lähes välittömästi.
Erityisesti metsää ei kannattaisi hakata siellä, missä metsäpinta-ala on muutenkin laskussa. Näillä alueilla unionin päämääränä tulisi olla avun tarjoaminen metsien uudistamiselle, istutuksille ja osaamisen kasvattamiselle.
Metsätuhojen vaikutus ilmastoon aletaan ymmärtää vasta nyt
Erityisen suuren vaaran metsien hiilivarastolle aiheuttavat metsätuhot. Niitä on ollut aina, mutta ilmastonmuutoksen myötä ne ovat lisääntyneet ja seurausten merkitys aletaan ymmärtää vasta nyt.
”Ne ovat aiempaa suurempia ja niitä esiintyy alueilla, missä niitä ei ole aiemmin havaittu”, sanoo Euroopan metsäinstituutin apulaisjohtaja Lauri Hetemäki, yksi raportin kirjoittajista.
Hetemäen mukaan tutkijat ovat varsin yksimielisiä siitä, että ilmastonmuutos on jo lisännyt tuhojen laajuutta.
Viheliäisimmän tuhon aiheuttavat metsäpalot, joissa hiilivarasto palaa suoraan ilmakehään hiilidioksidiksi ja mustaksi hiileksi. Ne aiheuttavat henkilövahinkoja ja tuhoavat rakennuksia. Niiden takia menetetään nuorten puiden kasvu- eli hiilensitomispotentiaali ja metsään jäävät puut aiheuttavat päästöjä myöhemminkin lahotessaan.
Ongelmia lisää, että erilaiset tuhot usein voimistavat toisiaan. Esimerkiksi myrsky- ja lumituhojen vaurioittamat puut altistuvat muillekin tuhoille, kuten kirjanpainajalle.
“Meidän on alettava hoitaa metsiä”
Tärkein keino alentaa metsäpalojen riskiä on kuolleen ja kuivuneen puun vähentäminen ja metsän rakenteen muuttaminen mosaiikkimaisen vaihteleviksi käsittelyaloiksi. Kuten Suomessa, se osaltaan estää laajojen, yhtenäisten palomantereiden synnyn.
Euroopassa metsäpalot ovat erityisen suuri ongelma Iberian niemimaalla ja muilla alueilla, missä metsiä ei käytetä. ”Niihin on kertynyt merkittävästi paloherkkää metsäbiomassaa. Näissä metsissä metsäpalojen luonne ja laajuus riippuvat suoraan biomassan määrästä”, sanoo Hetemäki.
Kirjottajien mukaan aktiivinen metsätalous on paras ase metsätuhoja vastaan. Näin metsänomistajilla olisi intressi hoitaa metsiään.
Hetemäki siteeraa yhtä maailman arvostetuimmista metsäpaloasiantuntijoista, Katalonian palontorjuntaviranomaisen johtajaa Marc Castellnouta: ”Emme tarvitse lisää helikoptereita ja palomiehiä, meidän on alettava hoitaa metsiä.”
Silti metsäpaloja myös syttyy, ja kaikenlaisissa metsissä. Niinpä myös metsäpalojen sammuttamiseen on varauduttava nykyistä tehokkaammin.
Metsätalous turvaa myös ekosysteemipalvelut
Tutkijat muistuttavat myös metsien käytön taloudellisesta ulottuvuudesta. Jos puut jätetään käyttämättä, metsänomistaja menettää puusta saatavan myyntitulon. Saavuttamatta jää myös kaikki se taloudellinen toimeliaisuus ja hyvinvointi, mitä metsästä saatavan puun käyttö yhteiskunnassa tuottaa.
Hyvä esimerkki on keskieurooppalainen tammi, jonka myyntituloilla metsänomistajat kykenevät ylläpitämään metsien kuntoa ja esimerkiksi puulajien vaihtoa, jos ilmastonmuutos sellaista vaatii.
Metsien suojelua tarvitaan hiilinielujen ja monimuotoisuuden takia. Metsien hyvin laajamittainen suojelu yhdessä lisääntyvien tuhoriskien takia ei kuitenkaan tutkijoiden mukaan edistäisi näitä tavoitteita.
Mutta se ei myöskään edistäisi YK:n määrittämiä muita metsien ekosysteemipalveluita, kuten maisema, puutuotteet ja erilaiset keräilytuotteet. Eikä se edistäisi kestävän kehityksen tavoitteita, koska se vähentäisi tulevien sukupolvien mahdollisuuksia hyödyntää metsiä nykypolven tavoin moniin eri tarkoituksiin.
Ilmastoviisas metsätalous on tutkijoiden mukaan paras keino, jos näitä tarpeita tavoitellaan samanaikaisesti ilmastonmuutoksen hillinnän kanssa.
Tutkijaraportti Euroopan metsäinstituutin sivuilla, vain englanniksi
Tutkijaraportin kirjoittajat
- Pekka Kauppi, professori emeritus, ympäristönsuojelutiede, Helsingin yliopisto
- Marc Hanewinkel, professori, metsäekonomia ja metsänhoito, Freiburgin yliopisto, Saksa
- Tomas Lundmark, professori, metsänhoitotiede, Ruotsin maatalousyliopisto SLU, Ruotsi
- Gert-Jan Nabuurs, professori, Euroopan metsävarat, Wageningenin yliopisto, Alankomaat
- Heli Peltola, professori, metsänhoitotiede, Itä-Suomen yliopisto
- Antoni Trasobares, johtaja, Katalonian metsätieteiden ja -teknologian tutkimuskeskus, Espanja
- Lauri Hetemäki, apulaisjohtaja, Euroopan metsäinstituutti, dosentti, metsätieteet, Helsingin yliopisto
