Saha on metsäbiotalouden sydän – uusi raportti kertoo Suomen sahateollisuuden huimasta liidosta koronakriisissä
Koronapandemia kasvatti sahatavaran kysyntää, vähensi tarjontaa ja nosti hintoja. Parantuneet katteet ovat tuoneet sahateollisuuteen tilaa investoinneille, ei vain tehokkuuteen vaan myös uuteen tuotantoon ja esimerkiksi työturvallisuuteen.
Kun metsäkoneet alkavat aamulla korjata puuta, käynnistyy paikallisen sahan synnyttämä tuotantoketju, joka tuottaa työtä ja hyvinvointia koko alueelle ja maalle.
Sahatavara oli vuonna 2020 Suomen kuudenneksi suurin vientituote. Suomesta vietiin sahatavaraa kaikkiaan 1,6 miljardin euron edestä, mikä vastaa kolmea neljäsosaa sahojen kokonaistuotannosta.
Sahatavaran tuotanto ja vienti on kansantaloudelle hyödyllistä. Puhutaan arvonlisäpohjaisesta viennistä, millä tarkoitetaan viennin sitä osuutta, mikä perustuu kotimaisiin panoksiin.
Sahateollisuudessa kotimaiset panokset ovat poikkeuksellisen suuret. Sahateollisuus ry:n tänään julkaiseman selvityksen mukaan tällaisia panoksia ovat juuri puunkorjuu mutta myös raakapuun hankinta, puun kaukokuljetus, sahan työvoima ja sahateknologia.
Sahateollisuuden luoman kotimarkkinan turvin Suomeen on syntynyt merkittäviä sahateknologian vientiyrityksiä, kuten Veisto, Nordautomation, Valon Kone ja Raute, jotka ovat maailman johtavia alallaan.
Sahat panevat raakapuun liikkeelle
”Kun sahalta kuuluu kolinaa, asiat ovat hyvin”, sanotaan sahateollisuuden selvityksen kannessa. Se kuvaa metsäalalla tunnettua vertausta: jos puu on metsäbiotaloutta ylläpitävä raaka-aine, sen sydän on sahateollisuus, joka pumppaa raaka-aineen liikkeelle.
Suomalaiset sahat ostavat raakapuuta kaikkiaan noin 1,4 miljardilla eurolla vuodessa. Sahojen ostama tukki vastaa kolmasosaa Suomessa käytetystä puusta.
Vaikka sahateollisuus ostaa vain kolmasosan raakapuusta, se kuitenkin maksaa kaksi kolmasosaa metsänomistajien saamista puun myyntituloista. Tämä johtuu siitä, että sahoilla käytetään kaikista arvokkainta puutavaraa, tukkipuuta.
Sahojen maksamat puun myyntitulot menevät suurelta osin sahojen lähiseuduille, sillä kannattava puun kaukokuljetusmatka on korkeintaan 100–150 kilometriä ja suurin osa metsänomistajista asuu samalla alueella metsänsä läheisyydessä.
Sahat tukevat selluteollisuutta ja päinvastoin
Sahat saavat tuloa monesta lähteestä. Merkittävin on tietenkin sahatavaran myynti, mutta myös sahauksen ja muun toiminnan sivutuotteilla on suuri merkitys.
Puun kuoresta tuotetaan energiaa, jolla sahatavara kuivataan. Ostajilla on usein tarkat vaatimukset ostettavan sahatavaran kosteusprosentista.
Kuivauksesta yli jäävä energia taas myydään kaukolämpöverkkoon lämmittämään lähiseudun kiinteistöjä. Sahanpurusta tehdään kiinteitä biopolttoaineita, tai se myydään levyteollisuuden tai selluntuotannon raaka-aineeksi.
Merkittävin sivutuote on hake, jota syntyy puun pintaosista, kun pyöreää puuta sahataan kantilliseksi sahatavaraksi. Puun pinnasta tehty pitkäkuituinen hake myydään selluteollisuudelle, jolle se on erittäin hyvä raaka-aine.
Laadukasta tukkipuuta saadaan yleensä päätehakkuulta. Hakkuilta tulee kuitenkin aina myös pienempää puuta, joka sahan on ostettava osana puukauppaa. Tämä pienpuu synnyttää raakapuun jälkimarkkinat, kun saha myy nämä puut edelleen pienemmän puun tarvitsijoille, esimerkiksi selluteollisuuteen.
Kun Suomessa teollisuus tekee metsänomistajien kanssa vuodessa noin 150 000 puukauppaa, jälkimarkkinoilla puukauppojen määrä on kymmeniä tuhansia. Jälkimarkkinat tuovat sahalle tuloa suurin piirtein sen verran kuin se on maksanut markkinoille myytävästä puusta metsänomistajalle.
