Puurakentamista edistetään eri Euroopan maissa monin tavoin ja perustein. Myös unioni on ilmoittanut haluavansa lisää puurakentamista, mutta yhteisiä edistämishankkeita ei ole. Sen sijaan esimerkiksi saksankielisellä alueella ja Pohjoismaissa naapurimaat ovat ryhtyneet yhteistyöhön.
Puurakentamisen sijaan Pohjoismaissa lähdetään edistämään vähähiilistä rakentamista.
”Pohjoismaat tähtäävät tässä jo lähivuosina yhtenäiseen lainsäädäntöön”, sanoo Suomen ympäristöministeri Krista Mikkonen.
Sääntely ei kohdistuisi rakennusmateriaaleihin, vaan rakennusten hiilijalanjälkeen rakennuksen koko elinkaaren mitalta.
”Siinä ei mainittaisi yksittäisiä lämmitystapoja tai rakennusmateriaaleja, kuten puuta. Rajoittaisimme vain hiilijalanjälkeä”, sanoo Mikkonen.
Elinkaarta katsottaisiin kattavasti rakennusmateriaalien valmistuksesta ja kuljetuksesta alkaen. Itse rakentamisen lisäksi mukaan laskettaisiin rakennuksen käytön, korjausten, purkamisen sekä rakennusjätteen kierrätyksen ja käsittelyn hiilijalanjälki.
Puurakentamisen motiivi vaihtelee
Puurakentamisen edistäminen Euroopassa eteneekin ennemmin alueellisena yhteistyönä kuin unionin yhteisin toimin, vaikka unioni onkin asettanut puurakentamisen etusijalle. Edistämisen syyt ja tavoitteet vaihtelevat jäsenmaissa ja sen seurauksena vaihtelee myös se, missä kohtaa julkista hallintoa puurakentamista edistetään.
Jos asia on jossakin maassa ympäristöministeriön vastuulla, kiinnostuksen kohteena ovat ympäristösyyt. Jos asiaa edistää elinkeinoministeriö, tavoite saattaa olla esimerkiksi maaseudun elinvoiman säilyttäminen.
”Eri maissa asiat on järjestetty varsin eri tavoin”, toteaa arkkitehti Simon Mahringer, joka on tehnyt asiasta selvityksen Suomen ympäristöministeriölle.
Mahringerin mukaan esimerkiksi metsiä koskevat toimet, rakennusteollisuus, rakentamisen prosessit, digitalisaation aste, rakennusperinteet, rahalliset resurssit ynnä muut asiat poikkeavat eri maiden kesken toisistaan, riippuen erilaisista lähtökohdista.
Mahringer kysyykin, mitä puurakentamisen edistämisellä konkreettisesti halutaan saavuttaa.
”Jos sitä halutaan edistää Euroopan unionissa yhteisvoimin, pitäisi tietää, miksi sitä halutaan ja kenen kuuluu kantaa siitä jäsenmaissa vastuu”, sanoo Mahringer.
Mahringer pyysi tietoja kaikkiaan 31 Euroopan maasta. Niistä 13 joko ei vastannut tai niillä ei ollut edes suunnitteilla minkäänlaista valtakunnallista puurakentamisen edistämishanketta.
Mahringerin selvitys tehtiin vuoden 2020 aikana. Kyseessä ei ole tieteellinen tutkimus.
”Olen käytännön työtä tekevä arkkitehti”, hän sanoo.
Puurakentamista edistetään yhä useammin osana biotaloutta
Alueellisesta yhteistyöstä on hyviä esimerkkejä muualtakin kuin Pohjoismaista.
”Yhteistyötä on myös esimerkiksi saksankielisissä maissa eli Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä”, sanoo Mahringer.
Toisaalta edistäminen on usein osa laajempaa ohjelmaa, esimerkiksi biotalousstrategiaa.
”Painopiste on siirtymässä rakennussektorilta laajempaan kontekstiin, kuten ympäristönsuojeluun. Luonnonvaroja pyritään käyttämään mahdollisimman tehokkaasti ja kestävästi”, sanoo Mahringer.
Biotaloushankkeissa jäsenmaiden yhteistyö on laajempaa kuin puurakentamisen edistämisessä. Puurakentamisen kannalta tämä on toisaalta hyvä, toisaalta huono.
