Vaikka puu olisi likaista, se kuitenkin tuhoaa bakteereja selvästi paremmin kuin esimerkiksi lasi. Myös koronavirukset menettävät tartuttavuuttaan puupinnalla suhteellisen nopeasti, verrattuna vaikkapa muoviin.
Virusten selviämistä puupinnoilla tutkitaan viime kesänä aloitetussa Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistojen yhteishankkeessa. Ensimmäisten kokeiden perusteella näyttää siltä, että esimerkiksi koronavirusten tartuttavuus vähenee puupinnoilla nopeammin kuin esimerkiksi muovilla.
Myös kartonki ja paperi vaikuttavat muovia paremmilta koronavirusta vastaan, joskin virukset säilyvät niissä aktiivisina pidempään kuin puupinnalla.
”Sille on siis hyvät perustelut, että virusinfektion aikaan ei käytettäisi setelirahaa ja pidettäisiin käsihygieniasta huolta”, sanoo apulaisprofessori Antti Haapala Itä-Suomen yliopistosta.
Muovikaan ei ole ideaalinen ratkaisu ja siksi kannattaisi suosia asiakaspäätteillä maksettavia korttimaksuja, jolloin kortti ei siirry kädestä käteen. Silloinkin kädet kannattaa pestä viimeistään kotiin tultua.
Korona voi levitä myös pintojen kautta
Tartuttavuusluvut eivät kuvaa tartunnan todennäköisyyttä. Todennäköisin tapa saada virus on edelleen ilman kautta.
”Viime keväästä alkaen on kuitenkin julkaistu tuloksia, että koronavirukset säilyvät pinnoilla tunteja, päiviä, jopa viikkoja. Koettiin tarpeelliseksi selvittää, kauanko virukset säilyvät erilaisilla pinnoilla ja erilaisissa olosuhteissa tartuttavana”, sanoo Haapala.
Hankkeessa vertaillaan virusten säilymistä ja tartuttavuutta puu- ja puutuotepinnoilla, niin käsittelemättömillä kuin pintakäsitellyilläkin. Lisäksi tarkastellaan pakkausmateriaaleja ja paperituotteita sekä lasi-, kivi-, muovi- ja tekstiilipintoja.
”Voi sanoa, että tutkimme kaikenlaisia sellaisia pintoja, joita ihminen joutuu arkielämässään koskettelemaan”, sanoo Haapala.
Tartuttavuuden säilymistä tarkastellaan ajan, lämpötilan ja kosteuden vaihdellessa.
Koska tutkimus päättyy vasta vuoden 2021 lopussa, jolloin kamppailun koronapandemiaa vastaan toivotaan rokotusten ansiosta olevan jo voiton puolella, tartuttavuutta tutkitaan useilla muillakin viruksilla. Nyt maailmalla kiertävän SARS-CoV-2-viruksen lisäksi tutkitaan MERS- ja HCoV-koronaviruksia ja sikoja vaivaavaa koronavirus TGEV:tä.
Näin tutkimuksesta toivotaan olevan hyötyä myös, jos ja kun seuraava viruskriisi saapuu keskuuteemme.
Vanhakin puupinta voi olla antibakteerinen
Puupinta on virukselle vaikea paikka, mutta sitä se on myös bakteereille. VTT:n tutkija Tiina Vainio-Kailan väitöskirjan mukaan erityisesti männyn sydän- ja pintapuun, mutta jonkin verran myös kuusen uuteaineet ehkäisevät useiden tautia aiheuttavien bakteereiden, kuten sairaalabakteerina tunnetun MRSA-stafylokokin (Staphylococcus aureus) kasvua.
Mikään yksittäinen uuteaineen yhdiste ei kuitenkaan yksin selitä puun antibakteerista vaikutusta. ”Näin on ainakin männyn ja kuusen osalta, jotka tunnen itse parhaiten”, sanoo Vainio-Kaila.
Vainio-Kailan mukaan erityisesti hartsihapot, joita löytyy sekä männyn että kuusen sydän- ja pintapuusta, on todettu antibakteerisiksi. Myös stilbeenit tiedetään antibakteerisiksi, mutta niitä on löydetty vain männyn sydänpuusta.
”Vaikutusta saattaa myös voimistaa joku tietty yhdistelmä. Jotkut aineet voivat vahvistaa toistensa vaikutusta”, sanoo Vainio-Kaila.
