Roope Tonterille metsänhoito on jatkoa lumilautailun vapaudelle: ”Toivon, että tästä tulisi minulle ammatti”
Lumilautailun maailmanmestari Roope Tonteri tähtää metsuriksi. Metsänhoito on hänelle kunnia-asia. Samalla vahvistuu luontosuhde.
Ohjeet tapaamispaikalle ovat selvät: ensin navigaattorin avulla metsätien päähän harmaan volkkarin kohdalle ja ”sitten vain ääntä kohti”. Perillä havaitsemme, että polkua osoittamaan on maahan asennettu halkaistuista, puhtaanvalkeista haavoista tehty nuoli.
Helpompaa tämä ei voisi olla, paitsi että ei. Ryteikkö niin ajouralla kuin varsinkin sen vieressä on aivan mahdoton. Olemme yhdellä niistä metsäpalstoista, mitä Tonteri on ostanut.
Mutta kuka on Roope Tonteri? Lyhyesti sanottuna, yksi maailman parhaista lumilautailijoista. Vuonna 2013 hän voitti maailmanmestaruuden slopestylessa ja big airissa. Vuonna 2015 MM-hopeaa ja -kultaa. Vuoden 2017 MM-kilpailuissa hän sijoittui neljänneksi. Lisäksi hän on osallistunut sekä Sotšin että ja Pyeonchangin olympialaisiin.
Mutta kun Tonterilta kysyy, mitä hän arvostaa urallaan eniten, vastaus yllättää: ”Burton European Open -kisojen voittoa vuonna 2011.”
Se oli aikaa ennen kuin lumilautailusta tuli niin sanotusti virallinen laji ja isoimmat kisat järjesti lumilautavalmistaja Burton Snowboards. Tonterin mukaan virallistaminen teki lajista urheilua, eikä se ollut hänestä hyvä asia.
”En koe olevani urheilija vaan lumilautailija”, Tonteri sanoo.
”Olympialaisiin ei pääse, ellei ole Suomen maajoukkueen touhuissa mukana. Ja jos on, se myös velvoittaa. Välillä on tuntunut, että lumilautailun vapaus on ollut siitä kaukana”, Tonteri sanoo.
Lumilautailija on nykyajan tukkipoika
28-vuotias Tonteri ei ole lopettanut lumilautailua, mutta kilpailu ei häntä välttämättä enää kiinnosta. ”Ehkä lasken kisoja ensi vuonna, ehkä en”, hän sanoo.
Kilpailu ei ole edellytys sille, että lumilautailija vaikka tienaa ammatillaan. ”Perinteisemmät lajit eivät kiinnosta ketään, ellei niissä kilpailla. Mutta lumilautailusta voi saada tuloa esimerkiksi videoiden tai lehtien kansikuvien tekemisestä, vaikka ei kilpailisikaan”, Tonteri sanoo.
Vapauden valtakunta ei jatku itsestään eivätkä hypyt ole näyttäviä ikuisesti. On löydettävä jotakin muuta.
Tonteri on löytänyt sen metsästä. Eikä lumilautailu loppujen lopuksi niin kaukana ole eräästä entisaikain metsäammatistakaan: tukkimiehestä. Edelleenkin järjestettävissä tukkilaiskisoissa kilpaillaan siitä, kuka sestoo nopeiten kosken alas yhdellä tukilla seisten.
Ja niinpä vain paljastuu, että onhan Tonteri osallistunut tukkilaiskisoihinkin. ”Se oli varmaan joskus 15 vuotta sitten, kun Käylässä ja Iissä oli nuorten tukkilaismaratonit. Ja on minulla nytkin mökkirannassa sestomistukki”, sanoo Tonteri.
Metsätöistä Tonteri pitää, koska omassa metsässään hän saa tehdä ihan mitä haluaa.
”Tai olla tekemättä. Eilenkin juttelin kahvitunnilla jänöjussin kanssa ja kun työt jatkui, sanoin että menes nyt siitä, tässä alkaa saha soida. Ja niin se hyppeli rauhallisesti tien toiselle puolelle”, Tonteri kertoo.
Ryteiköstä ei saa tukkia
Tonterin mielestä metsää pitää hoitaa. Tarve näkyy tästäkin metsästä, missä juuri nyt olemme. Kuusilla ei ole tilaa kasvaa tukkikokoon, ellei niitä harvenneta. Sen voi tehdä ihminen, mutta tietenkin sen voi tehdä myös luonto, myrsky, metsäpalo, tuholaiset tai kaikki yhdessä.
”Ajelin joku vuosi sitten Saksan läpi ja katselin heidän kuusikoitaan. Tien varressa puut olivat kyllä mahtavia, mutta kun menin metsän sisälle, se oli aivan kamalaa ryteikköä, pientä riukua täynnä eikä yhtään kunnollisen kokoista puuta. Semmoisesta ei juuri tukkia saa”, Tonteri ihmettelee.
Tonteri on siis metsänomistaja, mutta hän myös opiskelee metsäalan perustutkintoa Kouvolan seudun ammattiopistossa. ”Metsurihan minusta sitten tulee”, Tonteri sanoo.
Opintoja kestää normitahdilla kolme vuotta, mutta käytäntö saattaa olla toinen. Etenkin nyt korona-aikaan Tonterilla on myös oma opinahjonsa, parin vuoden aikana ostetut muutama kymmenen hehtaaria metsää.
”Metsää en ole perinyt yhtään. Kaikki vuoden 2014 jälkeen kertynyt ylijäämä on pantu metsään ja koneisiin. Ensimmäisen palstani ostin parisen vuotta sitten”, Tonteri sanoo.
Metsänomistus ja oman metsän hoito on kuitenkin vain yksi Tonterin tavoitteista. ”Kyllä mä olen ajatellut konemiehen hommiakin”, sanoo Tonteri.
Isoja metsäkoneita se ei tarkoita, sellainen merkitsisi valtavaa investointia ja vastuuta. ”Isäntälinjan maataloustraktori työkoneineen on paljon kiinnostavampi ja monipuolisempi hanke”, Tonteri sanoo.
Sellainen työmaan reunalla jo onkin, suomalainen Valtra, perässä Keslan kärry ja kuormain.
Tonteri: ”Pärjäämme molemmat, jänöjussi ja minä”
Tonterin alanvaihtosuunnitelmat ovat herättäneet tuttavapiireissä ihmetystä. ”Eihän ne siellä Kaliforniassa oikein ymmärrä, että joku haluaa kaataa puuta omassa metsässään. Silti jokaisessa heidän käyttämässään lumilaudassa on puuta. Sitä halutaan käyttää, mutta sitä ei saisi kaataa”, sanoo Tonteri.
”Kysytään, onko minulla luontosuhdetta lainkaan. On tietenkin. Enköhän taas seuraavan avohakkuun jälkeen mieti puupinon päällä, että siinä se, nyt pannaan uutta kasvuun”, Tonteri sanoo.
”Kun se on niin, että sekä jänöjussi että minä tarvitsemme metsää mutta minä tarvitsen myös rahaa. Jos tämän vuoden 7,5 hehtaarin hakkuualueelta on hakattu paljaaksi yksi, niin kyllä me silloin pärjäämme molemmat”, Tonteri sanoo.