Hyvää on, että puurakentaminen nähdään osana laajempaa kuvaa ja yhteiskunnan systeemistä muutosta kohti biotaloutta. Näin on helpompi havaita esimerkiksi se, että sahateollisuuden kannattavuuden kannalta aivan olennaista on, että sahauksesta yli jäävälle pintapuulle on maksukykyinen ostaja.
Toistaiseksi maksukykyisin pintapuun käyttäjä on ollut selluteollisuus. Esimerkiksi Suomessa nyrkkisääntö on, että saha voi maksaa palkkamenonsa pintapuusta tehdyn hakkeen myynnillä selluteollisuudelle.
Puurakentamisen liittämisestä erilaisiin biotalousstrategioihin voi seurata huonoakin.
”Puurakentamisen monet tekniset ja rakenteelliset edut ja sen erilainen arkkitehtuuri saattavat jäädä vähemmälle painoarvolle”, sanoo Mahringer.
”Puurakentamisen tulevaisuus ratkaistaan kaupungeissa”
Hyvä esimerkki naapurimaiden keskinäisestä biotaloushankkeesta on Visegrad-maiden Puolan, Tšekin, Slovakian ja Unkarin Bioeast. Bioeast pyrkii kehittämään biotaloutta nimenomaan maaseutumaisilla alueilla.
Mahringer ei kuitenkaan usko, että puurakentamisen tulevaisuus ratkaistaan maaseudulla.
”Uskon, että kaupungeista tulee puurakentamiselle tärkeä ajuri tai katalysaattori ja ne tukevat ja käytännössä myös toteuttavat puurakentamista”, toteaa Mahringer.
Äskettäin julkaistun tutkimuksen mukaan juuri kaupunkien puurakentaminen voi olla ratkaisu esimerkiksi rakentamisen hiilipäästöihin. Sen mukaan eurooppalaisten kaupunkien puurakentaminen voisi seuraavan 20 vuoden aikana sitoa lähes puolet Euroopan sementtiteollisuuden hiilipäästöistä.
Mahringerin mukaan esimerkiksi kaavoitus ja maankäyttösuunnitelmat antavat kaupungeille suhteellisen vapaat kädet suoraan tukea ja myös toteuttaa puurakentamista. Esimerkkinä hän mainitsee Münchenissä sijaitsevan Prinz-Eugen-Parkin asuntoalueen, joka on ollut menestys myös kansainvälisesti. Mahringerin mukaan se on hyvä esimerkki myös siitä, miten kasvava ympäristötietoisuus tukee puurakentamista.
Veranstaltungstipp🗓 Am 27.01. widmet sich das Holzbauforum dem Thema ”Quartiere in Holz”. Karsten Wessel (Projektleiter Städtebau & Erschließung, Tegel Projekt GmbH) präsentiert das Schumacher Quartier als Modell-Projekt für urbanen #Holzbau https://t.co/E6gBeI1Iqw @ZEBAU_GmbH
— Schumacher Quartier (@B_TXL_Wohnen) January 19, 2021
Berliinin Tegelin lentokentän sulkeminen mahdollistaa uuden Schumacher Quartier -asuinalueen, josta halutaan mallikortteli modernille puurakentamiselle.
1800 asunnon Prinz-Eugen-Park on kannustanut Münchenin aloittamaan uuden, jopa isomman asuntoalueen rakentamisen puusta. Mahringer toteaa vastaavia hankkeita olevan myös Hampurissa ja Berliinissä, jossa parhaillaan suunnitellaan Schumacher-Quartier-nimistä aluetta, maailman suurinta puusta rakennettua asuinaluetta entisen Tegelin lentokentän kupeeseen.
Saksankielisessä Euroopassa puurakentamisella alkaa olla myös myyntivoimaa.
”Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä puurakentaminen on merkittävä kilpailutekijä monelle rakentajalle”, Mahringer toteaa.
Rakennuksissa puolet puuta tai muuta kestävää
Erityisesti saksankielisissä maissa pyritään toimialakohtaisista siiloista poikkihallinnollisiin hankkeisiin. Alueelliset rakennusteollisuuden ja -alan sidosryhmien verkostot ovat yhä tärkeämpiä.