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Puhdas puu -tutkimuksessa selvisi, että koivullakin vaikuttaa olevan antibakteerisia ominaisuuksia, vaikka koivu poikkeaa monessa suhteessa kuusesta ja männystä ja sen uuteaineetkin ovat hyvin erilaisia.
Projektipäällikkö Olli Paajasen mukaan koivun ominaisuuksia kannattaisikin tutkia lisää, koska se on yleinen puulaji huonekaluissa eikä se vapauta haihtuvia hiilivetyjä samassa määrin kuin havupuut.
Myös ligniinillä on antibakteerisia ominaisuuksia. Ligniini pysyy tiukasti puussa, kun taas uuteaineet saattavat liueta, haihtua tai muuttua toisiksi aineiksi.
”Todennäköisesti siis vanhakin puupinta on antibakteerinen, mutta kuinka voimakkaasti verrattuna uuteen puupintaan, sitä pitäisi tutkia enemmän”, sanoo Vainio-Kaila.
Varsinkin tuoreesta puusta haihtuu hiilivetyjä, josta tulee myös tuoreen puun tuoksu. Niidenkin on todettu tappavan joitakin tautia aiheuttavia bakteerikantoja korkeissa pitoisuuksissa.
Likaisuus ei kerro bakteerimääristä
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun vetämässä hankkeessa tutkittiin puhdistuksen, likaisuuden ja pinnoitteiden vaikutusta puun antibakteerisuuteen. Siinä selvisi, että pinnoittamaton puu tuhoaa bakteereja selvästi enemmän kuin lasi tai vahalla tai lakalla pinnoitettu puu.
Itä-Suomen yliopiston mittauksissa lasipinnan bakteeripesäkkeiden määrä oli 7-kertainen männyn sydänpuuhun verrattuna. Kahden tunnin kuluttua määrät olivat vähentyneet, mutta ero oli edelleen samaa luokkaa.
24 tunnin kuluttua ero oli pienentynyt noin kolminkertaiseksi. Pinnoitteet heikensivät puupinnan antibakteerisuutta merkittävästi.
Tutkimuksessa selvitettiin myös, sopiiko puupinta korkeaa hygieniaa ja puhdistettavuutta vaativiin tiloihin. Niinpä jouduttiin miettimään, mitä puhtaus tarkoittaa.
”Sille on kolme määritelmää: bakteerien määrä, lian määrä ja se, näyttääkö pinta puhtaalta”, sanoo Paajanen.
Ramboll Finland Oy:n tekemissä puhdistettavuusmittauksissa pinnat sotkettiin ja puhdistettiin viisi kertaa peräjälkeen tomaattikastikkeella. Orgaaninen lika ja bakteerit mitattiin ennen ja jälkeen jokaista sotkemis-puhdistuskierrosta.
Havaittiin, että pinnoitteet tekevät puusta helpomman puhdistaa, mutta samalla puun kyky tappaa bakteereita vähenee. Toisaalta lian määrä tai havaittu likaisuus ei vähentänyt pinnoittamattoman puun antibakteerisuutta.
Paajanen korostaakin, että puupintojen mikrobiologista puhtautta on vaikea arvioida silmämääräisesti.
Puu toimii sairaalassa – mutta ei kaikkialla
Voisiko puu siis olla hyvä materiaali esimerkiksi sairaalahygienian kannalta? Vainio-Kailan mukaan sairaaloissa on monenlaisia pintoja.
”Olettaisin, että niitä pestään hyvin eri tavoin. Puu voisi olla hyvä valinta sellaisille pinnoille, joita kosketaan ja pestään harvoin. En laittaisi puuta esimerkiksi ovenkahvoihin, niihin laittaisin kuparia”, sanoo Vainio-Kaila.
Yksi ratkaisu olisi löytää puulle sellainen pinnoite, joka vähentää lian tarttumista mutta säilyttää antibakteerisuuden.
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun vetämässä tutkimuksessa käytettiin teollisia raaka-aineita. Puutavara saatiin rakennustuoteyritys Siparilan varastosta. Vaha ja lakka olivat normaaleja teollisuuskemikaaleja.
Tutkittavia bakteereja oli kahta laatua, joista toinen oli maaperäbakteeri ja toinen iholla esiintyvä bakteeri.