Yksi sahaaja työllistää kolme muuta työntekijää
Itsenäisiksi sahoiksi sanotaan sellaisia sahoja, jotka eivät ole osa jotakin suurempaa, yleensä sellua ja sen jatkojalosteita valmistavaa yritystä. Sahateollisuus ry:llä on 29 jäsentä, mutta niiden lisäksi Suomessa on muitakin itsenäisiä sahoja, kuten Anaika, Ersa, Shinshowa ja Binderholz.
Koko sahateollisuus työllistää Suomessa 6000 henkeä, mistä puolet työskentelee itsenäisillä sahoilla. Välillisesti jokainen sahatyöläinen työllistää muualla arvoketjussa, kuten puunkorjuussa ja kuljetuksissa, metsäpalveluissa ja kunnossapidossa, keskimäärin kolme työntekijää. Koko arvoketjussa sahat siis työllistävät 24 000 henkeä.
Työsuhteet sahoilla ovat pitkiä, keskimäärin 14,5 vuotta. Naisten osuus on 12,3 prosenttia, mutta se on nousussa, kun työ kevenee teknologian kehittymisen ansiosta.
Valtio ajoi sahakoulutuksen lähes nollaan
Sahateollisuus kantaa monia muita toimialoja enemmän vastuuta työntekijöidensä koulutuksesta. Vaikka ala on äärimmäisen merkittävä koko metsäalan ja sitä kautta koko Suomen kansantaloudelle, valtio on ajanut alas lähes koko alan koulutuksen eikä paluusta entiseen ole lupauksia.
Esimerkiksi puutekniikan insinöörien koulutusta järjestää entisen kuuden sijasta enää yksi oppilaitos. Niinpä sahateollisuus on joutunut ratkomaan työvoiman saantia omin voimin.
Ammattikorkeakoulu- ja yliopistotason osaajia saa sahoille käytännössä vain niin, että jotakin muuta sopivaa alaa opiskeleva nuori tulee sahalle kesätöihin ja päättää sen jälkeen tehdä työuransa opiskelun ja kesätöiden jälkeenkin sahalla.
Myös yhteistyö paikallisten lukioiden kanssa on havaittu hyväksi. Niiden kanssa on esimerkiksi toteutettu räätälöityjä opintokokonaisuuksia, jotka suoritettuaan opiskelija on paitsi ylioppilas, myös sahateollisuuden osaaja.
Jatkojalostus kasvattaa sahan hyötyjä
Sahateollisuuden merkitystä aluetaloudelle on joillakin paikkakunnilla lisätty kunnan vetämillä hankkeilla. Esimerkiksi Kuhmossa yksi paikallisen sahan työntekijä työllistää arvoketjussa keskimääräisen kolmen sijasta peräti viisi työntekijää, kun arvoketjuun on systemaattisesti kehitetty Kuhmo Oy:n tuottaman sahatavaran jatkojalostusta.
Niinpä Kuhmossa on ristiinliimattua puulevyä CLT:tä valmistava Crosslamin tehdas ja CLT:tä edelleen jalostava Elementti-Sampo, joka on Suomen suurin puukerrostaloelementtejä rakentava tehdas.
Kuhmossa on myös paikallinen referenssi puurakentamisesta, Tuupalan koulu. Sen rakentamisen yhteydessä havaittiin, että jokainen euro, jonka kunta investoi koulun rakentamiseen, toi aluetalouteen peräti kolmen euron hyödyn.
Tällä hetkellä sahateollisuuden tilanne Suomessa on rohkaiseva. Koronapandemia lisäsi sahatavaran kysyntää, nosti hintoja ja paransi kannattavuutta. Niinpä monet yritykset ovat kertoneet investoinnista ei vain tuotannon tehostamiseen, vaan myös uuteen tuotantoon.
Keitele on viime vuosina investoinut paljon ja nyt investoinneista ovat ilmoittaneet Koskisen, Pölkky, Junnikkala, Kuhmo, Versowood, Veljekset Vaara ja Hasa. Itsenäisten sahojen lisäksi myös Metsä Group ottaa lähiaikoina käyttöön suuren sahan Raumalla. Metsälehden mukaan investoimassa ovat myös Binderholz, Orasko, Vuokila Wood sekä Tervolan saha ja höyläämö.
Itsenäisten sahojen investointi-ilmoitusten yhteissumma on 250 miljoonaa euroa, mutta Metsälehti on laskenut koko sahateollisuuden investointimääräksi jopa 300 miljoonaa euroa. Investoinnit suuntautuvat etupäässä kotimaisille laitetoimittajille. Varmuutta niihin tuo puurakentamisen edistyminen.
Siihen Suomessa olisi myös varaa: Puutuoteteollisuuden Granlund Consulting -yhtiöllä teettämän selvityksen mukaan saha-, vaneri ja puulevyteollisuuden tuotannosta tarvittaisiin vain kuusi prosenttia, jotta suomalaisen puurakentamisen määrä voitaisiin kaksinkertaistaa nykyisestä.
Sahateollisuuden selvitys – linkki