”Ne ovat oppineet, että rakennussektorin rakenteellinen muutos on hyvin monisyinen asia ja voi onnistua vain, jos kaikki keskeiset ministeriöt ja sidosryhmät ovat reaaliaikaisesti mukana”, Mahringer sanoo.
Ranskassa on päätetty, että kaikessa julkisessa rakentamisessa materiaaleista puolet pitää olla puuta tai jotain muuta kestäväksi luokiteltua materiaalia vuodesta 2022 alkaen. Yli kahdeksankerroksisissa julkisissa rakennuksissa kantavien rakenteiden täytyy olla kokonaan puuta.
Saksassa liittovaltion lisäksi myös osavaltioilla, kuten Baden-Württemberg, Nordrhein-Westfalen, Rheinland-Pfaltz, Baijeri, Hessen sekä lukuisilla kaupungeilla on merkittäviä puurakentamisen edistämishankkeita joko suunnitteilla tai toteutuksessa.
Toisaalta Hollannissa valtiollinen ympäristökeskus Milieu Centraal ei edes mainitse puurakentamista, vaikka sen yleisenä tehtävänä on edistää kestäviä ja ympäristöystävällisiä ratkaisuja, myös rakentamisessa.
Energiatehokkuudesta kestävään kehitykseen
Pohjoismaissa uuden linjan mukaisia päätöksiä on jo tehty. Ruotsissa rakennusten ”ilmastotodistus” tulee lakisääteiseksi vuonna 2022 ja Suomessa hallituksen esitys rakennusten ilmastoselvityksestä lähtee lausuntokierrokselle tämän kevään aikana.
Rakennusten hiilijalanjälkeä koskevat säädökset sisällytetään uuteen maankäyttö- ja rakennuslakiin, jota koskeva esitys lähtee lausuntokierrokselle tämän kevään aikana. Tavoite on, että laki ja sen mukaiset asetukset tulevat voimaan viimeistään vuonna 2025.
Puurakentamisen kannalta pohjoismainen linjaus on hyvä, sillä puun hiilijalanjälki on jo lähtökohtaisesti periaatteessa nolla. Lisäksi pohjoismaissa puurakentamisen kilpailukyky on viime vuosina kasvanut.
”Näin on erityisesti haastavissa hankkeissa, kuten kerrostaloissa ja julkisissa tiloissa. Lisäksi tutkitaan uusia käyttökohteita, kuten parkkihallit”, sanoo ohjelmapäällikkö Petri Heino ympäristöministeriöstä.
Heinon mukaan koko ketju on parantanut juoksuaan.
”Niin puurakentamisen tilaajat, suunnittelijat, tutkijat kuin itse teollisuuskin ovat viime vuosina kehittäneet osaamistaan”, sanoo Heino.
Hiilijalanjäljen rajoittamiseen siirtyminen merkitsee uutta aikaa. Tähän asti rakentamisen ekologisuutta on edistetty energiatehokkuuden nimissä.
”Se on merkinnyt lisää materiaaleja, tekniikkaa ja sähkön kulutusta. Ja tämä betonin, muovin ja fossiilisen energian aikakaudella. Kestävyyteen ja kiertotalouteen ei ole kiinnitetty mitään huomiota”, Heino sanoo.
Rakennusmarkkinan vapaus huolettaa pohjoismaita
Ympäristöministeri Krista Mikkosen mukaan Pohjoismaat aikovat olla edelläkävijöitä ei vain Euroopan unionissa vaan myös globaalisti, mitä tulee vähähiilisyyteen ja kiertotalouteen.
Puurakentamisen kannalta merkittävä on pohjoismaisten ministereiden huoli Euroopan rakennusmarkkinoiden vapaudesta.
Syyskuussa 2020 julkaistun Suomen ympäristöministeriön tiedotteen mukaan ”käytännön haasteeksi ovat muodostuneet jäsenmaiden keskenään erilaiset rakentamismääräykset, jotka pahimmillaan vaikeuttavat kauppaa niin unionin sisällä kuin Pohjoismaiden välillä”.
Maat perustivatkin viime keväänä ohjausryhmän koordinoimaan rakentamismääräysten yhtenäistämistä.
Yksi kommentti “EU haluaa edistää puurakentamista – Pohjoismaissa aletaan rajoittaa rakennusten hiilijalanjälkeä”
/ Pauli Lindström
Mielenkiintoinen tulevaisuus Tegelissä.